Mulla oli surkeat 50v synttärit syksyllä
Isä lähetti kortin. Mies osti ruuduja, haluaisin hajuveden ja kuoharia. Siinä se.
Kommentit (37)
Oma mies järjesti omat viisikymppisensä ihan itse suunnittelusta toteutukseen ja kutsui vieraatkin. Oli kivat synttärit ja paljon vieraita. Itse en viitsinyt synttäreitä itselleni järjestää ja hyvä etten suunnitellut mitään, kun olin silloin sairaana.
Ja ne sinun ja miehen siskot, joiden kanssa ette ole edes puheväleissä, olisivat sitten saapuneet sinne juhlatilaan maljoja kilistelemään?
Vierailija kirjoitti:
Ja ne sinun ja miehen siskot, joiden kanssa ette ole edes puheväleissä, olisivat sitten saapuneet sinne juhlatilaan maljoja kilistelemään?
On muitakin sukulaisia kuin he.
Et ole tuohon ikään mennessä oppinut, että jos haluaa jotain, pitää sen eteen tehdä töitä.
Jos haluaa juhlat, pitää ne järjestää, ITSE. Väittäisin, että tavallisella ihmisellä on sen verran sukulaisia, työkavereita, naapureita ja puolituttuja harrastuksista ym., että varmasti saa jonkinlaiset juhlat aikaiseksi.
Ja jos haluaa jotain tiettyä lahjaksi se pitää sanoa. Jos ei sano, niin sitten on tyytyväinen kukkapuskaan ja hajuveteen. Kukaan ei oe ajatuksenlukija. Sitä paitsi ruusupuska ja hajuvesi ovat hyvä lahja.
No voivoi. Tervetuloa meidän sukuun: Kun täytin 30, toinen siskoista päätti, että juhlitaan hänen lähikapakassaan, missä hän tykkäsi laulaa karaokea. En ollut pyytänyt mitään juhlia, mutta hän nyt vain päätti, että olisihan se kivaa eikä hänen tarvitsisi lähteä kauas. Sanoin että minun pitäisi ajaa sata kilometriä keskellä talvea ja takaisin sata kilometriä kotiin. Heidän mielestään se ei tietenkään ollut ongelma, kun en kerran juo alkoholia. Minä myös vihasin kyseistä kapakkaa, koska sen omistaja oli joitakin vuosia aiemmin homannut minulle potkut, kun en lähtenyt hänen kanssaan "lenkille". Enkä erityisesti pidä karaokestakaan. Sanoin että tekisin mieluummin jotain muuta, jolloin sisko veti herneen nenäänsä ja tulkitsi sen niin, ettei sitten juhlita eikä anneta lahjoja. Sekin kyllä sopi minulle paremmin kuin ankea pitkä matka talviyönä vastenmieliseen paikkaan, jotta siskoni saisi laulaa karaokea. Kuten hän joka tapauksessa teki joka viikko.
40 vuotta täyttäessäni suvun välit ovat jo niin kylmät, että arvasin, ettei kukaan halua juhlia tai lahjoa minua, eikä minulla ollut rahaa mihinkään ylimääräiseen. Päätin sitten hankkiutua eroon etunimestäni, jota vihasin eli annoin synttärilahjaksi itselleni uudet etunimet. Melkein ilmainen ja kestävä lahja. Eikä ketään kiinnostanut minun syntymäpäiväni, niin kuin ei kiinnostanut silloinkaan kun olin nuori ja asuin vielä kotona. Jotkut perheessä ovat niitä, jotka tekevät muille, mutta joiden takia ei mitään tehdä. Vanhin tytär usein joutuu siihen piian osaan.
Kun täytin 50 vuotta, olin kyllästynyt odottamaan mitään enkä halunnut muiden teeskentelevän, että he muka välittäisivät minusta. Kielsin siis lahjomiset sekä suvussa että työpaikalla ja otin varmemmaksi vakuudeksi viikon vapaata. Ja ai niin, ei ole miestä, joka muistaisi edes muodon vuoksi tai pyynnöstä. Olen periaatteessa ihan tyytyväinen siihen, että elän yksin enkä tahdo mitään perheeltäni. Tällä lailla olen vapaa, perheen ja suvun parissa minulla oli epätyydyttävän, epänormaalin piian osa. Mutta joskus mietin, miten tyytymättömiä ihmiset ovat elämäänsä, jossa on kuitenkin paljon hyvää. Sinäkin sait lahjan ja kukkia, sinua muistettiin, sinulla on mies ja sukua, jotka ainakin yrittävät muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ne sinun ja miehen siskot, joiden kanssa ette ole edes puheväleissä, olisivat sitten saapuneet sinne juhlatilaan maljoja kilistelemään?
On muitakin sukulaisia kuin he.
Ai tosiaan, onhan sulla se vanhempi poikasi, jonka annoit adoptioon. Nyt oliskin ollut hyvä tilaisuus veljeksillä tutustua ja rupatella oikein kunnolla. Harmi, ettei toteutuneet juhlat.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri piti omat 50v synttärit Pattayalla, voi jeesus mikä 2-viikkonen se oli, darraa kesti saman verran.
Siis alisteisessa asemassa olevien ihmisten hyväksikäyttöä, puolison pettämistä ja järkyttävä määrä prosenttijuomaa/ h**meita. On siinä varsinaiset sankarit. Hyi Hele!
Mulle tuli yksi vieras, joka hoki sen jälkeen anteeks, anteeks, kun tulin häiritsemään rauhaa.
Ei tuntunut kivalta, etten saanut edes iloita siitä yhdestä vieraastani.
Mistäs niitä sukulaisia Ammattivalittajalle nyt yhtäkkiä ilmaantui? Arubalta vissiin.
Ei kaikilla muillakaan ole mitään erikoista. En ole viettänyt juhlia ehkä koskaan. Sinkkuna vielä vähemmän. Lahjankin usein ostaa itse, ehkä. Ei ole juhannuksenviettoa, ei grillikausijuhlaa, ei joulua. Ehkä pääsiäiskoristeita pari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri piti omat 50v synttärit Pattayalla, voi jeesus mikä 2-viikkonen se oli, darraa kesti saman verran.
Siis alisteisessa asemassa olevien ihmisten hyväksikäyttöä, puolison pettämistä ja järkyttävä määrä prosenttijuomaa/ h**meita. On siinä varsinaiset sankarit. Hyi Hele!
Käyhän joskus lähikauppaa kauempana.
Vierailija kirjoitti:
No voivoi. Tervetuloa meidän sukuun: Kun täytin 30, toinen siskoista päätti, että juhlitaan hänen lähikapakassaan, missä hän tykkäsi laulaa karaokea. En ollut pyytänyt mitään juhlia, mutta hän nyt vain päätti, että olisihan se kivaa eikä hänen tarvitsisi lähteä kauas. Sanoin että minun pitäisi ajaa sata kilometriä keskellä talvea ja takaisin sata kilometriä kotiin. Heidän mielestään se ei tietenkään ollut ongelma, kun en kerran juo alkoholia. Minä myös vihasin kyseistä kapakkaa, koska sen omistaja oli joitakin vuosia aiemmin homannut minulle potkut, kun en lähtenyt hänen kanssaan "lenkille". Enkä erityisesti pidä karaokestakaan. Sanoin että tekisin mieluummin jotain muuta, jolloin sisko veti herneen nenäänsä ja tulkitsi sen niin, ettei sitten juhlita eikä anneta lahjoja. Sekin kyllä sopi minulle paremmin kuin ankea pitkä matka talviyönä vastenmieliseen paikkaan, jotta siskoni saisi laulaa karaokea. Kuten hän joka tapauksessa teki joka
Nyt on kyllä aina inkeri ankeinen vauhdissa. Ai ankea pitkä matka talviyönä oikein 100 km... itse ajan tuon verran työmatkaa pari, kolme kertaa viikossa. Mut joo, ei tietenkään tarvitse tehdä mitä ei halua omana syntymäpäivänään mutta miksi ihmeessä ei itse järjestä jotain vaan heittäydyt marttyyriksi vuosikymmeniksi? Se ei haittaa ketään muuta kuin sinua itseäsi, näkee miten olet katkera.
Itse pidin 50, varasin ihan itse paikallisen suht pienen ja halvan työväentalon (jonne sai viedä omat tarjoilut), hain Tallinnasta viinalastin hyvissä ajoin, veljeni lupasi lahjaksi bändin, toiset tuttavat toivat karaokevehkeet, keittiömestarikaverini kanssa tehtiin yhdessä työväentalon keittiössä safkat. Kutsuin työkavereita ja muita kavereita + siskon ja veljen perheet ja vanhemmat, yhteensä ehkä 40-50 henkeä ja kivaa oli!
Ja 34 jatkaa, että lahjoista en piittaa enkä niitä toivonut (tuo bändi oli kiva lahja), parasta oli yhdessä olo. Mulla on itsellä varaa ostaa hajuvedet ja korut mitä haluan.
No mutta mikä yllätys. Surkeat synttärit, kukapa olisi uskonut.
Kyllä me kaikki oltiin varmoja että se sun välkky ukkosi järjestää vähintään linnanjuhlat.
Tietenkin oli surkeat. Ethän pannut tikkua ristiin niiden eteen (jälkeenpäin valittamista ei lasketa).
Ei ne noin vaan taivaasta tipahda ne synttärit, juhlien järkkäämisessä on kova homma, jos sellaiset haluaa pitää.
Ei ole yhtään ystäviä, mutta jotain sukulaisia kuitenkin on enkä olisi juhlia todellakaan mörskässä pitänyt vaan jossain juhlatilassa.