Oliko vuosi 2019 viimeinen "normaali" vuosi? Sen jälkeen alkoi tapahtua eikä loppua näy
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
WEF:n agendat käynnistettiin kaikissa WEF vetoisissa maissa 2020, myös Suomessa... nyt ei ole enää paluuta, mm. köyhdyttämisen agenda jatkuu loputtomiin... tavallisista ihmisistä tulee käytännössä rikkaan eliitin orjia muutamassa vuodessa...
Oisko jo Turtiaisen nukkumisaika. On jo 453 WEF-trollausta tälle päivälle.
Sannako siellä koittaa peitellä sitä että markkinoi onnistuneesti WEF:ää Suomessa ja eri maissa 2020-2023 ja elää nyt WEF miljardöörien rahoilla vailla huolen häivää...
Wefissä on käyneet niin Soini, Ahtisaari, Aho, kuin moni muukin poliitikko, mutta venäläismieliset jauhaa vain Marinista. Olette aika idareita.
Mikä
Wef on maailman talousfoorumi, yksi venäläisten trollien pääkohteita netissä. Sitä on niin helppo syyttää kaikista mahdollisista salaliitoista, kun siellä pyörii poliittisia päättäjiä.
Ano varsinkin vihaa sitä, samalla kun Natoa, EU:ta ja käytännössä kaikkia länsimaisia järjestöjä.
Vierailija kirjoitti:
L,isko ollut 2014 kun venäjä miehitti Krimin
Samaan aikaan alkoi invaasio suomeen. 2014 suomi R.I.P.
Ja ihan sama mitä kukaan selitelee.
WEF on oikeasti ongelmallinen. Heillä on edustus lähes joka maan hallituksessa. Korkean tason lobbausta, jossa poliitikot hyppäävät sänkyyn suuryritysten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
WEF on oikeasti ongelmallinen. Heillä on edustus lähes joka maan hallituksessa. Korkean tason lobbausta, jossa poliitikot hyppäävät sänkyyn suuryritysten kanssa.
Salaliittoihin uskominen on myös aika ongelmallista.
Vierailija kirjoitti:
WEF on oikeasti ongelmallinen. Heillä on edustus lähes joka maan hallituksessa. Korkean tason lobbausta, jossa poliitikot hyppäävät sänkyyn suuryritysten kanssa.
Entä sitten. Tuolla on kymmeniä tuhansia poliittisia lobbareita ympäri maailmaa ja nämä weffiläiset ei ole muuta kuin politiikan trendeilijöitä joilla ei ole mitään oikea vaikutusvaltaa mihinkään.
Samat fiilikset. Vuoden 2020 ekan kuukauden jälkeen on ollut vain kriisiä ja pskaa. Oma työnantaja lähetti ensin kaikki "kahdeksi viikoksi" kotikaranteeniin ja loppujen lopuksi tuo venyi puolen vuoden kotona istumiseksi. Yksinasuvana sinkkuna meinasi todellakin levitä pää. Ikinä ennen en ollut tuntenut moista kokovartaloahdistusta, kun kaikki on kiinni, kotoa ei voi lähteä, ulkonaliikkumiskielto, uskaltaako kauppaan mennä, media täynnä pelottelutilastoja ja kuolemaa. Onneksi oli sentään kissa seurana.
Koko kaksi vuotta korona-aikaa odotin että se hiipuisi pois ja normaali elämä voisi alkaa. Käperryin ihan kokonaan kotiin.
Heti koronan jälkeen sitten tuo Ukrainasotku. Ukrainan jälkeen inflaatiokriisi. Oma sähköyhtiö nosti energian hintaa parissa kuukaudessa 0,23 -> 0,40 -> 0,56 -> 1,04 euroa per KWh eli elämästä tuli kylmässä kodissa istumista ja laskeskelua uskaltaako edes jonkun uunin laittaa päälle.Taloyhtiön kaasun hinta viisinkertaistui. Supermarketissa ostamani tuotteet alkoivat kiivetä hinnassa. Olin innoissani uudesta Dolce Gusto -keittimestäni ja heti sen ostettuani kapseleiden hinnat nousivat 3 euroa -> melkein 6 euroa. Kissani käyttämän kissanhiekan hinta nousi 20 eurosta 40 euroon kuudelta säkiltä. Jne.
Pari viime vuotta on ollut ihan painajaista. Tuntuu että koko persoonallisuuteni on myös kuihtunut kasaan. Ennen kävin monta kertaa viikossa joogassa, tapasin ihmisiä, kokkasin eksoottisia ruokalajeja ja suunnittelin tulevaisuutta. Nyt istun yksin lämmittämättömässä kodissani ja kaikki harrastuksetkin on loppunut tai lopetettu. Syön halvinta ruokaa kun mielenkiinto ruoanlaittoonkin on loppunut kun kaikki ainekset maksaa miljoona euroa tai pakkaukset kutistuneet mikroskoopilla etsittäviksi. Uutisiakaan en jaksa enää lukea tai sisäistää enää yhtään kriisiuutista.
Unelmoin kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin ajasta. Pari viime vuotta on rikkonut minut niin etten tätä enää oikeassa elämässä odota tai etsi. Katson kotona vanhoja sarjoja ja elokuvia ja kuvittelen sen olevan todellisuutta.
Tosi hienoa kaksikymppisen elämää.
Masentavaa on. Kun ei edes rajaa saada kiinni. Vaikka tarvetta olisi.
Ei mitään sellaista mikä oikeasti vaikuttaisi yhtään mihinkään.