Kun ikää tulee lisää, kannattaako valita isompi paikkakunta asuinpaikakseen?

Minä en edes osaisi liikkua jossain Helsingissä. Vai voiko siellä vielä ihan rahalla maksaa bussissa? Käytän pääasiassa käteistä. Tykkään, että suuri osa hyvinvointia on se, että kaupankassakin on tuttu. Voin jutella hänen kanssaan, tunnen kampaajani ja sama hieroja ollut jo vuosia. Kaupasta löytyy helposti mitä tarvin. Kaikki toimii. Ei ole mitään pelättävää, jengejä tms. Viihtyisyys on tärkeää ja kerrostaloon muutan vain pakon edessä. Pienillä tuloilla ei voi haaveillakaan yhtä hyvästä elämästä isossa kaupungissa. Ja lapsenikin ovat muuttamassa takaisin tänne kotiseudulle, yksi jo sai töitä ja muuttaa Helsingin yksiökopperostaan reilunkokoiseen saunalliseen rivarikaksioon, jossa on pienempi vuokra.

Eli en ole muuttamassa isoon kaupunkiin.

Joo voin muuttaa mihin vaan, jos sieltä saa ok-talon samaan hintaan kuin täältä maaseutukunnasta ja tietty järven rannasta. Ja kaikki on yhtä lähellä kuin täällä: työpaikka 1 km, kaupat 1,5-2 km, hiihtolatu omalta pihalta, rautatieasema 2 km, metsä 200 m jne. Mistä löytyis?

Läheltä yhden vanhuksen elämää tarkkailtuani olen huomannut, että hän juoksee lääkäreillä ihan jatkuvasti. Jos asuisi jossain pussinperällä korvessa, varmasti säästäsi tonnin kuussa, kun ei olisi kiusausta käydä jokaista pikkuoiretta erikoislääkärille valittamassa. Varsinkin kun mitään varsinaista hoitoa ei kuitenkaan enää vanhuksena saa.

Vierailija kirjoitti:

Minä en edes osaisi liikkua jossain Helsingissä. Vai voiko siellä vielä ihan rahalla maksaa bussissa? Käytän pääasiassa käteistä. Tykkään, että suuri osa hyvinvointia on se, että kaupankassakin on tuttu. Voin jutella hänen kanssaan, tunnen kampaajani ja sama hieroja ollut jo vuosia. Kaupasta löytyy helposti mitä tarvin. Kaikki toimii. Ei ole mitään pelättävää, jengejä tms. Viihtyisyys on tärkeää ja kerrostaloon muutan vain pakon edessä. Pienillä tuloilla ei voi haaveillakaan yhtä hyvästä elämästä isossa kaupungissa. Ja lapsenikin ovat muuttamassa takaisin tänne kotiseudulle, yksi jo sai töitä ja muuttaa Helsingin yksiökopperostaan reilunkokoiseen saunalliseen rivarikaksioon, jossa on pienempi vuokra.

Eli en ole muuttamassa isoon kaupunkiin.

Eikö pienessä kaupungissa se ainoa kauppa ole sitten tosi kallis, kun ei ole kilpailua?

Vierailija kirjoitti:

Läheltä yhden vanhuksen elämää tarkkailtuani olen huomannut, että hän juoksee lääkäreillä ihan jatkuvasti. Jos asuisi jossain pussinperällä korvessa, varmasti säästäsi tonnin kuussa, kun ei olisi kiusausta käydä jokaista pikkuoiretta erikoislääkärille valittamassa. Varsinkin kun mitään varsinaista hoitoa ei kuitenkaan enää vanhuksena saa.

Nimenomaan vanhuksille sitä hoitoa nykyisin jaetaan, ei työikäisille ja nuoremmille. Eräs suvun vanhus on käynyt 86 kertaa kolmen vuoden aikana eri sairaaloissa ja terveyskeskuksissa hoidoissa ja tutkimuksissa. Arvaapa kuinka monta kertaa suvun työikäiset, nuoret ja lapset on käyneet?

Kaupungissa on tietysti mukavampi asua niin pitkään, kun jaksaa käyttää kulttuuri- ja muita palveluja. Ihan viime metrit olisi varmaan mukavampi viettää mökillä luonnon keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheltä yhden vanhuksen elämää tarkkailtuani olen huomannut, että hän juoksee lääkäreillä ihan jatkuvasti. Jos asuisi jossain pussinperällä korvessa, varmasti säästäsi tonnin kuussa, kun ei olisi kiusausta käydä jokaista pikkuoiretta erikoislääkärille valittamassa. Varsinkin kun mitään varsinaista hoitoa ei kuitenkaan enää vanhuksena saa.

Nimenomaan vanhuksille sitä hoitoa nykyisin jaetaan, ei työikäisille ja nuoremmille. Eräs suvun vanhus on käynyt 86 kertaa kolmen vuoden aikana eri sairaaloissa ja terveyskeskuksissa hoidoissa ja tutkimuksissa. Arvaapa kuinka monta kertaa suvun työikäiset, nuoret ja lapset on käyneet?

Toki vanhuksiin kuluu hirveästi terveydenhoitoihmisten aikaa, mutta eipä heille enää voida paljon muuta kuin lääkkeitä määrätä. Ja todellakin jos on lääkäreihin varaa, kaupungeissa ne ovat helposti saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheltä yhden vanhuksen elämää tarkkailtuani olen huomannut, että hän juoksee lääkäreillä ihan jatkuvasti. Jos asuisi jossain pussinperällä korvessa, varmasti säästäsi tonnin kuussa, kun ei olisi kiusausta käydä jokaista pikkuoiretta erikoislääkärille valittamassa. Varsinkin kun mitään varsinaista hoitoa ei kuitenkaan enää vanhuksena saa.

Nimenomaan vanhuksille sitä hoitoa nykyisin jaetaan, ei työikäisille ja nuoremmille. Eräs suvun vanhus on käynyt 86 kertaa kolmen vuoden aikana eri sairaaloissa ja terveyskeskuksissa hoidoissa ja tutkimuksissa. Arvaapa kuinka monta kertaa suvun työikäiset, nuoret ja lapset on käyneet?

Toki vanhuksiin kuluu hirveästi terveydenhoitoihmisten aikaa, mutta eipä heille enää voida paljon muuta kuin lääkkeitä määrätä. Ja todellakin jos on lääkäreihin varaa, k

Kyse julkisista lääkäreistä ja nimenomaan sairauden hoidosta. Kolmatta syöpää jo hoidellaan yli kasikymppisellä, lisäksi pari aivoverenvuotoa alla. Ei ihme ettei terveydenhuollon resurssit riitä muihin kuin näihin.