Onko täällä ketään jonka puoliso on alkoholisti? Kerrotko elämästänne?

Alkoholisti sairastuttaa myös läheisensä jos ei mikään muutu oikeasti.

Alkoholistipuolisohullulla viinapullo auennut tiistain kunniaksi.

Käytetään aikamuotoa oli. Siis puoliso oli alkoholisti, ei se siitä mihinkään muuttunut, vaikka kuinka lupasi. Otin eron. En jaksanut.

Mies on ns kausijuoppo. Häivyn siskolle kun miehellä on kausi päällä. 

Vierailija kirjoitti:

Käytetään aikamuotoa oli. Siis puoliso oli alkoholisti, ei se siitä mihinkään muuttunut, vaikka kuinka lupasi. Otin eron. En jaksanut.

Mun mies meni hoitoon noin 10 vuotta sitten ja ei ole sen jälkeen juonut. Saas nähdä kuinka käy. Alholisti kun on aina alkoholisti. 

Vierailija kirjoitti:

Alkoholisti sairastuttaa myös läheisensä jos ei mikään muutu oikeasti.

Kroonisista sairauksista ei parannuta. 

Eksä oli, kävi kyllä töissä ja hoiti päällepäin asiansa mutta joi kaljaa lähes joka ilta sammumiseen asti ja viikonloppuisin sitten viinaa. Aika kauan jaksoin sitä katsella koska hän osasi kuitenkin olla niin rakastava ja ihanakin. Lopulta hän kuitenkin alkoi jäämään tulematta kun olimme sopineet tapaamisesta koska oli usein sammunut tai unohti, oli todella sekava aina kun nähtiin ja sanoi ilkeitä asioita joita ei mukamas muistanut selvinpäin... Viina oli hänelle tärkeämpää kuin suhteemme joten jätin lopulta. En uskalla enää alkaa suhteeseen ihmisen kanssa joka juo humalahakuisesti ollenkaan, tahdon olla ihmisen kanssa joka on oikeasti läsnä ja haluaa tehdä muutakin kuin maata sohvalla juomassa. 

Sehän riippuu aikas paljon suhteen valta-asetelmista, toisen luonteesta ja alkoholismi-vaivan laadusta. Funktionaalisen alkoholistin kanssa on mielestäni mahdollista elää jos homma pysyy rehtinä ja rajoja on olemassa.



Mun mies saa "ruokkia apinaansa" (kuten hän sanoo) tietyllä meidän yhteisesti sopimalla aikataululla ja säännöillä. Esimerkiksi sukujuhlissa hän ei saa juoda mitään koskaan (ei toimi se) vaan on kuskina mulle, mutta kotona on juhlan jälkeen on sitten juotavaa odottamassa :D Viikolla ei saa juoda ellei ole lomia, mutta tuosta pitää itsekin kiinni. Kesälomalla saa juosta terdensä etukäteen sovittuina päivinä, MUTTA siitä on sitten minulle kivaa luvassa toisella kohtaa, jonka hän joutuu järjestämään.

Suhteen alussa oli vaikea aika koska hänellä oli kulutus nykyistä paljon korkeammalla tasolla (keskiviikko, perjantai, lauantai ja sunnuntain "tasottavat" ja tätä joka viikko ja satunnaisesti muisti pois asti). Töissä kävi ja hommansa hoiti tossakin kohtaa, mutta ei oikein sopinut minulle tuo määrä juomista vaikka oltiin nuoria ja jouduttiin sopimaan säännöt asialle.

On ihana, rakastava ja huomioon ottava ihminen, joka itsekin myöntää olevansa kiinni holissa ja pahasti. Tähän liittyy hänen oma lapsuutensa ja todella pahat traumat, joista mulla on muutakin tietoa kuin häönen kertomansa.

Ei saa krapuloita vaan on seuraavan päivänä kiihkeä ja todella hyvällä tuulella. Ollaan oltu yhdessä 25 vuotta ja lapset jo aikuisia ja muuttaneet pois kotoa ja ihan tervepäisiä ovat.

Jos meidän systeemit ei toimisi joutuisin muuttamaan pois. Olen virallisesti "viinitynnyrin vartija" meillä ja tämä on toiminut ainakin tähän asti. Toki suosittelen hänelle (varsinkin kun tässä vanhetaan) terapiaa ja alkoholista vierottumista, mutta se on lopulta hänen ratkaisunsa. Minun ratkaisuni puolestaan on se, millaisessa tilanteessa voin olla ja millaisessa en.

 me ollaan molemmat dokuja ja mukavaa on

Mies käy parasta aikaa avopäihdehoidossa, itse aloitin juuri läheisryhmässä. En ole lähtenyt koska mies ei ole juonut "kaiken aikaa", pisimmillään ollut 5kk juomatta. Tyypillisesti on juonut kerran tai pari/kk, arkisin ollut aina juomatta. Arki on siis sujunut yllättävän hyvin kaikesta huolimatta, hän on ollut osallistuva isä, huolehditaan kotityöt yhdessä, osallistuu arkeen siinä missä minäkin. Mutta kun juo, siinä ei ole tolkkua. On mennyt jouluaatto ja lomareissu pilalle miehen kännäämisen vuoksi, esimerkkejä on lukemattomia. Kun yhteistä elämää on takana lähes 20v., ei siitä ole helppo noin vain lähteä vaikka yleinen ohje on alkoholismista mitään tietävillä että "jätä se". Ja mitä pidemmälle touhu jatkuu, sitä enrmmän sille itse sokeutuu, siitä tulee uusi normaali. Ja sitä vaikeampaa läheisen on lähteä.

Alkoholisti ei pysty asettumaan toisen asettamiin raameihin, ei vaikka sydämestään sitä itsekin haluaisi. Jos mies pystyy juomaan vain silloin kun yhdessä on sovittu niinkuin tuossa edellä joku kuvasi, ei hän ole alkoholisti vaan ennemminkin alkoholin suurkuluttaja. Alkoholisti ei pysty käyttämään tervettä järkeä juomisen suhteen koska on alkoholista riippuvainen. Käytön jatkuessa toleranssi kasvaa ja juomamäärät kasvavat, sairaus etenee ja hoitamattomana johtaa hautaan. Alkoholistista ei tule kohtuukäyttäjää. 

Paljon on paskaa elämään tullut alkoholismin vuoksi, sairaus muuttaa ihmisen persoonaa silloinkin kun hän on selvinpäin. Tuolloin minun alkoholisti on äkkipikainen, ailahteleva ja kireä. Nyt hän on jälleen oma itsensä kun juominen on jäänyt, ainakin toistaiseksi. Ero on hämmästyttävä, samassa ihmisessä on kaksi täysin erilaista puolta. Elämä alkoholistin rinnalla on rankkaa, luottaa et voi, joudut pettymään kerta toisensa jälkeen ja sietämään tunteita joita "normaalissa" elämässä ei toistuvasti läsnä ole: vihaa, raivoa, surua, ahdistusta, yksinäisyyttä yms. Tämän vuoksi usein myös läheinen on hoidon tarpeessa siinä missä juovakin osapuoli. 

Suomessa on ainakin 500 000 naista jotka elää juopon kanssa. Sitten on satoja tuhansia raittiita sinkkumiehiä jotka ei naisille kelpaa.

Eksä oli. Juo edelleen. Nyt on uusi vaimo sietämässä sitä.