Miten käytännössä voisi rahoittaa lasten kotikoulun?
Tuli tästä uutisesta mieleen. Jos haluaa ottaa lapsen kotikouluun, niin käytännössä ei voi käydä töissä. Joten ideoita miten voisi käytännössä ottaa lapset kotikouluun ja silti pystyä ostamaan ruokaa ja maksamaan asuminen? Lyhytaikaisen työttömyyden aikanahan tätä ei voi toteuttaa vaan kotikoulu on aina useamman vuoden ratkaisu.
Kommentit (68)
Ei kai tuo ole totta, että alakoululaiset on yksin kotona vanhemman työpäivän ajan?
Koulut on hyviä paikkoja ja opettajat kasvatusalan ammattilaisia. Jos on ongelmia, niin mieluummin vaihtaa vaikka koulua. Esimerkiksi joku pikkuinen kyläkoulu missä omalla luokalla vain muutamia oppilaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olsi mielenkiintoista kuulla perusteluita sille miksi Ap haluasit laps(i)esi käyvän kotikoulua? - Ei Suomessa toki koulupakkoa ole mutta korona-aikana. jolloin moni joutui tahtomattaan kotikouluun tai muutoin käymään koulunsa etänä, niin saatettiin huomata ja todentaa, että etäkoulu (, joka ei toki ole sama asia kuin kotikoulu) sopi vain harvoille mutta veiklaan itse, ettei kotikoulukaan ole suraviivaisesti se paras ratkaisu ainakaan Suomessa, jossa on yleisesti hyvät julkisetkin koulut ja niiden rinnalla joukko yksityiskouluja, jotka järjestäen vinkuvat rahaa myös julkisvallalta, että pystyisivät rahoittamanaan toimintansa.
Yliopisto-opiskelija
Olisiko yksi syy se että lapsi joutuisi koulussa kuuntelemaan tappouhkauksia?
Miten olisi koulunvaihto?
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsella on vaikeuksia normaalissa koululuokassa, niin kannattaa ensisijaisesti etsiä apua näihin haasteisiin ja kokeilla ensin vaikka pienryhmää. Lapset tarvitsee rutiineja , sääntöjä, sosiaalisia suhteita ja kavereita. Mitä ihmettä tämä kotikoulu horina nyt on?
Lapset on ihan erilaisia kuin aikuiset.
Totta. Aikuiset ovat _ihan_ erilaisia kuin lapset.
Yksikään aikuinen ei menisi joka aamu töihin, jos päälle syljettäisiin, tyrkittäisiin, jätettäisiin ulkopuolelle, kuvattaisiin vessassa, lukittaisiin siivouskaappiin ja tehtäisiin muutakin sellaista, johon sanotaan, että "yritä ymmärtää, ei se kiusaajakaan vähällä pääse, koeta nyt vaan kestää".
Tiedoksi, että ei ole pienryhmiä. Ei ole puuttumista tilanteisiin. Ei ole mitään kouluparatiisia kaikilla, vaikka sinulla olisi ollut.
Sen sijaan voi olla yhdeksän vuotta itkua, kipua ja henkistä kidutusta. Usko pois, tiedän mistä puhun.
Olisin ollut ikuisesti kiitollinen kotikoulusta. Ihme, että jäin edes henkiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuo ole totta, että alakoululaiset on yksin kotona vanhemman työpäivän ajan?
Koulut on hyviä paikkoja ja opettajat kasvatusalan ammattilaisia. Jos on ongelmia, niin mieluummin vaihtaa vaikka koulua. Esimerkiksi joku pikkuinen kyläkoulu missä omalla luokalla vain muutamia oppilaita.
Kyläkoulu? Missä niitä on? Kaikki on lakkautettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Steiner-koulussa on pieni maksu. Saakohan koulu rahoitusta jostain muualta. Kuitenkin opettajia on. Ja lapsi saa piirtää sekä maalata.
Steiner-kouluun on jo kauan dumpattu käytöshäiriöiset lapset, jotka ovat rajattomien vanhempien mielestä vain väärinymmärrettyjä. Ei kannata laittaa lastaan sinne.
Sitä paitsi siellä on oma henkinen agendansa, jota opetetaan lapsille totena, ja jos ei itse siihen usko, ei se ole paras ratkaisu senkään puolesta.
Yhtälailla se luokan riiviö,joka kiusaa ja häriköi tai se toisen rakas ja erityinen lapsi jota on vuosia julmasti koulukiusauttu ja tai se oppimsivaikeuksista kärsivä mutta taiteellisesti lahjakas introvertti saatetaan kaikki dumpata ja laittaa Steineriin tai johonkin muuhun ykityiskouluun toisinaan kohtuuttoman suurin odotuksin kun pettymykset tavanomaisen peruskoulun käytäntöihin ovat niin suuret.
Joillekin vain koska peruskoulu tasapäistä liikaa, eikä yksilöllisyyttä arvostettu.
Toisille koska aattelevat. että lapsi voisi oppia asioita taiteilemalla ja tekemällä käsillään, eikä tarvitsisi niin paljon vain lukea.
kolmannet koka hei yksityiskoulu siellä täytyy olla parempi koska hei mä maksa siitä koulusta mä voin vaatia, että mun kullan nupulle opetta sitten sitä tai tätä ja koulunkin tulee mahdollistaa ja toteuttaa niin ja näin kun hei mulla on oikeus odottaa, että se tekee niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koululaisen elämä arkena koulussa on niin paljon muutakin kuin niitä kouluaineita. On erilaisia ihmissuhteita, välitunteja, yhdessä nauramista jne. Ihan itkettää ajatella alakoululaista, joka on päivät pitkät yksin kotona, kun vanhemmat ovat itse töissä ja vanhemmat ovat päättäneet lapsensa käyvän kotikoulua.
Koulupäivä voi olla myös vuosia kiusaajia, yksinäisyyttä, pelkoa välitunneista, yksin itkemistä jne. Ihan hymyilyttää ajatella, jos lapsen ei tarvitse enää käydä peloissaan illalla nukkumaan koulun takia ja yrittää jotenkin selvitä hengissä koulupäivistä. Hymyilyttää myös se, jos on rauha opiskella ja mahdollisuus oppia, elää ilman pelkoa, käydä omissa harrastuksissa ja löytää ystäviä.
Silloin vaihdetaan koulua eikä syrjäytetä lasta muusta yhteiskunnasta. Jos lapsi kerran voi käydä harrastuksissa ja saa sitä kautta ystäviä, hän voi siirtyä siihen kouluun, josta nämä ystävät ovat. On tässä nähty aika monta sellaista lasta, jotka jäävät kotiin eivätkä hetken päästä sieltä enää suostu poistumaan, koska alkavat ahdistua pelkästä ajatuksestakin, että pitäisi mennä ihmisten ilmoille.
Vanhemmalla pitää todellakin olla hyvät valmiudet , jos kotikoulua miettii. Tuo Anniina Jalkasen tilanne on hyvin ihanteellinen , koska asuvat maatilalla. Vanhemmat on poikkeuksellisen kärsivällisiä ja tuntuu olevan lastenkasvatusasiat hallussa. Heidän tapauksessa kotikoulu voikin olla hyvä idea, koska äiti on vauvan ja leikki-ikäisen kanssa kotona. Lapset oppii todella monipuolisesti erilaisia taitoja koska ovat mukana maatilan töissä ja eläintenhoidossa. Askartelevat ja opettelevat kädentaitoja.
Jutussa myös mainittiin että heidän kylällä on hyvät kerhot, joissa lapset pääsevät tapaamaan kavereita.
Jos sulla ei ole kyseinen elämäntilanne, niin kotikoulu ei todennäköisesti ole hyvä idea. Ihan kamala ajatus,, että lapsi on yksin päivät pitkät kun vanhemmat on töissä
Ei missään nimessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsella on vaikeuksia normaalissa koululuokassa, niin kannattaa ensisijaisesti etsiä apua näihin haasteisiin ja kokeilla ensin vaikka pienryhmää. Lapset tarvitsee rutiineja , sääntöjä, sosiaalisia suhteita ja kavereita. Mitä ihmettä tämä kotikoulu horina nyt on?
Lapset on ihan erilaisia kuin aikuiset.
Totta. Aikuiset ovat _ihan_ erilaisia kuin lapset.
Yksikään aikuinen ei menisi joka aamu töihin, jos päälle syljettäisiin, tyrkittäisiin, jätettäisiin ulkopuolelle, kuvattaisiin vessassa, lukittaisiin siivouskaappiin ja tehtäisiin muutakin sellaista, johon sanotaan, että "yritä ymmärtää, ei se kiusaajakaan vähällä pääse, koeta nyt vaan kestää".
Tiedoksi, että ei ole pienryhmiä. Ei ole puuttumista tilanteisiin. Ei ole mitään kouluparatiisia kaikilla, vaikka sinulla olisi ollut.
Sen sijaan voi olla yhdeksän vuotta itkua, ki
Noin raju kiusaaminen on tietenkin ihan eri tilanne ja ymmärrän hyvin miksi kannatat kotikoulua. Ikävää että olet joutunut kokemaan tuollaista :( Monelle koulu on kuitenkin ollut positiivinen kokemus, suurimmalleosalle.
Jos kotikouluun siirtyminen on ainoa vaihtoehto kiusaamisen loppumiseksi, niin tottakai siinä tapauksessa ottaisin itsekin lapseni kotikouluun. Toki yrittäisin ensin vaikka muuttaa sinne maalle ja katsoa, auttaisiko se. Kotikoulu olisi se ihan viimeinen vaihtoehto. Hyvä kuitenkin että semmoinenkin mahdollisuus on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuo ole totta, että alakoululaiset on yksin kotona vanhemman työpäivän ajan?
Koulut on hyviä paikkoja ja opettajat kasvatusalan ammattilaisia. Jos on ongelmia, niin mieluummin vaihtaa vaikka koulua. Esimerkiksi joku pikkuinen kyläkoulu missä omalla luokalla vain muutamia oppilaita.
Kyläkoulu? Missä niitä on? Kaikki on lakkautettu.
Ei ole. Kyllä niitä vielä maaseudulla on, oman lapsen luokalla on 9 oppilasta :)
Luin myös vasta jutun Helsingin saaristoon muuttaneesta perheestä missä koulussa on tasan yksi oppilas. Perheen poika :)
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsella on vaikeuksia normaalissa koululuokassa, niin kannattaa ensisijaisesti etsiä apua näihin haasteisiin ja kokeilla ensin vaikka pienryhmää. Lapset tarvitsee rutiineja , sääntöjä, sosiaalisia suhteita ja kavereita. Mitä ihmettä tämä kotikoulu horina nyt on?
Lapset on ihan erilaisia kuin aikuiset.
Tiktokissa on solkenaan amerikkalaisäitien videoita, joissa suitsutetaan kotikoulun ihanuutta. Johtunee varmaan siitä, että amerikkalainen koulujärjestelmä on paska lisäksi siellä on satoja kouluampumisia vuosittain. Lisäksi Amerikassa on olemassa erityisiä nettisivustoja, joiden kautta kotikoulua voi suorittaa. Pikaisella googlauksella löysin Suomesta seuraavat sivustot, jotka vastannevat näitä:
Feeniks-nettikoulu - Feeniks-nettikoulu (feeniks-koulu.fi)
"Silloin vaihdetaan koulua eikä syrjäytetä lasta muusta yhteiskunnasta. Jos lapsi kerran voi käydä harrastuksissa ja saa sitä kautta ystäviä, hän voi siirtyä siihen kouluun, josta nämä ystävät ovat. On tässä nähty aika monta sellaista lasta, jotka jäävät kotiin eivätkä hetken päästä sieltä enää suostu poistumaan, koska alkavat ahdistua pelkästä ajatuksestakin, että pitäisi mennä ihmisten ilmoille."
Ei kotikoulu ole syrjäyttämistä yhteiskunnasta.
Jos olet nähnyt syrjäytyneitä kotikoululaisia oikein enemmänkin, on se melkoinen tuuri. Luulen, että ongelmia löytyy silloin enemmänkin, kuin pelkän koulumaailman puuttumisesta.
Itse olen tavannut kotikoululaisia ja he ovat rauhallisia, fiksuja, hyvin kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeentulevia ja selkeästi oikeasti nauttineet koulusta.
Osa on tehnyt porukalla retkiä ja tapaavat muutenkin, osalla taas on nippu harrastuksia ja selkeästi sekin toimii.
Koulun vaihtaminen ei aina ratkaise ongelmia. Ei kiusaamisen, sairauden tai muunkaan kohdalla. Jokaisella on silti oikeus oppia, olla turvassa ja päästä elämässä eteenpäin. Tapoja on vain monia ja kotikoulu on yksi niistä.
Minkälaiset valmiudet lukioon lapsi saa kotikoulusta? Kuinka moni osaa opettaa lapselleen yläkoulun oppimäärän?
Suurimmalla osalla vanhemmista ei ole valmiuksia opettaa esim. yläkoulun oppisisältöjä sillä tavalla kuin opetussuunnitelma edellyttää. Varmasti tällaisia arkipäivän renessanssineroon verrattaviakin vanhempia on, mutta pieni vähemmistö. Pitäisi olla poikkeuksellisen laaja kykyprofiili ja sen päälle rautainen motivaatio ja organisointitaidot. Oman osaamisen rajoja ei ole ylipäätään helppoa tunnistaa. Joskus ihminen kuvittelee osaavansa sitä paremmin mitä vähemmän hänellä on asiasta tietoa.
Koulu on parhaimmillaan väylä yhteisöön integroitumisessa. Omat lapseni tulevat opiskelemaan lähikoulussa eri kielellä kuin mitä he käyttävät kotona, ja sitä minä en itse pystyisi heille tarjoamaan. Lapsi oppii paljon itsestään myös peilaamalla itseään muihin ikätovereihin - joskus niihin itselle epämieluisempiinkin. Monenlaisista kohtaamisista voi oppia. Itse muistelin eilen miehelleni vedet silmissä nauraen, miten viimein opimme parin nörttikaverin kanssa laittamaan jauhot suuhun eräälle luokkamme prinsessalle. En olisi myöskään oppinut vanhemmiltani soittamaan pilapuheluita, jotka paransivat iäksi puhelinkammoni.
Vierailija kirjoitti:
"Silloin vaihdetaan koulua eikä syrjäytetä lasta muusta yhteiskunnasta. Jos lapsi kerran voi käydä harrastuksissa ja saa sitä kautta ystäviä, hän voi siirtyä siihen kouluun, josta nämä ystävät ovat. On tässä nähty aika monta sellaista lasta, jotka jäävät kotiin eivätkä hetken päästä sieltä enää suostu poistumaan, koska alkavat ahdistua pelkästä ajatuksestakin, että pitäisi mennä ihmisten ilmoille."
Ei kotikoulu ole syrjäyttämistä yhteiskunnasta.
Jos olet nähnyt syrjäytyneitä kotikoululaisia oikein enemmänkin, on se melkoinen tuuri. Luulen, että ongelmia löytyy silloin enemmänkin, kuin pelkän koulumaailman puuttumisesta.
Ne ovat näitä, jotka etäkoulun jälkeen eivät tulleet uudelleen koulukuntoisiksi. Olivat tottuneet kotona olemiseen ja siihen, että kaverit olivat vain sanoja ruudulla. Niitä on nyt joka luokalla. Ensin vanhemmat ilmoittavat monta viikkoa lapsensa sairaiksi ("pitkittynyt flunssa") ja lopulta myöntävät, että lapsi ei suostu lähtemään talosta. Seuraavassa vaiheessa käydään antamassa erityisopetusta lapsen kotona jonkin aikaa. Sitten vanhemmat ilmoittavat, että lapsi jää kokonaan kotikouluun, koska opettajankin näkeminen ahdistaa. Siitä se tie menee, ei suinkaan ulos yhteiskuntaan vaan sieltä pois.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaiset valmiudet lukioon lapsi saa kotikoulusta? Kuinka moni osaa opettaa lapselleen yläkoulun oppimäärän?
Heh. Luultavasti paremmat valmiudet, kun monesti nykyään koulusta.
Tässä on sellainen ongelma, että kotikoulusta odotetaan täydellistä lasta ja ihan normikoulusta voi tulla mitä vaan.
Vähän sama, kuin cp-vammaisen vanhemman on oltava supervanhempi verrattuna ns. normaaliin vanhempaan, yh:n oltava ihmeellinen tai jotakin muuta vastaavaa.
Eli peruskoulusta poksahtaa koko ajan nuoria, jotka eivät osaa laskea, lukea tai edes käyttäytyä. Niitä nyt vaan on...
Kotikoulusta luultavasti ei tälläistä pääse tapahtumaan. Kotikoululaisilla kun on ns. päättökokeet ja niissä on pärjättävä.
Eli ihan varmasti se, joka kotikoulua käy, käy sen tavalla tai toisella läpi niin, että pärjää. Kummi, isä, mummo, äiti, pappi, lukkari, maksettu ope tai kuka vaan voi opettaa. Ei siinä tarvitse yksin kirjan kanssa kököttää.
Lisäksi on netti. Se on täynnä aivan loistavia opetusvideoita. Meillä niitä käytetään ihan normikoulun ohessa, jos jotain ei muista/ymmärrä, ihan vaikka nyt matikasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaiset valmiudet lukioon lapsi saa kotikoulusta? Kuinka moni osaa opettaa lapselleen yläkoulun oppimäärän?
Heh. Luultavasti paremmat valmiudet, kun monesti nykyään koulusta.
Tässä on sellainen ongelma, että kotikoulusta odotetaan täydellistä lasta ja ihan normikoulusta voi tulla mitä vaan.
Vähän sama, kuin cp-vammaisen vanhemman on oltava supervanhempi verrattuna ns. normaaliin vanhempaan, yh:n oltava ihmeellinen tai jotakin muuta vastaavaa.
Eli peruskoulusta poksahtaa koko ajan nuoria, jotka eivät osaa laskea, lukea tai edes käyttäytyä. Niitä nyt vaan on...
Kotikoulusta luultavasti ei tälläistä pääse tapahtumaan. Kotikoululaisilla kun on ns. päättökokeet ja niissä on pärjättävä.
Eli ihan varmasti se, joka kotikoulua käy, käy sen tavalla tai toisella läpi niin, että pärjää. Kummi, isä, mummo, äiti, pappi, lukkar
Jos riittää se, että lapsi ei ole lukutaidoton peruskoulun käytyään, ehkä kotikoulu on sopiva valinta. Itselleni oli tavoitteet vähän korkeammalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Silloin vaihdetaan koulua eikä syrjäytetä lasta muusta yhteiskunnasta. Jos lapsi kerran voi käydä harrastuksissa ja saa sitä kautta ystäviä, hän voi siirtyä siihen kouluun, josta nämä ystävät ovat. On tässä nähty aika monta sellaista lasta, jotka jäävät kotiin eivätkä hetken päästä sieltä enää suostu poistumaan, koska alkavat ahdistua pelkästä ajatuksestakin, että pitäisi mennä ihmisten ilmoille."
Ei kotikoulu ole syrjäyttämistä yhteiskunnasta.
Jos olet nähnyt syrjäytyneitä kotikoululaisia oikein enemmänkin, on se melkoinen tuuri. Luulen, että ongelmia löytyy silloin enemmänkin, kuin pelkän koulumaailman puuttumisesta.
Ne ovat näitä, jotka etäkoulun jälkeen eivät tulleet uudelleen koulukuntoisiksi. Olivat tottuneet kotona olemiseen ja siihen, että kaverit olivat vain sanoja ruudulla. Niitä on nyt joka luokalla. Ensin va
No eihän tuollaiset lapset ole mitään kotikoululaisia sanan varsinaisessa merkityksessä.
Eli ei voi verrata mihinkään.
"Jos riittää se, että lapsi ei ole lukutaidoton peruskoulun käytyään, ehkä kotikoulu on sopiva valinta. Itselleni oli tavoitteet vähän korkeammalla."
Et kuitenkaan ymmärrä lukemaasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan töissä käymällä ja pitämällä koulua iltaisin ja viikonloppuisin. Kyllä lapset tottuvat siihen.
Milloin lapset ovat aidosti vapaalla ja näkevät kavereitaan?
Äiti on lapsen kaveri.
Vanhemmillakin on lomaa, ja monet saavat ne pidettyä limittäin. Monesti myös pyydetään mummo tms. lomalla lapsenvahdiksi, kun on kyse pikkukoululaisesta, ja sitten on järjestetty kaikenlaisia lomaleirejä.