***Vuosi vaihtui, 2005-TOUKOT***

On ollut paljon kiireitä ja tapahtumaa elämässä etten ole kerinyt lukea taaperopuolelta paljon ollenkaan, ei ole sattunut pinoa silmiin, nyt hainkin hakusanalla ja löysin tämän sun aloituksen, sannael!



Onnea naimissinmenon johdosta sulle!



Meille syntyi pinon aloittamispäivänä klo 16.43 poika, kuudes lapsi perheeseen (viides oma), eli meidän toukotaapertaja mimmi on nyt isosisko =)



Ninni-Pinniä huhuilen, miten sulla menee ja joko Dani saa seuraa ;) Muistan että pähkäilit miten pää kestää neljättä, no hyvin se menee ja samalla meni vielä viideskin... =)



Meillä on nyt paljon vähemmän mustasukkaisuutta kun tytöllä (05/05= on seuraa isoveljestä (05/03). Kun tämä toukotyttö syntyi isoveljensä poti pahan kriisin, nyt onneksi ei ole mitään sellaista.



Vauva on rauhallinen, onneksi koska samaa ei voi sanoa isostasisaruksistaan =)



Toukotyttö ei vielä paljoa puhu, mutta sanoja alkaa tulla nyt melkein joka päivä, tänään sanoi =vettä! On se vaan ihanaa aikaa kun taperot on 1-2 vuotiaita, paljon opitaan ja paljon ihmeellistä on maailmassa. Töihin en mene kuin vasta tammikuussa 2010 eli saan vielä olla kotona ja nauttia monta vuotta, olen ollut kotona vuodesta 2003 maaliskuusta saakka ja työelämässä kerennyt 32 vuotisen elämäni aikana olla 3 vuotta, vanhempien lasten kanssa olin kotona kans monta vuotta.



Tulkaa muutkin kertomaan kuulumisia, Hönttää kaipailen myös että miten siellä menee toisella suurperheellisellä? =)



Voikaahan hyvin tekin jotka vain luette tämän, toivottavasti kaikki on hyvin!



//nenn

Ja Onnea uutukaisen johdosta Nenn; perästä tullaan eli meillä la 11.4. Ja onnea myös Sannel:lle naimisiinmenon johdosta.



Kieltämättä harvoin tulee enää käytyä täällä ja vielä havemmin täältä löytyy " meidän" pinoa, joten tämä oli hauska ylläri.



Vähän samanlaisissa fiiliksissä olen ollut kuin Sannael, eli meidän toukopoika aloitti loppiaisen jälkeen myös hoidossa. Itsehän olen ollut töissä jo lähes vuoden ja nyt loppui sitten miehenkin vuorotteluvapaa. Meidän tutustuminen perhepäivähoitopaikkaan jäi vähän vajavaiseksi, kun oltiin uuden vuoden jälkeen porukalla vatsataudissa. Eka viikko hoidossa olikin aika rankkaa ja illat meni kiukutellessa kotona. Viime viikko meni jo paljon paljon paremmin eli nyt on itselläkin ihan hyvä mieli. Vaikka poika on hitaasti lämpenevää sorttia, niin yllättävän nopeasti on sopeutunut - takapakkeja voi tietty vielä tulla.



Meillä poika puhuu kuin papupata :) Alkoi suht myöhään kävelemään (taisi olla 1 v 3 kk), mutta puhe kyllä onkin sitten luistanut jo pitkään. Välillä yllättää meidät 5-6-sanaisilla lauseilla ja tosi tarkkana saa olla mitä itse päästää suustaan, kun kaikki uudet sanat toistetaan perässä. Hoitotätikin naureskeleen pojan juttuja.



Pottailut on vähän niin ja näin, mutta ehtiihän sitä. Vaikka tietysti kakkosen syntymän jälkeen varmaan käy mielessä, että olisi voinut vähän enemmän treenailla, ettei olisi kaksin verroin kakkavaippoja.



Hieman hirvittää tuleva kevät kun on kaksi pientä lasta enkä itse ole mikään Euroopan pitkäpinnaisin. Voi olla, että olen miestä vastassa ovella aina lapsi ojossa ja syöksyn itse koiran kanssa metsään :)



Toivottavasti joku muukin 2005 touko löytää tämän pinon ja kirjoittaa kuulumisia.



Terkuin,

Likk@, rv 28 (tai jotain :) ja Peetu-poika

Onnea naimisiin menneille, vauvan saaneille ja raskautuneille ja tietysti kaikille hyvää uutta vuotta -07! Vitsit, meidän taaperot on muutaman kuukauden kuluttua 2-vuotiaita jo ja vasta pähkäiltiin ja ähkäiltiin niiden pienten nyyttien kanssa että osataanko niitä ollenkaan hoitaa ;-)



Mähän palasin töihin jo silloin viime vuoden maaliskuussa ja Veekku-neiti oli ryhmiksessä. Viikko sitten neiti jäi hoidosta pois kun mulla alkoi saikku joka jatkuu kuun loppuun, jatkuu lomana ja sitten helmikuun puolivälissä alkaa äitiysloma. Laskettuun aikaan tasan 8 viikkoa. Veekku ehti saamaan niin rakkaita kavereita hoidossa ja hoitotäditkin tuli tytölle rakkaiksi että neidillä oli hieman hankaluuksia taas tottua siihen että aamuisin ei isin kyydillä lähdetäkään hoitoon. Tänään törmättiin kaupungilla yhteen hoitotätiin ja Veekku halata rutisti tätiä niin kuin omaa äitiään :-) Kyllä mä Sannael luulen että J:nkin hoitoonmeno alkaa ja jatkuu ihan hienosti.



On nyt itsellä hiukan toimeton olo kun pitkästä aikaa onkin taas kotiäiti, kolmivuorotyö oli tahdiltaan niin erilaista yhdistettynä kodinhoitoon ja nyt kun onkin vaan kodin-ja lapsenhoito niin ei tiedä mitä kaikella vapaa-ajalla tekisi :-/ Taitaa kyllä taas maaliskuussa ääni muuttua mamman kellossa. Viime viikkoina on alkanut palailla mieleen synnytys ja se kaikki alkusekamelska kuten maidon nousu rintoihin, imetyksen hankaluus kun rintoihin sattuu ja rintatulehduskin ehti tulla, istumisen vaikeus parin viikon ajan, unettomat yöt ja nyt vielä ne päivät kun enää ei voikaan nukkua päikkäreitä silloin kun vauva nukkuu kun Veekku ei kuitenkaan nuku. Tiedän että se on ohimenevää ja kun siitä on muutkin selvinneet niin minäkin selviän, mutta pelottaa se kumminkin. Vitsit, enhän mä edes tiedä milloin pitää lähteä synnyttämään kun ekasta olin jo valmiiksi osastolla raskausmyrkytyksen vuoksi. Mitä jos ei ehdikään saada kivunlievitystä?!?! Mitä jos taas iskee masennus ja mitä jos toinenkin on samanlainen kuin Veekku että nukkui vain pieniä pätkiä? Tosin jos tuleekin rauhallinen ja tyytyväinen vauva niin enhän mä osaa hoitaa sitäkään kun olen tottunut tuohon sähinäiseen ;-) Aah, tekipä hyvää avautua.



Mitäpä uutta meidän neidistä, hmmm. Juttelee parin kolmen sanan lauseita ja saan kanssa olla tarkkana mitä suustani päästän kun kaikki pitää toistaa mitä äiti sanoo. Muisti on tarkka ja tytöstä on tullut tv:n orja. Pikkukakkonen ja Mikki Hiiren kerhotalo on in. Veekku on kova laulamaan ja tutuimmista lauluista tulee sävel ja sanoja ihan prikulleen oikein. Joulu-ja tammikuun alku Soihdut sammuu oli kovassa huudossa, sormet viuhui ja kun kaikki väki nukkui Veekku laittoi kädet toiselle poskelle ja kallisti päätään nukkumisen merkiksi. Pieni nero, niinhän ne kaikki ;-) Taudeilta ollaan säästytty, tai Veekku ja mies on säästyneet, mä olen sairastanut vatsataudit ja flunssat. Mutta parempi näin. Mitäpä äiti ei lapsensa eteen kärsisi. Miehen edestä kärsimisestä en ole aina niin varma.



Tässäpä tärkeimmät, painun petiin, kohta kumminkin kutsu käy, Veekku kun vielä taapertaa kolmisen kertaa yössä sängystään meidän väliin ja aina neljän viiden maissa saa siihen jäädäkin. Äidin pieni vauva.



Terkuin Kaisu rv 32 ja Veekku (9.5.05)

Kiva kuulla taas muista! Oon silloin tällöin käyny täällä lueskelemassa, mutta ei ollut tämä pino aikaisemmin osunut silmään.



Meillä odotellaan myös toista pikkusta toukokuussa syntyväksi, ja Linnealla taitaa olla kyllä meidän perheessä eniten sitä vauvakuumetta... On aivan vauvahullu ollut jo kesästä asti, kun sai pienen serkun. Nyt huutelee mun masulle moita kovalla äänellä, silittää ja halii mahavauvaa ja muistaa ottaa sen puheeksi aivan ihme hetkillä. Uskon että innostus säilyy vauvan syntymään asti, toivottavasti vielä sen jälkeenkin. Monet tuntuu aloittelevan töitä, mutta mä ajattelin ottaa kevään vähän rauhallisemmin opiskelujen kannalta kun on välillä niin älyttömän kipeä selkä. Syksyllä kävin aika paljonkin koulussa, mutta nyt ei tunnu motivaatiokaan oikein riittävän... Onneksi on muuten mennyt hirmu hyvin tämä raskaus.



Linnea sairasti vesirokon, vielä parannellaan viimeisiä rupia. Neljä päivää kesti varsinaiset rakkulat ja pientä lämpöä, korkeimmillaan 38,1. Eikä oikeestaan kutissu hirveesti, mikä on ehkä kaikkein suurin helpotus. Hyvä että se on nyt sitten takana suht helpolla!



Meillä pottaillaan välillä ihan hirmu onnistuneesti, välillä tuntuu tulevan takapakkia. Paljon me kyllä potalla istutaan ja joka päivä sinne jotain suurempaa tai pienempää saalista tuleekin. Neiti juttelee yhden-kahden sanan " lauseita" , mutta sanoja on ihan uskomattoman paljon. Ja joka päivä tuntuu tulevan jotain uusia. Ihana seurata miten niitä sanoja ilmaantuu ja miten ymmärrys lisääntyy koko ajan. Ja taitaa Linneassa pieni näyttelijä asua, kun on sellainen repertuaari ilmeitä ja esiintymisintoa. Omia (tai isän kanssa yhteisiä) hulluttelujuttuja on niin hirmuinen määrä ettei niitä kerralla edes muista.



Tänään käytiin hakemassa uusi isojen tyttöjen sänky, joka nyt koottuna odottaa vaan patjaa olkkarissa. Täytyy käydä heti maanantaina ostamassa, kun heti meinasi tulla aitku kun ei päässytkään siihen nukkumaan vaan piti vielä mennä pinnikseen. Mua vaan jännittää millaista edestakas ravaamista se sitten on iltaisin ja päikkäreillä, en nimittäin usko hetkeäkään että neiti malttais pysyä sängyssä jos siiteä kerran pois pääsee. Nytkin on sellaisat huijausmeininkiä usein illalla nukkumaan meneminen, kun täytyy käydä kakalla ja pissillä ja nukelle täytyy laittaa tutti ja sitten onkin jano ja taytyy saada vettä...



Tässä tuoreimpia kuulumisia, kirjoitelkaa muutkin jos vaan pinoa huomaatte!



Terkuin äitikisu ja Linnea 11.5. (ja Vauva la 14.5)

" " Joulu-ja tammikuun alku Soihdut sammuu oli kovassa huudossa, sormet viuhui ja kun kaikki väki nukkui Veekku laittoi kädet toiselle poskelle ja kallisti päätään nukkumisen merkiksi. Pieni nero, niinhän ne kaikki ;-) " "







Meilläkin tuo " tip-tap" on ihan lemppari. Joudun vieläkin iltaisin (ja aamuisin ja päivisin) laulamaan sitä, ja pitäis vielä levyltäkin kuunnella. Tiptappia kädet heiluttaa milloin missäkin yhteydessä, ja meilläkin kovasti nukutaan pää kallellaan käsien päällä. Hiipiminen on myös tosi kivaa. Tonttu kurkkaa raostansa ja kunnon väki tosiaan syö joluruokaa. Mulla alkaa vähitellen pursuta korvista ulos, vaikka varmaan lauletaan tätä vielä juhannuksenakin... Ei auta vaikka oon yrittänyt kertoa että jolu meni jo ;) Suloiseltahan se näyttää kun neiti innoissaan leikkii laulun mukana.

Juu ei ole meidän toukojen pinoa näkynyt vaikka välillä olen käynytkin katsomassa, enkä ole itekään saanut aikaiseksi kirjoitella.



Meilläkinhän asustaa nyt kaksi pikkuneitiä, nuorempi on nyt vähän reilu 4 kuukautta. Melkoista säpinää on ollut näiden tyttösten kanssa, välillä helpompaa välillä vaikeampaa. Uutta vauvakuumetta ei ole tullut, ja tuskin ihan heti tuleekaan. Sen verran väsynyt tämä mamma välillä on!



Meidän taapero on kans oikea aurinko ja touhuneiti. Kovasti jo leikkii itsekseen kun äidin aika meni ainakin alussa vauvan hoitoon. Tykkää lukea kirjoja, piirtää, hoitaa nukkeja ja leikkiä muumitalolla. Puhetta alkaa kans tulemaan koko ajan enemmän tai oikeastaan vielä pelkkiä sanoja. Pottailua harjoitellaan melkeimpä päivittäin mutta saalista ei olla saatu pitkään aikaan =), mutta eiköhän se tästä pikku hiljaa. Ulkoilu on myös neidin lempipuuhaa ja tykkää siellä vetää itse pulkkaa ja työnnellä omia rattaita. Mites muiden toukolapset, jaksavatko istua rattaissa lenkillä? Meillä ei kyllä pitkiä matkoja malteta olla paikallaan.



Mites muilla taaperoiden nukkuminen sujuu? Meillä ei vieläkään olla nukuttu kuin varmaan kerran kokonainen yö putkeen. Typy nukkuu omassa sängyssä omassa huoneessa. Iltaisin menee nukkumaan ihan kiltisti kun luetaan kirjaa, mutta herää jonkun tunnin päästä ja vaatii seuralaisen vierelleen että nukahtaa ja saattaa tosiaan herätä kymmenenkin kertaa. Yleensä otan tytön sitten meidän keskelle kun en jaksa rampata toisessa huoneessa. Oisko kellään vinkkejä kuinka saada neiti itse nukahtamaan öiseen aikaan? Tuntuu että kaikkea on jo kokeiltu. Päikkärit neiti nukkuu ihan hyvin omassa sängyssään, yleensä tuntosen.



Jaa taidan lähtä aamupalalla ennen kuin muut herää, harvinaista herkkua. Toivottavasti toukot vähän aktivoituis ja tämä meidänkin pino pysyis esillä. On aina niin mukava lukea toistenkin samanikäisten kuulumisia. Niin ja onnea kaikille vauvan jo saaneille ja odotukseen niille jotka vielä vauvaansa odottelevat =)



Terkuin Heann ja pikkuneidit

En ole kirjottanut moneen kuukauteen, harvakseltaan käynyt lukemassa muiden kuulumisia.Millacamillana täällä aiemmin kirjoitin..

Onnittelut minunkin puolestani avioituneille , raskautuneille ja jo lisääntyneille :)).

Meidän toukot on todella kasvaneet ja kehittyneet, kukin omaan persoonalliseen tahtiinsa.

Elämä on onllut kiireistä kun meille syntyi 06 toukokuussa poika, eli vuoden ikäero näillä meidän muruilla.Poika on ollut tosi itkuinen ja välillä sairastellut joten eka vuosi kahden pienen äitinä ei ole ollut ruusuilla tanssia.Mutta nyt alkaa olla voiton puolella meidän arki kun lapset jo leikkivät yhdessä . . toukoneiti vaan aika rajusti välillä puolustaa lelujaan ja esim puree pienmpää..:/.Ei ole oikein vielä käsitystä kivusta niin on huomannut veljensä päällä makaamisen ja hampaiden käyttönsä saavan toisessa edes jonkun reaktion aikaan.



Meidän neiti puhuu n.60 sanaa mutta ei ole vielä hokannut lauseen muodostusta.

Potalla käydään päivittäin mutta saalista ei ole nyt tullut vähään aikaan.

Univesipullo on meillä käytössä, muuten juominen sujuu jo hienosti tavallisesta mukistakin ja syö itse lusikalla.

Ulkoilu on mieluisaa hommaa ja kirjojen lukeminen.Nuppipalapelit tms eivät kiinnosta juurikaan ollenkaan..

Ti-ti nalle on suurin riemun aihe mikä telkkarista voi tulla, pikkukakkosen alkutunnari ja himpulat ja Lilli ovat myös kivoja.

Aika voimakastahtoinen neiti kyllä on, jos ei tapahdu toivotulla tavalla, tavarat lentelee käsistä ja itkulla ei ole rajaa. Vaan periksi en anna..;)

Minä olen hoitovapaalla, vakituinen työpaikka on ollut jo vuosia joten hyvällä omalla tunnolla nyt nautin näistä lapsista.

Kerhossa me käymme kerran viikossa ja joka viikk,o pyritään näkemään mummeja ja kummeja ettei alkaisi vallan ujostuttaa..:)

Eli pääpiirtein hyvin menee meillä..

oikestaan alkoi tässä kirjoittaessa ihan harmittaa ettei ole tullut pidettyä kiinni tästä nettideittailusta,, muistan sen olleen alkuaikoina varsinainen henkireikä!

Palataan kenties ..;)

terv.entinen Millacamilla :))

Hei vaan kaikille!



Aika on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin. Pitkään aikaan ei ole ollut meidän pinoa näkyvillä, joten oli todella kiva löytää se. Kiitos kaikille kirjoittaneille! Olen minäkin nimimerkkiä vaihtanut; aiemmin kirjottelin Elina-82 nimimerkillä.



Onnittelut Sannaelille avioitumisesta! Ja onnea myös kaikille odottajille tai uuden vauvan saanneille.



Meidän neiti on kotona minun kanssani päivät. Iltaisin ja viikonloppuisin käyn joskus edelleen osa-aikatöissä. Meillekin on uusi vauva tulossa heinäkuussa, joten kotona olo jatkuu kesän alussa äitiyslomalla. Oltiin eilen katsomassa kaverien reilun viikon ikäistä vauvaa ja voi, miten pieni oli! Tai siis ihan iso poika oli (51 cm, 3800 g), mutta olen jo tyystin unohtanut miten pieniä ne ovatkaan syntyessään. Joku jo kirjoittikin, että pikkaisen jännittää, miten sitä sitten pärjää taaperon ja vauvan kanssa. Itselläni on samanlaisia ajatuksia. Meidän neiti on aika voimakaa luonne, joten helppoa ei varmaan tule olemaan. Tällä hetkellä vauvoista tykätään ja nukkeakin laitetaan innoissaan nukkumaan monta kertaa päivässä.



Päivät kuluu meillä muskarin, jumpan ja ulkoilun parissa. Uusin taito, joka jumpassa opittiin, on kuperkeikka. Sitä onkin sitten kiva esitellä kaikille. Kerran viikossa neiti on hoidossa puistossa n. pari tuntia ja sillä aikaa on äideille liikuntaa, mitä milloinkin. Meillä on sellainen vakioryhmän, joten hoitolapsetkin tulevat toisilleen tutuksi. Todella kiva päästä liikkumaan ja hyvää harjoitusta hoidossa olemisesta neidille. Nyt on varmaan taas vähän vaikeeta joulutauon jälkeen tuo hoitoon jääminen.



Monien toukot tuntuu puhuvan jo paljonkin. Meillä sanoja tulee aika vähän ja ne ovat sellaisia epäselviä kuten esim. äitä = äiti. Miehellä on ollut puheenviivästymä, joten voi olla perinnöllistäkin. Tai sitten puhe kehittyy vaan hitaammin. Kyllä välillä toivoo, että sanoja tulisi, koska neiti ymmärtää niin hyvin puhetta, mutta ei itse osaa kertoa asiaansa tms. Tämän seurauksena tuleekin usein raivareita, kun äiti tai isi ei vaan yksinkertaisesti ymmärrä, mikä on pielessä. Meillä on myös jonkin verran merkkejä lähestyvästä uhmäiästä, joten äidin hermot on välillä koetuksella.



Yritetään pitää meidän pino " pinnalla" ! Ja mukavaa tammikuuta kaikille. Saatiin tänne pääkaupunkiseudullekin sitten vihdoin ja viimein lunta ja lupaavat pakkaspäiviäkin.



Leppäkerttu (ent. Elina-82) ja S 6.5

Kiva lukea muiden saman ikäisten kuulumisia. Aluksi onnittelut Sannaelille naimisiin menosta ja Nennille ja Heannille vauvoista. Onnittelut myös vauvaa odottaville! Kaisun tyttö: pakko sen verran sanoa, että muistan myös ensimmäisen jälkeen nuo kaikki jutut ja erityisesti istumisen hankaluuden. Ei enää kakkosen jälkeen ollut yhtä tuskallista ja näitten muitten jälkeen ei enää ole mitään kipuiluja ollut. Ainoastaan jälkisupistukset ovat olleet kerta kerran jälkeen kamalampia. Meidänkin toukokuisesta tulee isosisko, kun meille syntyy keväällä kaksoset. Siis perheemme 6:s ja 7:s lapsi. LA on 4.5, mutta toivottavasti syntyvät jo huhtikuussa, olo alkaa olla aika paksu. SF mitta oli viime viikolla (rv25) 30cm, saman verran kuin Pinjasta viikolla 33. Eli vatsa on aika muhkea, vaikka painoa ei onneksi ole ihan hirveesti tullu. Pinja taputtelee mahaa ja sanoo vauva tyntyy, mutta ei varmaan ymmärrä asiaa sen kummemmin vielä. Vaikea selittää noin pienelle, varsinkin kun siellä onkin kaks vauvaa. Mukava kun sitten on heti kesä ja kesälomat, niin Pinjakin viihtyy paremmin kun on kaikki isommat sisarukset kotona. Kovasti leikkii isojen siskojen kanssa (5v ja pian 7v). Isommat lapset (10v ja 12v) ovat myös suuressa suosiossa, nitten kans on kiva katsella kirjoja jne. Syksy hirvittääkin sitten enemmän, kun isommat on koulussa ja eskarissa, ja aamut ollaan kolmisin Pinjan ja vauvojen kans... Täytyy varmaan paljon käydä avoimessa päiväkodissa ja kerhoissa+kylästellä, niin Pinja ei ehdi niin kyllästyä kun äiti hoitaa vaan vauvoja.



Kiva Nenn, että teillä on alettu puhumaan myös, muistelen, että jossakin vaiheessa mietiskelit, kun ei tyttö puhunut. Pinja puhuu paljon sanoja ja joitakin kaksi sanaisia lauseita tulee. Nyt

on alkanut leikkimään, niin että ihan järjestelee leikkejä ja touhuilee kovasti. Lemppareita on autot ja eläimet. Myös junarataa kokoilee päivittäin. Iltasadun Pinja on alkanut kuuntelemaan sylissä, kun luen muille lapsille. Pupu Tupuna oli ihan ehdoton juttu. Puppe kirjat on myös kivoja.



Meillä täytyis myös ostaa isojen tyttöjen sänky Pinjalle, että ehtis topttua ainakin enen kuin vauvat syntyvät. Pinja on mennyt tosi hyvin tähän astinukkumaan omaan sänkyyn. Nukkuu vielä unipussissa, niin ei oo kyllä noussu ylös sen kans ollenkaan. Saa nähdä kuinka käy kun siirtyy matalalaitaiseen sänkyyn...



Pinjaa ei pottailu kiinnosta ollenkaan, hermostuu vaan jos kokeillaan. En oo sitten viitsiny tyrkyttää. Meillä on nuo isommat oppinu aika lailla 2-vuotiaina, että eiköhän se sinne mene nytkin. Olis vaan ollu kätevä, jos ois oppinu ennen ku vauvat syntyvät.



Pinja on hyvä syömään ja nukkumaan. Syö itse taitavasti jo.



Minäkin huutelen Ninnipinniä ja hÖnttää! TUlkaahan kertomaan kuulumisia, kuten myös muut toukokuiset.



Pipsa ja Pinja (25.5)

Oli aivan fantastisen ihanaa löytää meidän oma pino pitkän tauon jälkeen ja lukea muiden kuulumisia!!!! Näin ne meidän taaperot vaan kasvaa ja pian kaikki ovat jo kaksivuotiaita!



Minä hoitelen vielä Dania kotona. Töihin ei ois kyllä mitään hinkua. Syksyllä kuitenkin olen ajatellut palailla, ellei tule muutoksia suunnitelmiin.. Kovasti oon yrittänyt miestä houkutelle neljännen tekoon. Pian olis päätettävä lopullisesti tehdäänkö vai jääkö meidän lapsiluku tähän. Sanokaa hyvät ihmiset, millä sen miehen pään saa käännettyä??!! Toisaalta en missään nimessä halua pakottaa. Kyllä lasta pitää haluta, sen verran kova projekti se kuitenkin aina on. Hieman kyllä täs alkaa hirvittää, jos joutuu työelämän aloittamaan ja sen kellon kans juoksemisen ja päivähoitorumban. Hommaa kotonakin kun piisaa kolmen lapsen kans.. Niin, tuleehan se tietenkin joskus ennemmin tai myöhemmin eteen.. Ja hyvin se menee, ku siihen taas vaan tottuu.. Enköhän muutaman kuukauden kuluttua jo tiedä paremmin elämän suunnan :)



Dani on kyllä sellainen meidän koko perheen elämänlähde ja ilopilleri! Aina halimassa ja pussuttelemassa toisia ja nallejansa.. Kädet ojossa juoksee perheenjäseniä vastaan ovelle ja iloisena kiljuu. (On tietysti tylsää kotona äitin kans ;) Puhetta meillä vähitellen alkaa tulemaan. Sanoja on varmaan vasta toistakymmentä selvää. Paljon sanoo kuitenkin tavuja sanoista. Eli tämmöistä hitaasti mutta varmasti etenemistä meillä tässä puheenkehityksessä. Samanlaista kuin isoilla veljillään. Muuten on kyllä aika sosiaalinen tapaus ja kovasti on kiinnostunut muista lapsista. Huvittavaa kun aina tunkee mukaan leikkimään isojen veljien kans (10 ja 12 v.).. Viimeksi yritti pelata sählyä.. Siinä on naurussa pitelemistä ;) Meillä pottaillaan aika harvakseltään. Yleisemmin aamulla ja päikkäreitten aikaan. Pisu tulee useimmiten, kakka on tullut vain kerran. Kesällä sitten olen ajatellut panostaa tähän asiaan.. Vielä ei oo kiirusta. Tällaista meille kuuluu.



Nenn: Ihana oli kuulla sinusta :) Olenkin monesti miettinyt, joko teille on vauva syntynyt. Roppakaupalla Onnea!!!!



Onnea myös muille vauvan jo saaneille ja raskautuneille!



Ninni-pinni & Dani (11.5)

Kiva oli lukea sunkin kuulumisia Pipsa! Ehdit kirjoittaa jo mun lukemisen ja kirjoittamisen välissä! Mukava kun muistetaan :)

Pitkään etsinkin etteikö tosiaan ole enää toukojen-05 omaa pinoa!

Huh kylläpä on kerennyt kaikille tapahtua vaikka mitä. Itse ollaan melkeen vaan nautittu tän esikoisen kasvun ja kehityksen seuraamisesta. Kyllä on sekin ollu huimaa. Jos joku muistaa niin minähän siirryin Heinähattusista tänne Tuokotuhinoihin, kun raskausmyrkytyksen vuoksi Jesse syntyi pari kuukautta etuajassa.



No hirveesti en ole kylläkään kirjoitellut mutta aina silloin tällöin kyllä lukenut muiden kuulumisia ja varsinkin tota pienokaisten kehitystä on ollut mukava seurata. Aika erikokoisia ainakin jossain vaiheessa olivat. Aloitetaanko siitä vaikka uusi pino, joo mä voin tehdä sen! laitan sinne myös muusta kehityksestä. Sinne olis kiva kun mahd. moni vastais. Siis ihan kaikki!!!



Joululahjoista Jessen mielestä oli paras Ritarilinna(Learn to play) ja maatilan eläimet.



Aika vähän joillakin on ikäeroa lasten välissä, eikö Teitä hirvittänyt oma jaksaminen tai lasten suhteet? Olisi mielenkiintoista kuulla. Itse ollaan nyt toisen yritysvaiheessa. Saas nähä kuinka akan käy. Selviääkö tällä kertaa ilman myrkytystä? ja miten Jesse suhtautuu ja kuinka sitä itse sitten jaksaa touhuta pojan kanssa kun se on aikamoinen tarmonpesä.



Mutta oikein ihanaa vuoden alkua kaikille ja Onnea kullekin kelle mistäkin.



Ilona ja Jesse (19.5)

ps. Laittakaa sinne toiseen pinoon niitä kehitysjuttuja :-)

Tosi ihanaa kuulla teistä pitkästä aikaa!

SUURIMMAT ONNENTOIVOTUKSET uusista vauvoista ja odotuksista ja sannaelille aviomiehestä;)



Tosi monet tässä näyttää toista piskusta odottavan!!! Kivahan se vaan ku tulee noin lyhyt ikäero, saa muksut toisistaan seuraa.



Meillä kävi niin ikävästi, että viime viikolla todettiin keskenmeno:( Ekassa ultrassa todettiin menehtynyt sikiö, joka vastas 10v. suru oli mieletön. Itse olin jo kuukauden iloinnu uudesta raskaudesta. Kaiken lisäksi oma vointi meni ihan nollille suuren vuodon takia ja jouduinkin sairaalaan ja kaavintaan lopulta.

Nyt olen kotona tervehtymässä. Olen hyväksynyt tapahtuman Ja odotan innolla, että saadaan yrittää pian uutta, vaiks kyllähän vähän pelottaakin.



Onneks on tämä touko-neiti, joka on kyl elämäni ilo!

Hoidossa tyttö tykkää olla kovasti, itse kun olen ollut nyt töissä jo 5kk. Omaa puhetta tulee paljon ja selviä sanoja kans. Nukutaan tosi hyvin, syöminen on ruvennu taas vähän tökkiin - niin ku melkein aina. Kaiken kaikkia vauvasta on selvästi kehittynyt oma toimiva yksilö ja se on mahtavaa:)



Hyviä vointeja teille kaikille!!!!

crobin ja Y (07.05.05)

Onnea kaikille vauvan saaneille ja odottaville!!! Crobinille paljon voimia! Itse koin keskenmenon ennen Danielin syntymää ja tiedän miten musertavaa se voi olla! Mulla keskenmeno todettiin vasta ensimmäisessä ultrassa (rv12). Toivottavasti teitä onnistaa pian uudestaan!



Meidän Daniel on aikamoinen touhuja. Kokoajan liikkeessä. Onneksi välillä pysähtyy syliin katselemaan kirjoja. Sanoja tulee jo aikamoisesti ja nyt alkaa jo tulla jotain kahden sanan lauseita, kuten titta pappa. Suurimmaksi osaksi tulee ruotsinkielisiä, mutta suomekielisiäkin löytyy, kuten missä, tuolla, mennään ja yks, kaks, kolme, viisi. Tuo viimeinen on Luultavimmin Mikki Hiiren kerhotalosta, joka on pojan ehdoton suosikkiohjelma! Kerran jatkoi jopa kuusi, seitsemän! ;)



Suosikkipuuhia on puistoilu, avoimessa päiväkodissa käynti, kirjojen lukeminen ja (valitettavasti) myös piirrettyjen katsominen. Kovin sosiaalinen Daniel on, ja menossa on myös aika kova mammavaihe.



Nukkuminen on taas niin ja näin. Välillä nukku tosi hienosti läpi yön 20.15(30)-7/8. Nyt menee nukkumaan kahdeksan puol yhdeksän aikoihin, ja heräilee yön aikana 1-3 kertaa, ja herää 6-7. Joskus jopa aikasemmin, kuten tänään 5.30, mutta joskus onneksi hieman pidempään. Päivällä nukkuu 1-2 tuntia, useimmiten puoltoista. Toivon todella että nämä yöt taas rauhottuisi ja saisin itsekin kunnolla nukuttua.



Aika monella on jo seuraava lapsi syntynyt tai tulossa. Itselläni oli kesällä aika kova vauvakuume, joka on nyt valvomisten myötä laskenut roimasti. Toisaalta haluasin lasten ikäeroksi enimmillään kolme vuotta, joten pian täytynee tehdä asialle jotain. Ja toisen lapsen kyllä ehdottomasti haluan! Miten olette muut pienellä ikäerolla lapsen saaneet jaksaneet?



Mamma (joka on oksennustaudissa) ja Daniel (28/5)

Pidetään tämä nyt ylhäällä, jospa muitakin vielä löytyis. Palailen myöhemmin kommentoimaan tuota ikäeroa sisarusten välillä.



Pipsa

Enpä oo aiemmin tänne kirjotellutkaan, enkä tätä " pinoa" huomannut. Meillä poika syntynyt 05/05 ja nyt pikkukakkosta odotellaan syntyväksi 04/07. Oliko muita samassa tilanteessa ?

Osaakohan tuon ikäinen jo olla " mustis" pikkuiselle ? Ja kuinkahan sitä aikaa ja syliä sitten riittää kahdelle pienelle... onhan se alle 2v. vieläkin niin " vauva" ...



mietiskelee...MiNiA2

Heippa toukot!



Oli tosiaan kiva huomata, että muutkin toukotaaperoiden äidit kaipaavat vielä juttukaveria. :) Meille syntyi syyskuussa toinen poika ja pojille tuli ikäeroa 1v3kk. Vauvan hoito oli vielä hyvin mielessä ja aika samalla tavalla on sujunut vauva-arki kuin esikoisenkin kanssa. Vauva herää öisin kerran-pari syömään, syö hirmu hyvin ja maitoa on riittänyt (jee!). Iloinen pikku pirpana, aivan ihana, on kyllä valloittanut äidin!



Olen ehkä osannut nauttia vauvasta niin hirveästi senkin takia, että esikoisella on ihan järkyttävä uhma päällä. Voisinpa minäkin sanoa, että " saan" olla kotona pojan kanssa ja " nauttia" kotona olosta. Poika on pienen ikänsä ollut valloittava persoona, iloinen ja aurinkoinen ja nauravainen. Nyt tuntuu, että tunnenko tuota lasta ollenkaan! Kun kiellän poikaa esim. ottamasta pöydältä äidin/iskän papereita tai kännykkää, kasvoille leviää pirullinen hymy ja hän heivaa tavarat pitkin lattioita. Yritän sinnikkäästi viedä pojan " putkaan" rauhoittumaan ja käsken pysymään siellä, mutta eipä tämä suostu siihen, vaan ilkeän näköisenä lähtee karkuun. Lopputuloksena poika pannaan yksin omaan huoneeseen rauhoittumaan ja pois saa tulla muutaman minuutin päästä, jos lupaa olla kiltti (poika puhuu jo aika hyvin).



Mulla on se periaate, että poikaa en fyysisesti rankaise/kurita, mutta välillä menee aikamoiseksi huutamiseksi, kun kerta kaikkiaan väsyn kiukutteluun ja tottelemattomuuteen. Sit tulee huutamisesta hirveä morkkis ja tuntuu, että olen maailman huonoin äiti, kun en aina jaksa pysyä tyynenä ja rauhallisena. Minun kieltäessäni poikaa hän uhmatuulella vain nauraa, mutta isäänsä tottelee, jos tämä korottaa ääntä.



Jos teiltä löytyy uhmalapsen kanssa elämiseen ohjeita ja neuvoja, niitä otetaan mielellään vastaan! Hyvällä tuulella ollessaan poika on kuuliainen, hyvätapainen (kiittää ruuasta, siivoaa leluja, jopa hoivaa pikkuveljeä), nukkuu klo 20-09 JOKA yö, syö kaikkea mitä tarjotaan jne.... kyläillessä hän on kuin enkeli ja kaikki kehuvat, miten olemme kasvattaneet pojasta niin ihanan kullannupun. HOHHOH.



Kyllä helpotti muakin, kun sain avautua :D Uhmalapsen kanssa tuntuu, että kylläpä olis helppoa, kun ois vaan yksi vauva hoidettavana!



Nyt pitää viedä vauva nukkumaan, ennen kuin häneltä menee maltti.



Tsemppiä arkeen muillekin väsähtäneille ja ollaan toinen toisemme tukena!



Ulpu + pojat

Onnea vaan kaikille vauvoja saaneille ja odottaville!

Meillä ei kyllä ole yhtään vauvakuumetta vaikka ympärillä samanikäiset lapset kuin Julius ovat lähes kaikki joko jo tai sitten tulossa isosiskoiksi ja -veljiksi. Syynä meillä on mun opinnot (palasin juuri th-opintoja jatkamaan, 2008 jouluksi valmistun) sekä se, että ollaan miehen kanssa koko ajan oltu sitä mieltä että ikäeroa ensimmäisen ja toisen lapsen välillä tulee olemaan vähintään 3v... Kukin siis tyylillään =) vaikka appiukkokin häissä piti puheen jonka pääsisältö oli " tehkää lisää lapsia"



Mainitsin Juliuksen marraskuiset sairastamiset ketjun alussa... viime viikonloppuna iski taas silmätulehdus ja räkätauti. Silmät ovat nyt parantuneet, räkäinen poika edelleen on mutta huomenna silti päiväkotiin. Tänään käytiin vielä varmuuden vuoksi päivystyksessä tarkistamassa, ettei ollut korvatulehdusta. Ei ollut, mutta toiseen korvaan on kehittymässä liimakorva (?) ja lähete on jo vetämässä Meilahteen. Hui! Saako J putket jo tässä iässä (itse sain 5-vuotiaana)?



Päiväkodissa on kaikki mennyt kuin tanssi =) kuten joku veikkasikin. Tädit vaan kehuu kuinka Julius on reipas ja iloinen ja rauhallinen... Juttelee kovasti, syö ja nukkuu hyvin. On kyllä oikea päivänsäde!



Mutta pidetään taas tiiviimmin pinoja pinnalla =)

Oikein leppoisaa talvista tammikuuta kaikille toivottaa

Sannael ja J

toivottavasti seuraavalla kerralla kaikki menee hyvin =I

Kirrjoittelinkin jo oman aloituksen tuosta pottailusta, josta ei meinaa tulla meillä mitään. Että käykääpä laittaan sinne hyviä vinkkejä!

taitaa aika monesta 05 toukosta tulla isoveli tai sisko tän vuoden aikana. Myös meidän Noorasta tulee isosisko toukokuussa la 15.5. Meille ultrassa veikattiin poikaa, saas sitten nähdä. Mutta aika lähelle menee N syntäreitä (19.5) tuo la, jos sitä pääsis yksillä kemuilla ainakin joitakin vuosia.



Meillä kovasti on uusia sanoja tullut tai toistaa paljon kuulemaansa ja ymmärrys on hyvä=) Pukeminen on yhtä taistoa, mutta ulkoa ei sitten haluta tulla pois. Oon siis ollut koko tän ajan kotona ja aion olla ainakin siihen kun nuorempi täyttää vuoden.



saapa hähdä mitä N tuumaa tulevasta vauvasta, nyt käy suukottelemassa mun mahaa ja silittelee sitä. Voi muuttua ääni kellossa kun vauva tulee jäädäkseen. Onneksi tulee taas kesä ja miehen kesäloma yms. Mutta empä tähän hätään keksi muuta. Kiva on lukea kuulumisia teiltä. =)



mehiz ja Noora 19.5