Lue keskustelun säännöt.
Tylsä viikonloppu edessä. Taas.
18.11.2023 |
Taustaa. Olen reilu 40v eronnut, lapsellinen (siis minulla on lapsia mutta tosiaan exän mielestä lapsellinen) mies. Erosta kohta 3 vuotta. Lapset v/v meiningillä ja yhteishuoltajuus.
Kun on oma viikko, niin en keksi yhtään mitään tekemistä. Käyn töissä ja olen kotona. Töissä, kotona, töissä, kotona... Avioliiton aikana olin hyvinkin aktiivinen tai molemmat olimme ja kävin harrastuksissa, ulkona ja kavereilla yms yms.. Nykyään ei mitään. Olen myynyt harrastus välineet (sukset, pyörät, moottoripyörät ja kaiken) pois kun jäivät tarpeettomiksi. Osan jopa annoin pois kuten yhden melko kalliin sähköpyörän. Oli ehkä vähän typerä päähänpisto.
Pikkuhiljaa olen huomannut, että nykyinen elämä on hyvin tylsää. Viikonloppuisin vain katson telkkaria kun talo on siivottu ja pyykit pesty. Kuka oikeasti pesee 2krt viikossa lakanat kun ei ole muuta tekemistä. Olen myös mestari keksimään tekosyitä että en joudu lähtemään mihinkään.
Vähän rönsyilee teksti. Pahoittelut siitä. Eli yritän sanoa että kuinka yleistä tällainen on. Onko muita joilla elämä on taantunut siihen että vain on olemassa. Olen varalla exää varten kun hän jotain tarvitsee kuten apua lasten kanssa tai renkaiden vaihtoa yms. Siinä kohokohdat tältä kuukaudelta.
Kommentit (5)
Neljänkympin kriisi, takana ero, huollettavat lapset... eihän se aina herkkua ole. Varmaan väsyy ja ehkä jollain tavalla masentuu. Ehkä se siitä taas jossain vaiheessa alkaa asiat kiinnostaa. Uusi rakkauskin voi löytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluiko nuoruudessa elämään j ä n näpoikia ja sutinaa 😳
Vierailija kirjoitti:
Neljänkympin kriisi, takana ero, huollettavat lapset... eihän se aina herkkua ole. Varmaan väsyy ja ehkä jollain tavalla masentuu. Ehkä se siitä taas jossain vaiheessa alkaa asiat kiinnostaa. Uusi rakkauskin voi löytyä.
En koe että olisi jokin 40-kriisi päällä. Käsittääkseni kriisissä ollaan yliaktiivisia ja yritetään todistella ympäristölle että virtaa riittää.
Kyse on enemmänkin siitä että näivettyy pois kentältä. Mitä syvemmälle ja pidemmälle siinä vaipuu niin tuntuu että liikkeelle lähteminen on jo ylitsepääsemätön haaste.
Lapsethan ovat joka toinen viikko minulla. Silloin on enemmän aktiviteetteja kun mukuloiden harrastukset yms. Välillä kyllä on olo että lapset ovat viikon säilössä minulla ja sitten yksinäinen ja saamaton viikko edessä.
AP
Vanha kunnon itseäsi niskasta kiinni ja tekemään neuvo on nyt paikallaan. Totuus on että kukaan ei tule sinua sieltä sohvalta hakemaan eli jos et itse tee niin ei kukaan muukaan. Senkun mätänet sitten sinne nurkkaasi.
Sitä se on kun väsyy kaikkeen. Minäkin lopetin kaikki harrastukset ja elämän kun lapsi siirtyi asumaan luokseni. Ei vain jaksa kun se vanhemmuus vain imee ihmisestä kaiken energian ja elämänilon.