Antakaapa " tuomionne" : Millainen äiti olen?

Haen hänet tosin jo heti päiväunien jälkeen pois.



Eli mun mielestä et ole huono äiti tai palveluiden väärinkäyttäjä. Itse olen myös sairastanut todella pahan masennuksen ja siitä olen vasta selviämässä. Onneksi osaan nyt ottaa rennosti myös tämän hyvä äiti, huono äiti asettelun kanssa ja viedä tytön hoitoon ja ottaa aikaa ihan vain itselleni. Sitä tarvitsee eikä yksinhuoltajana siihen ole muuta mahdollisuutta. Sitä paitsi saan päivän aikana pestyä pyykit, siivottua, hoidettua juoksevia aisioita, opiskeltua yms. Näin ilta jää vain lapselle.



Itseasiassa tätä ehdotti oma psykologini, ketä toimii lastenpsykiatrina. Hän ehdotti, että pidän lasta hoidossa aina saman ajan eli 8-16 ja vaikka koulupäiväni olisi 12-14 niin aina samat ajat. Näin lapsen päivät ovat samanlaisia ja hänellä on selkeät rytmit. Ja itse saan tehtyä kaikki koulutehtävät rauhassa enkä stressaa niistä iltaisin.

koko päivää äidin kanssa. Itse pitäisin puolta päivää siis hakisin eskarin jälkeen molemmat kotiin.

etkö tajua että lapset on peiniä vain kerran ja tarvitsevat vanhempiaan, ei mitään hoitotätejä.

Jos äiti kotona niin on todella ala-arvoista lusmuilua laittaa lapset hoitoon!! Et taida paljon lapsistasi välittää, luuletko että mielummin ovat hoitopaikassa kuin äitin kans kotona??

Vanhempi on jo eskarissa! Eikös kaikki saarnaa sen hyvyyttä. Mitä se 4-vuotias sillä aikaa yksin kotona palloilisi. Ei meidän 4-vuotias ainakaan enää voi olla koko päivää kotona. Puolipäivähoito/kerho on ehdottomasti tarpeen.

Vierailija:

etkö tajua että lapset on peiniä vain kerran ja tarvitsevat vanhempiaan, ei mitään hoitotätejä.

Tuohon lapsi on pieni vain kerran, toteaisin että vähintäänkin joku kerho tai muu pitäis kyllä olla jos ei päiväkodissa olisi.



Kotona olemisessa on se hyvä puoli että esim harrastan itse liikuntaa aamuisin, laitan pyykkikoneen pyörimään ja saatan tehdä ruokaa uuniin valmiiksi päivän aikana. Kaikki nämä askareet ovat sitten pois iltapäivästä ja illasta, jolloin aika vielä täysipainoisemmin minun ja lasten keskinäisessä yhdessäolossa. Eli kun olemme kotona, olen läsnä.



t. ap

1 vuoden kotiäitiys per lapsi on mielestäni toimistotyöntekijältä vitsi.

Olet lusmu ja lapsilla voikin olla parempi tarhassa.

Tässä minun tuomioni.

Kuulostat varsin fiksulta äidiltä. On perusteltua, että lapset ovat päivähoidossa, jolloin olet saanut itse tehdä asioita, jotka voimaannuttavat sinua ja sitä kautta toipunut työuupumuksesta, mikä taas mahdollistaa sen, että voit alkaa opiskella uutta alaa ja olla jaksavampi äiti lapsillesi silloin, kun he ovat kotona.



Lapsesi ovat myös sen verran isoja, että ovat varmaan mielellään ikäistensä seurassa. Lisäksi päivät ovat lyhyitä eivätkä tuokohtuutonta taakkaa tai siis liian rankkaa päivää lapsille isoissa ryhmissä.



Täällä nyt voi nähdä kaikenlaista moralisointia, mutta mielestäni sinä olet toiminut järkevästi ja kokonaisuuden hyvin huomioiden.



Onnea opinnoillesi!

Opiskeletko päivisin ollenkaan? Kerroit vain tekeväsi kotitöitä ja harrastavasi liikuntaa päivällä, kun lapset hoidossa. Opiskelen itsekin osaksi etänä (osaksi lähiopiskelen) eli olen kotona, kun lapset hoidossa. Mutta mulla menee kyllä valtaosa siitä päivästä opiskeluun. Meillä lapset on pienempiä kuin sulla eikä opiskelusta tulisi mitään, jos he olisivat päivät kotona.



Musta tuntuu, että ainoa, joka sen tuomion voi antaa, olet sä itse. Ja oot sen tavallaan jo tehnyt, kun pohdit sitä noin. Se koputtava ääni, jota silloin tällöin kuulet, on sun omatunto.;)

Ja varmaan jo tarvitseekin, jotta oppivat tulemaan ryhmässä toimeen yms. Sitä en ymmärrä/hyväksy kun vauvat ja taaperot rahdataan hoitoon. Pahinta viel jos äiti jää pienempää hoitaa kotii ja isompi (1-2v) hoitoon.

Olen kuitenkin eri mieltä ja monet tutut myös. Lähipiirissä tai tutuntutuistakaan en tiedä ketään, joka on jäänyt kotiin hoitamaan lapsia muun syyn takia kuin työttömyyden tai lapsen sairauden vuoksi. Aika moni vie siis lapsensa jo pienenä hoitoon.

Palstalla on luultavasti paljon kotiäitejä, joilla on aikaa tuomita töissäkäyvät äidit.



Ja aiheeseen. Veisin minäkin 4-vuotiaan päiväkotiin, jos ei kerhoja olisi tarjolla.

Ehkä se on kuitenkin tervettä että pohtii asioita. Jos ei mikään tuntuis miltään, ois asiat aika huonosti...

Lapset olivat kuitenkin tottuneet päiväkotiin jo työssäoloaikanani ja saaneet kavereita. En siis kokenut järkeväksi alkaa etsiä heille jotain kerhoa tutun päiväkodin sijaan - eri paikka, eri aikuiset, eri lapset.



Etäopiskelen, eli tentit ja lähipäivät ovat pakolliset. Lukuopinnot ovat kiinni omasta ahkeruudestani.



Mukavaa päivänjatkoa kaikille!

ja se ei ole mikään mukava sairaus. Sen vuoksi minä laitoin silloin kaksivuotiaan esikoisemme hoitoon ja jatkoin vauvan kanssa kotona. Aluksi kärvistelin omantunnontuskissani, mutta en enää. On minun ja perheeni asia, miten me elämämme järjestämme. Ei ole kenellekään hyväksi jos äiti ajaa itsensä loppuun ja sairastuu. Ei ne lapset mihinkään leijonankitaan mene, kun ne hoitopaikkaan vie.