Olen ihan helve tin pettynyt pitkiin parisuhteisiin

Vierailija kirjoitti:

Et sinä ehkä varsinaisesti siihen ensihuumaan ole riippuvainen mutta varmaankin siihen että se suhde sisältää vähän vastaavia tuntemuksia. Pitkissä suhteissa ne tunteet muuttuvat aina jonkin verran erilaisiksi (eikä tämä ole sama asia kuin huonommiksi) mutta tämä muutos ei sinulla näyttäydy positiivisena.

Ainakin minmulle ne pitkä suhteen tunteet ovat sellaista ihanaa syvää lämmintä tunnetta toista kohtaan ja sitä mahtavaa turvallisuutta jota sen toisen todella syvä tuntemus aiheuttaa. Ne ovat varsin erilaisia kuin ne alun paljon kutkuttavammat ja voimakkaammat rakkauden tunteet.  Mutta ne ovat minulle silti yhtä hyviä vaikka erilaisia.

Ihanaa syvää lämmintä tunnetta toista kohtaan?

Siis puhumme selvästi eri asioista. Minä puhuin aloituksessa, ettei minulla ole toista kohtaan tunteita. En siis koe mitään tällaista "ihanaa syvää lämmintä".

Toki olen kiintynyt mieheeni ja toivon hänelle hyvää enkä mitään pahaa, mutta sen kummempia tunteita ei todellakaan ole.

Suurin osa on silti sitä mieltä, että tämä on normaalia ja silti pitää tahtoa ja pysyä yhdessä. 

Mites sinä, pysyisitkö miehesi kanssa, jos et kokisi tuota ihanaa lämmintä tunnetta? Pelkästään vaikka vain turvallisuutta, riittäisikö se?

-ap

Ylöös

Mikä nyt sitten on pitkä parisuhde. Meillä on takana 14 vuotta, yhdessäololle ei ole mitään syytä, muuta kuin halu olla yhdessä. Olen itsenäinen, viihdyn yksin, ei yhteisiä lapsia, ei olla naimisissa. Puoliso nyt vain sattuu olemaan hauska ja hyvää seuraa, hyvä sängyssä ja muutenkin ihminen, jonka kanssa haluaa viettää aikaa. 

Aloituksessa nyt kuitenkin tunnuttiin tuomitsevan kaikki pitkät suhteet. Väärin. 

"Ainakin minulle ne pitkä suhteen tunteet ovat sellaista ihanaa syvää lämmintä tunnetta toista kohtaan ja sitä mahtavaa turvallisuutta jota sen toisen todella syvä tuntemus aiheuttaa. Ne ovat varsin erilaisia kuin ne alun paljon kutkuttavammat ja voimakkaammat rakkauden tunteet. Mutta ne ovat minulle silti yhtä hyviä vaikka erilaisia."

Tämä. En ikinä vaihtaisi pitkää suhdettani mihinkään ensihuumaan, koska tämä on paljon parempaa! Miten syviä tunteet voikaan olla, sitä ei lyhyessä suhteessa edes tiedä.

Tottakai yksi pitkän suhteen salaisuus on sekin että molemmat ei lakkaa rakastamasta samaan aikaan. Jos toinen on epävarma tunteistaan, toinen kannattelee. Rakkaus löytyy uudelleen jos niin haluaa, ja silloin se on taas vahvempaa kuin ikinä ennen. Paljon esimerkiksi hoetaan sitä että on "vain syvän ystävyysrakkauden tunteita" puolisoa kohtaan. Sehän on hyvä asia ja siitä voi taas nousta takaisin romanttiseen rakkauteenkin. Esimerkiksi parisuhdekirjallisuutta on hyvä lukea niin hoksaa että tietyt jaksot pitkässä suhteessa on vain täysin normaaleja.

Ja se "työ parisuhteen eteen". Pitäähän sitä tehdä mutta ei se mitään pakkopullaa ole. Esimerkiksi eilen tulin töistä kotiin niin mies oli avannut portin valmiiksi, ja käveli mua autolle vastaan, pussasi ja kantoi kauppakassin sisälle. Ruuan oli tehnyt valmiiksi. Tänä aamuna mies tuli yövuorosta kotiin niin olin avannut portin valmiiksi, mies kävi hakemassa klapeja vajasta ettei mun tarvitse niitä kantaan kun olen vähän kipeänä. Kohta keitän hänelle kahvin valmiiksi ennen kuin herää ja keitän pari kananmunaa leivän päälle. Aivan normaaleja pieniä tekoja joilla sitä suhdetta hoivaa ja puolisoa hellii, ei mitään ydinfysiikkaa.

Oletko AP koskaan rakastanut toista ihmistä romanttisesti?

En oikein ymmärrä ap:n valitusta. Jatkuvasti uusia aloituksia samasta aiheesta, samaa katkeruutta. Kysyy neuvoja eikä kuitenkaan toimi niiden mukaan. Kun sen rakkauden tosiaan voi löytää uudelleen ja on ihan pötypuhetta etteikö sitä olisi koskaan ollutkaan. Selittelyä.

Mutta jos/KUN ei halua tehdä mitään sille että suhde on omasta mielestä tylsä, vaikka ap itse on juuri se ihminen jonka asialle pitäisi jotain tehdä, niin mitä sitä sitten vinkuu ja kyselee. Eroaa sitten eikä valita.

Mutta oikeasti, parannuskeinoja suhteelle on ja pariterapiakin takuulla auttaisi, jos oikeasti haluaisi suhdetta parantaa.

Me ollaan avovaimoni kanssa sovittu, että ollaan vähintään 8v yhdessä ennen kuin päätetään ylipäänsä esim. naimisiinmenosta.

Nyt 4v takana ja tunteita on vähintään yhtä paljon kuin alussa. Molemmista tuntuu, että ollaan sen ns. oikean kanssa. Siltikin alkuperäinen suunnitelma pitää.

Ollaan myös sovittu, että jos yhtään alkaa tuntua eriltä, asia otetaan puheeksi ja katsotaan yhdessä mitä tehdään.

Molemmat myös ymmärtää, että esim. seksuaaliset mieltymykset saattaa muuttua vuosien saatossa vanhetessa. Joten ennen kuin tekee mitään ratkaisuja niin näistäkin puhutaan ensin. Oli se sitten tyytymättömyyttä meidän omaan seksielämään tai tunnetta johonkin toiseen.

Samaa mieltä aloittajan kanssa että tunnetta pitää olla, mutta olen sitä mieltä, että sitä voi olla ja on pitkässä suhteessa jos olet oikean ihmisen kanssa.

Eihän naiset kykene enää nykypäivänä oitkiin parisuhteisiin. Pitkät parisuhteet vaativat molemmilta panostamista ja nykyiset lyhyet suhteet loppuvat heti kun naisenkin pitäisi panostaan siihen parisuhteeseen

Ei meillä tarvitse panostaa, ihan kuin yksi yllä mainitsi jos olet ns oikean kanssa ei suhteen eteen tarvitse tehdä töitä. Kaikki tapahtuu kuin itsestään.

Itsellä on 2 pitkää suhdetta takana jossa sitä työtä piti juuri tehdä, nyt jälkikäteen tuntuu todella tyhmältä ja turhalta touhulta.

Täällä ihmiset varmaan ovat kritisoineet ja ihmetelleet sitä että jos alunperinkin on lähtenyt suhteeseen ikäänkuin kaverin kanssa. Jos olet se joka ei alunperinkään ole rakastanut ja kerroit että alunperin menitte yhteen koska oli järkevä ratkaisu kun oli yhteinen kaveripiiri ja rahallisesti yms järkevää. Tuo varmaan herättää monessa raivon tunteita koska tuosta tulee mieleen että olet ikäänkuin huijannut toista eli olet epärehellinen ihmisenä sekä haet vain hyötyä muista. Tuo tulee ensimmäisenä mieleen. Lisäksi nyt sitten uhriudut kun mies ei ota sitä eroa. Kyllä sinun tulee ottaa itse vastuu omasta elämästä eikä laittaa kaikkea muiden vastuulle. Jos et ole tyytyväinen niin eroa mutta nyt uhriudut kun mies ei tee päätöstä puolestasi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä tarvitse panostaa, ihan kuin yksi yllä mainitsi jos olet ns oikean kanssa ei suhteen eteen tarvitse tehdä töitä. Kaikki tapahtuu kuin itsestään.

Itsellä on 2 pitkää suhdetta takana jossa sitä työtä piti juuri tehdä, nyt jälkikäteen tuntuu todella tyhmältä ja turhalta touhulta.

Siis miten "pitkiä" nämä suhteet on olleet jos niitä on jo ollut kaksi, ja molemmat päättyneet? Nykyinen suhteesikin vielä niin nuori ettei tietenkään ole vaatinut mitään työtä tai panostamista.

                               meil on ollu kivaa jo 23 vuotta kimpassa

Meilläkin on yli 20 vuoden parisuhde ja lapsiakin on useampi. Itse arvostan todella paljon meidän parisuhdetta nykyään ja uskon että molempien halutessa ja vaaliessa tiettyjä asioita rakkauden ja läheisyyden tunteet saa ylläpidettyä. Näin meillä ainakin on. Meidän parisuhde perustuu kyllä molemmin puoliseen rakkauteen alunperin. 

Ap trollaa täällä. Miksi? Ihmisten asenteet eivät tuolla trollaamisella muutu ehdottoman eromyönteiksiksi mitä ap selvästi hakee. Taitaa olla itse kyvytön rakastamaan aikuisella tavalla vaan jäänyt jumiin alkuhuuman tunneaddiktioon. Kannattaisi tehdä apn itsetutkiskelua peilin edessä että mistä se kumpuaa? Lapsuuden epävarmuuksista?

Minulle eivät pitkät parisuhteet sovi. Kyllästyn naiseen koska hän ei enää kiinnosta seksimielessä. Pillunsa joka sopukka on tuttu, ei mitään jännitystä.

Vierailija kirjoitti:

No jos sä olet se joka eilen harmitteli sitä että ei tiedä rakastaako miestään, niin ethän sä ole koskaan edes rakastanutkaan toista ihmistä. Sulle todettiin jo että sen tietää jos rakastaa. Sinä et tiennyt. 

Silloinhan se suhde ei voi olla kuin korkeintaan joku taloudellinen järkiliitto. Itse olet tiesi valinnut. 

Täällä oli jokin aika sitten ketju josta ilmeni että naisen rakkaus voi sammua ihan milloin vain ja minkä syyn takia tahansa eli todellista rakkautta naiset eivät miestään kohtaan tunne. Vain lapsiaan ja ehkä lemmikkejään.

Ei elämä voi koko ajan olla yhtä ilotulitusta tai ruusuilla tanssimista. Tavallinen arki on parisuhteessakin kädenlämpöistä jos aina edes sitäkään.

Mielestäni mietteesi kuulostavat kriisiltä ja vielä tarkemmin sanottuna henkilökohtaiselta kriisiltä, kuten kriisit yleensäkin ovat. Et mainitse, että kumppaniksi olisi laiminlyövä tai väkivaltainen - hän on arkinen. Arkinen kuten sinä ja kaikki muutkin ihmiset ovat.

Nähdäkseni olet tyytymätön itseesi tavalla, jota et vielä ole tunnistanut. Kehottaisin siis siirtämään ajatukset johonkin uuteen ja kivaan asiaan ja lopettamaan märehtimisen. Kriisit menevät aina aikanaan ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos sä olet se joka eilen harmitteli sitä että ei tiedä rakastaako miestään, niin ethän sä ole koskaan edes rakastanutkaan toista ihmistä. Sulle todettiin jo että sen tietää jos rakastaa. Sinä et tiennyt. 

Silloinhan se suhde ei voi olla kuin korkeintaan joku taloudellinen järkiliitto. Itse olet tiesi valinnut. 

 

Täällä oli jokin aika sitten ketju josta ilmeni että naisen rakkaus voi sammua ihan milloin vain ja minkä syyn takia tahansa eli todellista rakkautta naiset eivät miestään kohtaan tunne. Vain lapsiaan ja ehkä lemmikkejään.

Useasti elämässään eroavat eivät osaa rakastaa. He ovat toisten hyväksikäyttäjiä usein. Väkivalta ja päihde jutut tms tietysti eri asia.

Kulissit ne somessa olla pitää. Aina.