Ohjaajan työ kehitysvammaisten asumisyksikössä, kokemuksia?

Erityisohjaajalla on enemmän vastuuta. Saattaa myös olla, että erityisohjaajalta vaaditaan amk-koulutusta, kun ohjaaja voi olla lähihoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Asumisyksiköissä lähes kaikki kärsivät peräsuolen laskeumasta. Myös työntekijät lopulta.

Käy korjauttamassa jos noin vaivaa.

Olen ollut kesätöissä kehitysvammaisten palveluasumisessa. Pääosin työ oli kivaa, meillä asiakkaat olivat pääosin fyysisesti melko omatoimisia ja hoitotyötä oli vain vähän (lähinnä tavallisissa hygienia-asioissa auttamista ja ohjaamista). Oli aikaa esim. ulkoilla asukkaiden kanssa päivittäin ja käydä heidän kanssaan asioilla. Ohjattiin perusarjen asioissa, joidenkin kanssa käytiin talon ulkopuolella työtoiminnassa. Huonoina puolina työilmapiiri ei aina ollut paras joidenkin työntekijöiden kanssa ja joidenkin asiakkaiden kanssa joutui kokemaan väkivaltaa ja kiinnipitotilanteita, jotkut asiakkaat olivat myös henkisesti todella rasittavia ja heidän kanssaan työskentely vaati pitkää pinnaa ja huumorintajua että sitä jaksoi. Viidestätoista asukkaasta kolmentoista kanssa työskentely oli kuitenkin pääosin helppoa ja mukavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kesätöissä kehitysvammaisten palveluasumisessa. Pääosin työ oli kivaa, meillä asiakkaat olivat pääosin fyysisesti melko omatoimisia ja hoitotyötä oli vain vähän (lähinnä tavallisissa hygienia-asioissa auttamista ja ohjaamista). Oli aikaa esim. ulkoilla asukkaiden kanssa päivittäin ja käydä heidän kanssaan asioilla. Ohjattiin perusarjen asioissa, joidenkin kanssa käytiin talon ulkopuolella työtoiminnassa. Huonoina puolina työilmapiiri ei aina ollut paras joidenkin työntekijöiden kanssa ja joidenkin asiakkaiden kanssa joutui kokemaan väkivaltaa ja kiinnipitotilanteita, jotkut asiakkaat olivat myös henkisesti todella rasittavia ja heidän kanssaan työskentely vaati pitkää pinnaa ja huumorintajua että sitä jaksoi. Viidestätoista asukkaasta kolmentoista kanssa työskentely oli kuitenkin pääosin helppoa ja mukavaa. 

Kiitos sulle. Itse olin joskus työtoiminnassa harjoittelussa ja oli ihan mukavaa. Perushoitotyötä en ole tehnyt ja se tuntuu aika vieraalta. Myös tuo mahdollinen väkivalta mietityttää. Onkohan sitä enemmän erityistason yksiköissä?

Oman aikani jaksoin mutta loppujenlopuksi uuvuin liikaa siihen arjen ennalta-arvaamattomuuteen ja väkivallan uhkaan. Koskaan ei tiennyt mitä tänään tapahtuu tai millä päällä se autistinen Pekka on tänään. Kehitysvammaiset on todella arvaamattomia ja ovat myös syyntakeettomia eli periaatteessa saavat tehdä mitä vaan. En keksi työstä oikein mitään hyviä puolia.

Plussana monipuolinen mahdollisuus tehdä eri asioita asukkaiden kanssa, miinuksena tilanteiden epävarmuus ja väkivallan uhka.

Hirveästi resursseja, melkein 1 aikuinen /vammainen ulkoilutilanteessa. Tuli vastaan iso ryhmä. Jäin miettimään....

Kouluissa yritetään pärjätä ison lauman ja eritystapausten kanssa kahdella aikuisella. Kolme jos hyvä tsäkä. Ja koululaisista pitäis tulla täyspäisiä veronmaksajia joskus???!

Mihin tässä maassa oikeastaan satsataan?

Miksi vammaisia on paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kesätöissä kehitysvammaisten palveluasumisessa. Pääosin työ oli kivaa, meillä asiakkaat olivat pääosin fyysisesti melko omatoimisia ja hoitotyötä oli vain vähän (lähinnä tavallisissa hygienia-asioissa auttamista ja ohjaamista). Oli aikaa esim. ulkoilla asukkaiden kanssa päivittäin ja käydä heidän kanssaan asioilla. Ohjattiin perusarjen asioissa, joidenkin kanssa käytiin talon ulkopuolella työtoiminnassa. Huonoina puolina työilmapiiri ei aina ollut paras joidenkin työntekijöiden kanssa ja joidenkin asiakkaiden kanssa joutui kokemaan väkivaltaa ja kiinnipitotilanteita, jotkut asiakkaat olivat myös henkisesti todella rasittavia ja heidän kanssaan työskentely vaati pitkää pinnaa ja huumorintajua että sitä jaksoi. Viidestätoista asukkaasta kolmentoista kanssa työskentely oli kuitenkin pääosin helppoa ja mukavaa. 

Kiitos sulle. Itse olin joskus työtoiminnassa

Tuo mun paikka oli "vahvaa psykososiaalista tukea" tarvitsevien palvelukoti, jossa oli esim. autisteja, skitsofreenisiä kehitysvammaisia ja eri tasoisia muita kehitysvammaisia. Väkivalta ei ollut päivittäistä tai edes viikottaista ja aika nopeasti siihen tottui vaikkei varmaan pitäisi. Pääosin väkivalta oli lievää ja ennakoitavissa, vaikka eihän sitä sillä voi puolustella. Ohjaajat kiersivät eri päivinä eri ryhmäkodeissa ettei kukaan joutuisi kuormittumaan liikaa aina samojen asukkaiden ohjaamisesta. Meillä perushoito oli lähinnä ala- ja hammaspesuja ja joillekin vaippojen laittamista, joissa nyt ei erityisemmin opeteltavaa ollut vaikkei mullakaan kokemusta ollut. Yksi lähes kokonaan autettava pyörätuolipotilas oli, mutta hänen kanssaan esim. siirrot tehtiin kahden hoitajan voimin niin ei ollut sekään hankalaa. Hankalin asiakas itselleni oli puhekyvytön ripustautuva autisti jota ei voinut jättää hetkeksikään yksin ja jonka kanssa piti joka hetki olla tekemässä jotain. Kaksikin tuntia sen kanssa oli itselleni todella rankkaa, ennemmin olisin hoitanut sitä huitovaa ja repivää ja rääkyvää paikan väkivaltaisinta dementikko-vammaista.

Mutta paikoissa on tietenkin eroja, olen esim. kuullut työkaverilta että oli joskus ollut töissä paikassa jossa ohjaajan täytyi esim. mennä eristykseen laitetun autistinuoren kanssa samaan koppiin ja ottaa vaan vastaan se kun se asiakas sylki koko eristyksen ajan ohjaajan naamalle, ohjaajalla ei mitään keinoa suoajautua tai poistia. Tuollaista paikkaa en kestäisi hetkeäkään.