Asioita, joista tuttunne/läheisenne ovat ylpeitä ja vähän ihmettelette sitä

Kaverini (n. 35v) ei ole leuhkijatyyppiä, mutta vaikuttaa olevan hillityn ylpeä siitä, ettei ole käsittääkseni ikinä katsonut yhtään Disney-elokuvaa. Jostain syystä siis kokee hienoksi, että on vähemmän sukupolvikokemuksia jaettavaksi muiden samanikäisten kanssa. 

Yksi tuttava ylpeili jatkuvasti sillä miten vähän syö ja miten hoikka on sekä puhui ilkeästi lihavista ihmisistä. Mietin mahtaako vieläkin puhua lihavista samalla tavalla, kun on itsekin ylipainoinen. 

Yksi vanhempi nainen on omasta mielestään todella nuorekas, mutta tosiasiassa näyttää huomattavasti ikäänsä vanhemmalta. Mukava nainen kyllä, mutta tuo juttu on vähän erikoinen hänellä.

Eräs luokkani vanhempi muistaa aina tilaisuuden tullen kertoa kuinka hänen tyttärensä on melkein niinkuin lääkäri kun on valmistunut terveydenhoitajaksi Suomen yhdestä tunnetuimmasta ammattikorkeakoulusta. Siis siitä xxx ammattikorkeasta jonne oli hyvin vaikea päästä toisin kuin jonnekin maakuntayliopiostoon niinkuin tytön kans samal luokalla ollut mopopoika, joka valmistu oikeustiteellisestä vaik ei se oo käy ees lukiota toisin kuin tytär, kirjoittikin hyvät paperit. On varmaan mummiinsa tullut.

Vierailija kirjoitti:

Yks äiti on ylpeä, kun hänen lapsensa ovat niin valtavan pitkiä, varmaankin maailman pisimpiä lapsia. 

Ymmärtäähän tuon kun ajattelee miten paljon tälläkin palstalla säännöllisen epäsäännöllsiesti joku hlauaa oksentaa oman pahanolonsa kaikkien meidän lyhytkasvuisten päälle.

siskoni lokkeili meidän perikunnan mökillä oli naapureiden antanut ymmärtää että mökki on hänen kun meni myyntiin kävin kysymässä naapureilta onko osto halukkuutta naapuri osti mutta ihmetteli eikö se olekkaan liisan. oli vittuillut naapureille kuin omistaja konsanaan

Onnellisten ihmisten hyvän mielen ketju.

Ex-appeni kuulemma vieläkin joka vuosi julistaa suureen ääneen kuinka monta kilometriä tuli talvella hiihdettyä.

Vierailija kirjoitti:

Hillitön kehu omasta ahkeruudesta ja aktiivisuudesta. Siis onhan se  kunnioitettavaa, että joku sienestää, marjastaa, juoksee, ui, pyöräilee, tekee taidetta ja käsitöitä sekä töitä, laittaa ilmeisesti äärettömän hyviä ruokia ja sitä ja tätä, vaikka hänenkin vuorokaudessaan on vain 24 tuntia, mutta jotenkin vuodesta toiseen jatkuva intoilu omista tekemistä kuulostaa vaan kerskailulta. 

En oo koskaan pitänyt kehuskeluna sitä jos joku kertoo harrastuksestaan tai marjaretkestään. Olen kai hyväksynyt oman sohvaperunuuteni kun ei toisten aktiivisuus herätä kateutta.