Lue keskustelun säännöt.
Hävettää olla ujo aikuinen
13.11.2023 |
Uudet ihmiset ja esiintyminen jännittää, puhelimella virastoon tms. soittamista välttelen, en viihdy isommissa porukoissa, lämpenen hitaasti uusille ihmisille, en ikimaailmassa uskalla tehdä aloitteita kiinnostaville miehille, esihenkilön tai muun auktoriteetin puheille meno on todella epämukavaa.... äääh, onko kohtalotovereita? Paljon olen lapsuuden ujoudesta päässyt eteenpäin ja tutussa porukassa olen puhelias ja rento, mutta silti ujostelen edelleen tietyissä tilanteissa ja se tuntuu välillä niin tyhmältä jo reilusti aikuisena. Tunteekohan kukaan muu näin?
Kommentit (33)
Pitkäaikainen alkoholin käyttö ja julkisissa tiloissa juovuksissa oleminen aiheutti päinvastaisen luonteen kehittymisen. Vuosien kännäämistä joka päivä keskustan eri baareissa ja ravintoloissa. Kyllä se maksoikin, mutta luonne kasvoi päinvastaiseksi pikku hiljaa.
Yksi taival oli raitistua täysin, kun huomasi lääkekuurin toimineen. Se oli todella raskas prosessi päästää irti alkoholista, joka tavallaan rakensi minulle uuden luonteen. Suositun, menevän, sanavalmiin, coolin, raikkaan, rakastetun, halutun koko kansan rakastetun hahmon syntymän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ujouden takia en ole naistakaan löytänyt kun en uskalla lähestyä. Ei ole helppo elää ujouden kanssa.
M37
Minäpä uskallan, mutta vastaanotto ei ole häävi.
Kerran kävelin hiljaa ostoskeskuksessa naisen luokse, joka viestaili puhelimeen näyteikkunan läheisyydessä.
Seisoin siinä takana ja liikutin etusormella hänen hiuksia takaa varovasti. Hänen havahtuessaan ja kääntyessä sanoin hei.
Hän rääkäisi ja otti askelia kauemmas ja käski pysyä etäällä.
En edes onnitunut esittelemään itseäni.
Jälkikäteen olen kokenut valtavia häpeän tunteita tapahtuman johdosta ja näen toistuvia painajaisia, jossa etusormen hipaisun jälkeen jään takertelemaan suustani sanoja.
- mi mi mi min minä minä o o o ole
Ja hän käskee minun poistua tai pysyä etäällä. En koskaan pääse ilmiantamaan itseäni hänelle. Näen vain heijastuman näyteikkunasta. Meistä molemmista. Kuva on kuin toisesta ulottuvuudesta. Hääkuvasta kirjahyllyn tasolla.
Ymmärrät sentään hävetä, joten et ainakaan tyhmä ole.
Vierailija kirjoitti:
Minäpä uskallan, mutta vastaanotto ei ole häävi.
Kerran kävelin hiljaa ostoskeskuksessa naisen luokse, joka viestaili puhelimeen näyteikkunan läheisyydessä.
Seisoin siinä takana ja liikutin etusormella hänen hiuksia takaa varovasti. Hänen havahtuessaan ja kääntyessä sanoin hei.
Hän rääkäisi ja otti askelia kauemmas ja käski pysyä etäällä.
En edes onnitunut esittelemään itseäni.
Jälkikäteen olen kokenut valtavia häpeän tunteita tapahtuman johdosta ja näen toistuvia painajaisia, jossa etusormen hipaisun jälkeen jään takertelemaan suustani sanoja.
- mi mi mi min minä minä o o o ole
Ja hän käskee minun poistua tai pysyä etäällä. En koskaan pääse ilmiantamaan
Espanjalaiset sanoo OLE! kovaa ja kajauttaen.
Kyseessä ei taida olla ujous, vaan sosiaalisten tilanteiden pelko. Siitä voi päästä, tai ainakin edistyä hyvin, kunhan panostaa asiaan. Kuvio pitää ymmärtää päässä, jolloin ajatusvinoutumia voi korjata. Sen lisäksi pitää uskaltaa mukavuusalueensa ulkopuolelle itselleen sopivilla askelilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se iän myötä helpottaa. Tai sen kanssa oppii elämään, ei ehkä silleen enään välitä niin se ei niin puske esiin.
Itsellä ainut tilanne mistä sen ujouden huomaa musta ja sitä ei pysty peittämään on jos joutuu keskustelemaan jonkun tosi hyvännäköisen naisen kanssa. Silloin menee aivot jotenkin sumuun ja lukkoon, ettei pysty ajattelemaan rennosti ja selkeästi. Todella ärsyttävää. Luojan kiitos, että on naimisissa ja lapset jo tehty niin ei sekään niin haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se iän myötä helpottaa. Tai sen kanssa oppii elämään, ei ehkä silleen enään välitä niin se ei niin puske esiin.
Itsellä ainut tilanne mistä sen ujouden huomaa musta ja sitä ei pysty peittämään on jos joutuu keskustelemaan jonkun tosi hyvännäköisen naisen kanssa. Silloin menee aivot jotenkin sumuun ja lukkoon, ettei pysty ajattelemaan rennosti ja selkeästi. Todella ärsyttävää. Luojan kiitos, että on naimisissa ja lapset jo tehty niin ei sekään niin haittaa.
M36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko pohtinut, onko sinulla autismin kirjoa? Vai sosiaalisten tilanteiden pelkoa? Onko tuo perinnöllistä tai vanhemmilta opittua?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrät sentään hävetä, joten et ainakaan tyhmä ole.
Ujoudessa ei ole mitään hävettävää. Ujot ja vähän hiljaisemmat ihmiset ovat paljon sympaattisempia kuin rempseät kälättäjät, joilta muut eivät edes saa suunvuoroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ihan samanlainen, ja ei tämä siitä johdu etten olisi käynyt tarpeeksi mukavuusalueen ulkopuolella. Olen tehnyt vaikka mitä, psykedeelejä myöten. Tällainen nyt kuitenkin vain yhä olen. Kyllä, elämä on välillä raskasta ja työelämä varsinkin. Raskainta on kuitenkin ehkä ajatus että olisi pakko muuttua. Kasvoin epävakaissa kotioloissa ja minua kiusattiin lapsena ja nuorena. Se nyt vaan vaikuttaa näin.
Lähteekö kaikki siitä että pelkäät rintojesi olevan liian pienet ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnon räkänni kohilleen, niin kyllä ujoudet lähtee
Alkoholin käyttö ei ole suositeltavaa etenkään pitkäaikainen, mutta itselläni se auttoi pahimmista ujouden aiheuttamista ongelmista, eli saamaan kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen. Paljon on tullut tietenkin hölmöiltyäkin. Iän karttuminen ja kokemukset ovat myös auttaneet ujouteen.Sisäinen ujous ei kuitenkaan häviä vaan seuraa hautaan saakka.