Tänään muistui mieleeni vuosi 1982

Olin tuolloin 11v ja innoissani selitin ystävälleni maailman kaikkeuden syntyä alkurähjähdyksestä ja aurinkomme kuolemaa sekä elämän loppumista maapallolla.

Seuraavana päivä menin hakemaan kaveriani ulos ja mitä olikaan vastassa? Tämän kaverin äiti tuli avaamaan oven ja aloitti sättimisen. Hän huusi minulle siinä ovella miten Anne on viime yön valvonut ja itkenyt. Anne oli tämän vuoksi pitänyt hereillä koko perhettä. Olin aiheuttanut heidän lapselleen trauman kertomalla valheita, että elämä maapallolla tulisi päättymään auringon laajenemiseen sen kuollessa.

Tämä Annen äiti paasasi minulle 15min ajan, tai hän huusi niin, että rappukäytävä raikui. Hän valisti minua, miten taivaan isä on luonut kaiken ja elämä maapallolla on ikuista. Aurinko ei tule koskaan sammumaan.

Lopuksi hän ilmoitti ettei Anne saa koskaan olla kaverini, minulla ei ole mitään asiaa hänen lapsensa lähelle. 

 

Enpä ikinä tuon päivän jälkeen edes katsonut Annea päin, taisivat muutaman kuukauden kuluttua muuttaakin pois.

Ihmettelen edelleen äidin voimakasta reaktiota asiaan, oletan hänen olleen uskovainen joka vielä hurjistuttaa koko tapaa kohdata Anne tyttärensä reaktio maailmankaikkeuden syntyyn ja aurinkomme loppuun kaukaisessa tulevaisuudessa.

Nyt aikuisena olen ymmärtänyt, että kaverini äiti ei tainnut olla ihan tasapainoinen aikuinen.