Miten katkaista tämä kierre? Uupunut vanhempi, jota lapsi oireilee, jotka vanhempi uupuu lisää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyisitkö luopumaan tosta hyperkorrektista kapulakielestä ja sanomaan konkreettisesti mistä on kyse?

Vaikka näin: - En jaksa touhuta lapseni kanssa, joten hän kiljuu naama punaisena joka ilta.

Ei ole edes korrektia kieltä. sisältö on oikeasti käsittämätöntä.

 Vika on sinun ymmärryskyvyssä. Itse ainakin ymmärsin aloituksen tekstin täysin hyvin.

En sanonut, etten asiayhteydestä arvailemalla ymmärrä (huoh). Mutta teksti ei voi olla suomea äidinkielenään puhuvan kirjoittamaa.

Ihan ensiksi tulisi miettiä terveydellisiä asioita; mahdollisia vitamiinin puutostiloja, raudan puutetta, paino, fyysinen kunto, unen laatu, ravinto. Noihin voi moni tehdä viilauksia jotka parantaa fyysistä jaksamista. 

 

Pakolliset perusjutut on hyvä aikatauluttaa: tee iso satsi ruokaa kerralla, varaa illalla vaatteet valmiiksi ja sitä rataa. Jos rankan työpäivän päätteeksi haluat hengähtää, on ihan OK istuttaa lapsi TV:n ääreen hetkeksi. Se oli omakin lapsuuden rutiinini kun tulin kotiin päiväkodista. 

 

Neuvolasta sekä kirjallisuudesta saa apuja lastenkasvatukseen. Sekin on taitolaji ja kukaan ei ole seppä syntyessään. Hae kirjastosta kirjoja alkuun joista voit oppia uusia työkaluja hankalien hetkien käsittelyyn lapsen ikätasoon sopivalla tavalla. Helppoa tuo elämänvaihe ei ole, mutta näillä muutoksilla on varmasti lähtökohtaisesti edes jonkinlaista apua muutaman kuukauden sisällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat tuolla "oireilulla"? Eli mitä lapsi tekee? 

Sellaista huomionhakuista jatkuvaa ja tauotonta lahkeessa roikkumista ja sitä että käy salaa piirtämässä tapettiin, täyttämässä vessanpöntön vessapaperirullallisella paperia ym. Mistä tietää ettei saa tehdä eikä teekään kun en ole väsynyt. Lapsen ikä on neljä, jos sillä on merkitystä.

ap

Eli lapsella ei ole rajoja eikä hän saa riittävästi huomioita. Ratkaisu on se, että asetetaan rajat (kynät käytössä vain aikuisen valvonnassa) ja annetaan positiivista huomioita niin ei tarvitse hakea huomiota perseilyllä. Jos ero on suhteellisen tuore, tuo selittyy osin myös sillä, että lapsella on ikävä sitä muualla asuvaa vanhempaa. Siihen taasen auttaa sylittely jne. jne. 

Suoraan sanoen kauhukakara. En osaa edes kuvitella että itse tai joku ikätovereista olisi tunkenut kamaa pönttöön tai piirtänyt seinään.

Saako lapsia nykyään kieltää? Saako lapsia käskeä? 4-vuotias ymmärtää puhetta ihan hyvin. Seinään piirtäjälle kertoisin että noin ei tehdä ja antaisin saippuarätin käteen.

Uskon kyllä että 4-vuotias (poika?) voi olla tosi rasittava. Villejä koiranpentuja leikitetään niin että väsyvät kunnolla ja purkavat tarmoaan. Sitten ne syövät ja nukkuvat. Mutta ilman muuta mies mukaan lapsenhoitoon. Sitä varten lapsen tekemiseen tarvitaan kaksi että hoitamisessakin on työmaata kahdelle.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi tulisi miettiä terveydellisiä asioita; mahdollisia vitamiinin puutostiloja, raudan puutetta, paino, fyysinen kunto, unen laatu, ravinto. Noihin voi moni tehdä viilauksia jotka parantaa fyysistä jaksamista. 

 

Pakolliset perusjutut on hyvä aikatauluttaa: tee iso satsi ruokaa kerralla, varaa illalla vaatteet valmiiksi ja sitä rataa. Jos rankan työpäivän päätteeksi haluat hengähtää, on ihan OK istuttaa lapsi TV:n ääreen hetkeksi. Se oli omakin lapsuuden rutiinini kun tulin kotiin päiväkodista. 

 

Neuvolasta sekä kirjallisuudesta saa apuja lastenkasvatukseen. Sekin on taitolaji ja kukaan ei ole seppä syntyessään. Hae kirjastosta kirjoja alkuun joista voit oppia uusia työkaluja hankalien hetkien käsittelyyn lapsen ikätasoon sopivalla tavalla. Helppoa tuo elämänvaihe ei ole, mutta näillä muutoksilla on varmasti lähtökohtaisesti edes jonkinlaista apua muutaman kuukauden sisällä. 

Muuten hyvät ohjeet, mutta nuo kirjat voi unohtaa. Lastenkasvatus ei ole rakettitiedettä ja siitä on turha tehdä liian monimutkaista kirjaopeilla. Maalaisjärki riittää. Ei sitä ennenkään mitään kasvatusoppaita luettu ja lapsista kasvoi jopa paremmin käyttäytyviä kuin nykyisin sanoittajavanhempien uniikin mussukat. 

Hmm. Oireileeko lapsi oikeasti sitä ettet jaksa olla hänen kanssaan riittävästi vai sitä, että on tottunut siihen että äiti on koko ajan hänelle ohjelmatoimistona ja siksi kiukuttelee? Tai no siis, sinällään sama asia, lapsi kaipaa huomiota, mutta ratkaisut on vähän toisenlaiset.

Kyllä tuon ikäisen ois hyvä oppia myös leikkimään yksin ja jos ei niin sehän osaa jo osallistua kaikkiin kotihommiin. Ja lapselle voi myös sanoa että äiti lepää nyt hetken ja silloin ei saa häiritä, selkeä sääntö ja käytäntö siihen, että otat sen lepohetken toisinaan, niin lapsi oppii sen kyllä. 

Ja kyllä ymmärrän tuon tilanteen ja kierteen. Itsekin olen tietyllä tapaa introvertti ja kaipaan aikaa olla yksin ja hiljaisuudessa, ja alkaa pinna kiristää jos ei onnistu. Eikä mikään 15min silloin tällöin oikein riitä. Mutta jos se lapsen toinen vanhempi vielä asuu teillä niin hänen vaan pitää nyt alkaa osallistua, ei vaihtoehtoja. Jos ei asu niin käytä vaikka päiväkotia välillä apuna, käy vaikka kerran viikossa yksin lenkillä. Tai istu vaan autossa päiväkodin pihalla latautumassa ennen kuin menet hakemaan. 

Jännä, että ap hiljeni heti, kun otettiin esiin totuus eli rajojen puute :D

Vierailija kirjoitti:

En nyt puhu vain ap:stä, mutta itseäni on ihmetyttänyt miten vielä muutama vuosikymmen sitten jaksettiin ilman uupumisia hoitaa useampi lapsi, koti ja työ. Mikä on muuttunut? 

En ole ap.

Lapseni ovat syntyneet 90 luvulla. Itse olen syntynyt 70 luvulla, mieheni 60 luvun lopulla. Omat ja mieheni vanhemmat 40 ja 50 luvulla.

Helpoin vanhemmuus oli 40 ja 50 lukulaisilla.

Lapset hoitivat itse itsensä pihalla, kesät mummolassa, tai avain kaulassa pihalla. Naapurintäti katto vähä perään jos kerkes.

Ei vanhempainkokouksea, harvemmin lapsilla harrastuksia. 

Ei rahaa tarttenut laittaa pahemmin lasten vaatteisiin. Ulkomaille ei menty.

90 luvulla ja alko muuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi tulisi miettiä terveydellisiä asioita; mahdollisia vitamiinin puutostiloja, raudan puutetta, paino, fyysinen kunto, unen laatu, ravinto. Noihin voi moni tehdä viilauksia jotka parantaa fyysistä jaksamista. 

 

Pakolliset perusjutut on hyvä aikatauluttaa: tee iso satsi ruokaa kerralla, varaa illalla vaatteet valmiiksi ja sitä rataa. Jos rankan työpäivän päätteeksi haluat hengähtää, on ihan OK istuttaa lapsi TV:n ääreen hetkeksi. Se oli omakin lapsuuden rutiinini kun tulin kotiin päiväkodista. 

 

Neuvolasta sekä kirjallisuudesta saa apuja lastenkasvatukseen. Sekin on taitolaji ja kukaan ei ole seppä syntyessään. Hae kirjastosta kirjoja alkuun joista voit oppia uusia työkaluja hankalien hetkien käsittelyyn lapsen ikätasoon sopivalla tavalla. Helppoa tuo elämänvaihe ei ole, mutta näillä muutoksilla on varmasti lähtökohtaisesti edes jonkinla

Kyllä kasvatusoppaita on ollut ja on luettu ties vaikka kuinka kauan. 

Toinen vanhempi osallistumaan lapsen hoitoon. Ei ihme, että et jaksa, jos hoidat lasta yksin. Mistä tiedät, että lapsi oireilee sitä, että sinä et jaksa eikä toisen vanhemman puutetta? Lapset kaipaa normaalisti molempia vanhempia, jos sellaiset on olemassa. Mikä on toisen vanhemmna syy olla osallistumatta? Eikö hänkään jaksa? Kuulostaa, ettö teillä on dysfunktionaalinen perhe ja siihen todella tarvitsette apua. Aloittakaa perheneuvolasta. Aloita soittamalla ja kerro sama, mikä täällä. Kun lapsia hankia, on oikeus vaatia, että _molemmat_ vanhemmat jaksaa sen 18 vuotta. Jos ei jaksa, niin lapsen takia, hakekaa apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt puhu vain ap:stä, mutta itseäni on ihmetyttänyt miten vielä muutama vuosikymmen sitten jaksettiin ilman uupumisia hoitaa useampi lapsi, koti ja työ. Mikä on muuttunut? 

Millaista se lasten hoitaminen oli silloin? Tuskin ainakaan tätä nykyajan kaiken sanoittamista ja jatkuvaa läsnäoloa. Lapset leikkivät pienestä pitäen keskenään ulkona. Saako niin edes nykyään tehdä? 

Kyllä siitä joku kyylä soittaaa lasuun, jos esim. 5v on yksin pihalla. 

No sittenhän pääsee ongelmasta, kun lapsi on jatkossa lastenkodin vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Toinen vanhempi osallistumaan lapsen hoitoon. Ei ihme, että et jaksa, jos hoidat lasta yksin. Mistä tiedät, että lapsi oireilee sitä, että sinä et jaksa eikä toisen vanhemman puutetta? Lapset kaipaa normaalisti molempia vanhempia, jos sellaiset on olemassa. Mikä on toisen vanhemmna syy olla osallistumatta? Eikö hänkään jaksa? Kuulostaa, ettö teillä on dysfunktionaalinen perhe ja siihen todella tarvitsette apua. Aloittakaa perheneuvolasta. Aloita soittamalla ja kerro sama, mikä täällä. Kun lapsia hankia, on oikeus vaatia, että _molemmat_ vanhemmat jaksaa sen 18 vuotta. Jos ei jaksa, niin lapsen takia, hakekaa apua.

Juuri näin. Oletettavasti ap on äiti ja osallistumaton osapuoli isä? Pitää vain vaatia, että isät osallistuu. Tämä maailma on täynnä osallistuvia isejä. Nykyään, jos molemmat vanhemmat on myös kodin ulkopuolella töissä, lapsia on hoidettava ihan yhtälaisesti. Otetaan hyvät naiset myös me ryhtiliike tässä näin isänpäivän kunniaksi, että aletaan vaatia, että isät osallistuu. Itse aikoinani ilmoitin miehelle, kun yritti pikkulapsiaikana vetäytyä ja aloin väsyä, että otan yhteyttä lastensuojeluun, jos tästä talosta ei löydy vanhempia, jotka näistä lapsista pystyy huolehtimaan. Kysyin, saadanko sovittua asiat niin, että pystytään yhdessä huolehtimaan näistä lapsista vai annetaanko viranomaisten puuttua tilanteeseen? Ja näin olisin tehnyt, koska jos ei lapsista pysty huolehtimaan hyvin, silloin edes taattava, että joku muu huolehtii. Kummasti alkoi mies huolehtia lapsistaan, kun vaihtoehto pelkkä vaimo huolehtii loppui.

Rajat lapselle niin homma helpottuu viikossa. Onhan sitä lapsiperheiden kaaosta nähty niissä penttalan ohjelmissa. Vanhemmat on semmoisia ihme nössäköitä, joilla ei mitään auktoriteettia.

Nyt ne värikynät piiloon ym, joilla lapsi tekee kiusaa. Sanot suoraan joka päivä, että nyt omiin oloihin esim puolen tunnin ajaksi iltaisin samaan aikaan niin lapsi oppii antaman sinulle tilaa. Se lapsi pitää opettaa leikkimään yksin. Lapsi ei mene rikki komentamisesta ja kun lapsi koettelee rajoja niin siitä pitää tulla joku seuraus. Hyvästä käytöksestä kehutaan ja palkitaan. 

Ap, miten lapsella menee päiväkodissa? Onko sielläkin levoton? Tai jaksaako keskittyä, jos puuhaatte jotain, mikä vaatisi hyvää keskittymistä (esim. askartelu, sadun kuuntelu)? Jos mistään itsekseen puuhastelusta ei tule mitään, pohtisin myös sitä mahdollisuutta, että lapsella on jotain nepsy-pulmaa. Jos herää epäilys, että voisi olla, ota asia puheeksi päiväkodissa, että ovatko siellä huomanneet mitään siihen viittaavaa. Nepsy-lasten vanhemmat kokevat usein, että arki takkuaa ja uupuvat, kun mikään ei oikein suju, mutta jos pulmat ovat lieviä, ne eivät välttämättä tule siinä määrin esiin neuvolassa tms. että vielä neljävuotiaana kukaan olisi ottanut tätä teidän kanssa puheeksi. Diagnoosin ja avun saamiseen menee myös aikaa, joten selvittelyt on hyvä aloittaa varhain, jos epäilys herää.

Ja samaa sanon kuin monet jo aiemmin, isä mukaan lapsen hoitoon. Käy vakava keskustelu hänen kanssaan siitä, että hänenkin panostaan tarvitaan. Jos on jonkin syyn vuoksi oikeasti kykenemätön osallistumaan, pyydä kotiapua tms.

Täällä vongutaan, että miten ennen jaksettiin suorittaa. No ei jaksettu.

Äiti purki pahaa oloaan meihin säälimättä ja anteeksi pyytelemättä. Varsinkin minä, köyhän viisilapsisen perheen ainoa tytär, sain osakseni pahimmat solvaukset ja nyrkiniskut. Äidillä oli luultavasti jo teini-iässä puhjennut gynekologinen sairaus, jota ei tuohon aikaan osattu tunnistaa ja hoitaa ajoissa. Sai diagnoosin vasta n. 50-vuotiaana. Isä oli passiivinen ja pakeni usein navettaan tai risusavottaan, en itse asiassa muista kuulleeni hänen puhuneen montaa kokonaista lausetta sinä aikana, kun asuin kotona.

Uuvuin minäkin, mutta koska minulla ei ollut turvallista kiintymyssuhdetta vanhempiini, kätkin sen sisälleni. Se on purkautunut aikuisiällä hulluna työntekona ja armottomuutena. Ja mikä pahinta: kyvyttömyytenä puhua tunteista lapsilleni.

N64

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä oloon kaikkea leppoisaa ja rauhallista. Ulkoilua, saunomista, kylpemistä, lukemista, palapeliä, muita pelejä, uimahallia, kirjastoa, museoita, majantekoa peitoista, leipomista, äänikirjoja, klassista musiikkia, päiväunia, piirtämistä.

Luulenpa, että uupuneelle museot, uimahalli, pelit tai leipominen eivät ole kovinkaan leppoisaa tekemistä.

Hakee huomioo jos ei ole läsnä/puolitehoisesta yhteyttä luonnollisesti.. huomioo hakee väärällä tapaa tietenkin jos ei sitä muutenkaa saa uupuneelta kunnolla että sitä saisi jotenkin.. näin voisin kuvitella jos olet puoli teholla. Ettei sitä hakisi, niin yhteyden antaminen, etkä ole vain suorittamassa. 

Keskity siihen esim ettet vain suorita hoitamaan lasta joka kuormittaa lisää vaan olla yhdessä. Sitä jokainen kaipaa. Se ei tunnu kenestäkään kivalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen vanhempi osallistumaan lapsen hoitoon. Ei ihme, että et jaksa, jos hoidat lasta yksin. Mistä tiedät, että lapsi oireilee sitä, että sinä et jaksa eikä toisen vanhemman puutetta? Lapset kaipaa normaalisti molempia vanhempia, jos sellaiset on olemassa. Mikä on toisen vanhemmna syy olla osallistumatta? Eikö hänkään jaksa? Kuulostaa, ettö teillä on dysfunktionaalinen perhe ja siihen todella tarvitsette apua. Aloittakaa perheneuvolasta. Aloita soittamalla ja kerro sama, mikä täällä. Kun lapsia hankia, on oikeus vaatia, että _molemmat_ vanhemmat jaksaa sen 18 vuotta. Jos ei jaksa, niin lapsen takia, hakekaa apua.

Juuri näin. Oletettavasti ap on äiti ja osallistumaton osapuoli isä? Pitää vain vaatia, että isät osallistuu. Tämä maailma on täynnä osallistuvia isejä. Nykyään, jos molemmat vanhemmat on myös kodin ulkopuolella töissä, lapsia on hoidettava ihan yhtälaisesti.

 

Voi niitä lapsia kaksi äitikin hankkia yms.