Miksi ihmisillä on jatkuva ostomania ja kulutusvimma?

Sossupummeilla on kiire tuhlata ennen kuin tulee lisää rahaa.

Kuinka paljon ostelette?

En harrasta tuota, sen sijaan olen vähentänyt työntekoa.

Ostamisesta tulee hyvä mieli, se on kuin huumetta.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon ostelette?

Paljon.Eileen ostin kaksi toppia ,yhden talvimyssyn ja yhden laukun.Toissapäivänä laukun.Siis minulla on tyyppi toistakymmentä laukkua ............. Sairasta. 

Ostakaa kanaa!

Tyhjyyden täyttämistä. Siitä tulee harha, että on tehnyt jotain merkityksellistä, kun valitsee oikean tuotteen. Joskus toki morkkis, kun valitsee väärin.

Itse ostan,  kun siitä tulee hyvä mieli. Tällä viikolla ostin lapsille joululahjoja ja itselleni kosmetiikkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ostamisesta tulee hyvä mieli, se on kuin huumetta.

Kunnes tulee ostajan katumus!

Tämä on kuluttamiseen perustuva yhteiskunta.

Ostamisen ja omistamisen himo on algoritmeistä vanhimpia. Algoritmi ohjaa meitä ostoksille ja koukuttaa.

(periaatteessa idea on kivikaudelta lähtien, että ostokset parantavat selviytymisen mahdollisuuksia elämässä ja tekevät sinusta haluttavamman ja siinä sivussa muuten vain antavat virikettä elämääsi, kuten taide).

Aina sitä tuntuu keksivän jotain ostettavaa, varsinkin muuton jälkeen. Itse haaveilen seuraavista:

Makuuhuoneeseen valaisin kattoon. Nyt on joku risa joka oli täällä muuttaessa. Pelkät hehkulamput jossain kannassa ilman varjostinta.

Keittiön kaappeihin vetimet, jotka ei tarttuisi vaatteisiin ja repisi niitä rikki. Aika monessa on jo reikiä kun vetimien päissä oleva nystyrä tarttuu vaatteen lankoihin. Rumatkin ovat ja pysyvästi likaiset/tummentuneet.

Jotkut jouluvalot. Tuntuisi iloiselta jos löytäisi jotkut silmää miellyttävät, esim. kirpparilta.

Mutta pärjään tietysti ilman mitään näitä. Että mitä järkeä aina vain ostaa.

Itselleni tulee säästämisestä hyvä mieli. Sitten kyllä käytän sen säästyneen summan johonkin isompaan hankintaan, toteutan unelmiani. Joutava roina ei voi olla kenenkään unelma.

Sisäinen tyhjyys tai huono olo, jota on totuttu hoitamaan ostamalla jotain.



Lyhytaikainen tyydytys uudesta vaatteesta yms. ei kuitenkaan poista ongelmaa kuin hetkellisesti.

Älä yleistä. Minä ja lähipiirini ei osta mitään ellei ole pakottava tarve.

Mua on alkanut kaikki turha ostaminen ärsyttää jo vuosia sitten. Tavara ei tee mua onnelliseksi eikä asunnon säilytystilat tarvii lisää täytettä. Pyrin hankkimaan asioita vaan tarpeeseen ja silloin sellaista laatua, että hankittu asia kestää vuosia (tai vuosikymmeniä). Meillä on esim. olleet samat joulukoristeet jo 20+ vuotta, miksi niitä koristeita pitäisi vähän väliä uusia?

Jotkut nuorempana tehdyt "turhat hankinnat" ärsyttää vieläkin - senkin rahan olisi voinut käyttää järkevämmin. 

Koska tulee hyvä olo, kun saa vaikkapa uuden hienon vaatteen tai kauniin, mutta käytännöllisen sisustusesineen.

 

Uuteen tavaraan liityy myös odotuksia siitä, että elämänlaatu paranee. Esim. uusi kasvovoide tekee ihosta paremman = minusta kauniimman, robotti-imuri siivoamisesta helpompaa, isompi televisio elokuvien katsomisesta elämyksen, piikkimatto tai joku muu terveyshärpäke auttaa kipuihin tai unenlaatuun jne jne. Kapitalismi sitten hyödyntää tätä taipumusta ja ihmisille luodaan sina uusia tarpeita, jotta kulutus jatkuu.

Johonkin ne rahat on laitettava, ei niitä saa mukaan kuollessaan.

Kaikki nuo turhuuteen tuhlattu rahat, joita ei edes muista jonkun ajan kuluttua. Ne kuluvat eikä mieleen jää mitään. Yhtä tyhjää vain. Itse säästän matkailuun josta jää elinikäiset muistot. 

Itse pidän shoppailusta, mutta harvoin teen ns. heräteostoksia, vaan lähden aina kaupoille ostamaan jotain tiettyä. Minulla ei olekaan ongelmaa liikashoppailun kanssa, vaan oma ongelmani on pikemminkin päinvastainen: minulta ei löydy kaikkea edes oikeasti tarpeellista.

Vaatteita minulla on niin vähän, että kun yksi menee rikki tai nukkavieruuntuu käyttökelvottomaksi, joudun oikeasti miettimään pääsenkö ostamaan uutta ilman, että tarvitsee hävetä. En ole saanut aikaiseksi ostettua yksiööni verhoja, kun sälekaihtimet tulivat valmiina, vaikka olen sitäkin miettinyt jo kirjaimellisesti vuosia. Käytän aina muutamia samoja astioita, ja pitkän aikaa minulla ei ollut edes tavallisia aterimia, vaan käytin syömäpuikkoja, keittiöveistä ja paria kertakäyttöaterinta. Ja niin edelleen.

Joten viimein kun raaskin oikeasti ostaa jotakin, niin tuntuuhan se ihan h*lvetin hyvältä.