Isänpäivän vertaistukikeskustelu

Mitä ajatuksia?

Ei täällä akat suvaitse että tuollaisesta asiasta mitään keskusteltaisi.

Lapseni isä kuoli ennen kuin hän syntyi. Koin tärkeäksi luoda meille omat juhlaperinteet niin isän kuin äitienpäivään

Minulle isä oli kuollut jo kauan sitten vaikka fyysisesti oli elossa. Sain joka isänpäivä kuunnella syyllistämistä siitä miten minun pitäisi olla kiitollinen siitä että isä on elossa koska monella ei ole ja ihmettelyä että miksen vaan "sovi" isän kanssa. Ihmeteltiin myös miksen kunnioita isää.

Mulla sama juttu. Isä on elossa, mutta koen itseni isättömäksi. Ärsyttää, kun monet kyselee millaiset välit on isään ja osa ei ymmärrä, miksi tuntuu isättömältä

Olen elänyt ilman isää ja huomannu, että isiä ei tarvitse ja koen koko juhlan turhana

Meillä sama homma. Meillä ei ollut isää vaikkei se valitettavasti biologinen isä ollutkaan vielä kuollut. Tämä herätti ihmisissä joskus jopa raivoa kun sanoimme olevamme isättömiä ja syytettiin vaikka ja mistä.

Minä en yli 2 vuoteen ollut nrsisti isän kanssa tekemisissä,on erittäin hankala,ilkeä,kylmä,välinpitämätön ja suorastaan paha ihminen. Näkisin hänet mielummin kuolleena kuin elävänä.

Tuleepa paha mieli siitä miten jotkut puhuu iseistään. Ettekö ymmärrä miten onnekkaita olette? Teillä on aina mahdollisuus ottaa yhteyttä isään, tutustua ja olla yhdessä. Meiltä isän menettäneiltä ne mahdollisuudet on viety.

Vierailija kirjoitti:

Tuleepa paha mieli siitä miten jotkut puhuu iseistään. Ettekö ymmärrä miten onnekkaita olette? Teillä on aina mahdollisuus ottaa yhteyttä isään, tutustua ja olla yhdessä. Meiltä isän menettäneiltä ne mahdollisuudet on viety.

Ihan tavallinen ihmissuhde se on lasten ja vanhempien välillä eikä mitään maagista. Oletko itse tekemisissä entisten seurustelukumppaneiden kanssa kerran ne on vielä elossa? Kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta, koska ex on kuollu.

Vierailija kirjoitti:

Tuleepa paha mieli siitä miten jotkut puhuu iseistään. Ettekö ymmärrä miten onnekkaita olette? Teillä on aina mahdollisuus ottaa yhteyttä isään, tutustua ja olla yhdessä. Meiltä isän menettäneiltä ne mahdollisuudet on viety.

Olen aina puhunut biologisesta isästä kuin tätä ei olisi olemassakaan. Hän ei ansaitse lisään muuta. Vai pitäisikö minun mielestäsi olla kovinkin kiitollinen hänelle siitä että hän raiskaili äitini?

Ikävä, vein kynttilän.

Vierailija kirjoitti:

Tuleepa paha mieli siitä miten jotkut puhuu iseistään. Ettekö ymmärrä miten onnekkaita olette? Teillä on aina mahdollisuus ottaa yhteyttä isään, tutustua ja olla yhdessä. Meiltä isän menettäneiltä ne mahdollisuudet on viety.

Omaa isää ei kiinnostanut minun yhteydenotot. Suhteen muodostumiseen tarvitaan kaksi, ei se yksin onnistu.

Myötätuntoni teille. Olette onnistuneet kasvamaan ilman isää. Se on täysin  mahdollista.

Isä on usein yksi niistä luotettavista aikuisista joiden kansaa me vartumme. Kiva että sellaisia on, mutta ei sen tarvitse olla biologinen isä. Juhlitaan niitä joiden kanssa ja tuella vartuimme

Tämä ketju on erittäin hyvä avaus ja muistutus siitä, ettei se isänpäivä ole kaikille sitä yhtä suurta gloriaa ja juhlahumua.

Itsellä ei ole ollut isää sitten teini-iän, ja joka vuosi se tekee kipeää kun varsinkin nykyään somessa ja muullakin nämä joukko-onnittelut ja viikkojen hypetys siitä, mitä lahjaksi ja kuinka sitä laatuaikaa vietetään "oikeaoppisesti" yhdessä.

Vaikka tarkoitus on varmasti taustalla hyvä, ja varmasti suurimmalla osalla asiat ovatkin hyvin,  niin valitettava totuus on, että osassa perheistä kulissit on kunnossa, mutta totuus onkin sitten jo ihan muuta.  Osalla on taas on vanhempi siirtynyt syystä tai toisesta ajasta ikuisuuteen.   Yritä siinä sitten hymy huulilla viettää sitä yhteistä aikaa.    Se olisi minusta hyvä muistaa myös silloin kun somessa toivottelee yhteisesti kaikille hyvää juhlapäivää.

Omalla kohdalla viimeinen niitti oli, kun sain sähköpostin missä kehoitettiin ostamaan tietty tuote isänpäivälahjaksi ja siinä samalla oli takuu siitä, että isä tulee pitämään siitä  varmasti.  Vaikka kyseessä olikin massaposti, niin vastasin kohteliaasti tähän postiin ja kysyin, että mitenkä tämän takuun kanssa sitten käy, jos hautuumaalla ei saakkaan sitä vastausta, että pitääkö tuotteesta.    Firma ymmärsi onneksi pointtini, lähetti viestin takaisinpäin missä myönsivät, ettei tämä takuuasia ollut ihan loppuun asti mietitty.

Tsemppiä kaikille, joille tämä päivä on kaikkea muuta kuin suurta juhlaa.

Ei isänpäivän tarvitse olla mikään ihmeellinen juhlapäivä. Ainakaan itselleni se on aivan yhdentekevä sunnuntai muiden joukossa. En ymmärrä miksi siitä tehdään tällainen numero. 

Omia lapsia ei päivä kiinnosta sen enempää. Ollaan oltu kotona koska keli on mitä on. Ei juhlallisuuksia tai mitään ihmeellistä. Jos tekisin siitä isonkin numeron niin varmasti ihmettelisivät että nyt on äijä seonnut. 

Ikävää toki kun kaikilla ei ole isää enää tai ole ollutkaan. Asian nostaminen esille ei sitä korjaa. Kaikkien vanhemmat poistuvat täältä jossain kohtaa ja on jokaisen oma asiansa miten siihen suhtautuu. Toivon itse, että kun kuolen niin lapset eivät asiasta sen suuremmin oireile. Kuuluu elämään ja on yhtä luonnollista kuin syntyminenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on erittäin hyvä avaus ja muistutus siitä, ettei se isänpäivä ole kaikille sitä yhtä suurta gloriaa ja juhlahumua.

Itsellä ei ole ollut isää sitten teini-iän, ja joka vuosi se tekee kipeää kun varsinkin nykyään somessa ja muullakin nämä joukko-onnittelut ja viikkojen hypetys siitä, mitä lahjaksi ja kuinka sitä laatuaikaa vietetään "oikeaoppisesti" yhdessä.

Vaikka tarkoitus on varmasti taustalla hyvä, ja varmasti suurimmalla osalla asiat ovatkin hyvin,  niin valitettava totuus on, että osassa perheistä kulissit on kunnossa, mutta totuus onkin sitten jo ihan muuta.  Osalla on taas on vanhempi siirtynyt syystä tai toisesta ajasta ikuisuuteen.   Yritä siinä sitten hymy huulilla viettää sitä yhteistä aikaa.    Se olisi minusta hyvä muistaa myös silloin kun somessa toivottelee yhteisesti kaikille hyvää juhlapäivää.

Omalla kohdalla viimeinen niitti oli, kun sain sähköpos

Ihan oikeasti?

Pitäisiköhän minunkin vastata sähköpostiin missä mainostettiin äitienpäivälahjoja mummolle.

  Mitä pidemmälle tätä ketjua lukee, niin en kyllä enää ole ihan varma siitä, kenelle tämä ketju nyt sitten tarkoitettu.  Heille, joille tälläiset päivät eivät ole niin helppoja, vai heille, joiden on pakko päästä pätemään, kuinka väärässä nämä ihmiset ovatkaan.  

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on erittäin hyvä avaus ja muistutus siitä, ettei se isänpäivä ole kaikille sitä yhtä suurta gloriaa ja juhlahumua.

Itsellä ei ole ollut isää sitten teini-iän, ja joka vuosi se tekee kipeää kun varsinkin nykyään somessa ja muullakin nämä joukko-onnittelut ja viikkojen hypetys siitä, mitä lahjaksi ja kuinka sitä laatuaikaa vietetään "oikeaoppisesti" yhdessä.

Vaikka tarkoitus on varmasti taustalla hyvä, ja varmasti suurimmalla osalla asiat ovatkin hyvin,  niin valitettava totuus on, että osassa perheistä kulissit on kunnossa, mutta totuus onkin sitten jo ihan muuta.  Osalla on taas on vanhempi siirtynyt syystä tai toisesta ajasta ikuisuuteen.   Yritä siinä sitten hymy huulilla viettää sitä yhteistä aikaa.    Se olisi minusta hyvä muistaa myös silloin kun somessa toivottelee yhteisesti kaikille hyvää juhlapäivää.

Omalla kohdalla viimeinen niitti oli, kun sain sähköpos

Minulle isänpäivä on ihan juhlaa vaikka isäni kuoli kun olin lapsi.

Olin onnellinen kun se niin sanottu isä kuoli.