Kuka muu ei ymmärrä miksi äitiyslomalainen vie pienen esikoisen päiväkotiin?

Kannattais ottaa ensin asioista selvää ennen kuin tekee lapsellisia yleistyksiä!!



On ehkä myös niitä, jotka vievät lapsia hoitoon ihan vaan laiskuuttaan. Uskoisin sen olevan silti vain marginaali-ilmiö. Voidaan ajatella, että vanhempien töissä käyminen olisi ensisijainen syy lasten hoitoon viemiselle. MUTTA on myös muita ihan yhtä päteviä syitä!!!

Jokaisella perheellä on omanlaisensa tilanne meneillään ja sitä on ulkopuolisen vaikea tarkalleen tietää, joten kannattais vähän miettiä asiaa ennen kuin täällä alkaa sormella osoittelemaan...!



Meillä on isommat sisarukset hoidossa siksi, kun äiti on ollut masentunut ja uupunut. Pikkulapsivaihe on kaikille rankka ja meillekin, mutta lisäksi on useampi lapsista johtumaton syy vaikuttanut tilanteeseen. Mieheni tekee myös kaikkensa perheen eteen, joten kaikki työ ei kaadu minun niskaan. Lapsille jää varmasti paremmat kokemukset näin kuin jos he olisivat kaiken aikaa huonosti jaksavan vanhempansa hoidossa. Nyt on näin, mutta ehkä joskus toisin tai sitten kaikki lapset hoidossa äidin ollessa työelämässä.



Parempaa uutta vuotta kaikille!!

tosin vain kahtena päivänä viikossa

Joillakin tuolle hoidolle on todellakin tarvetta, joko lapsesta tai muusta perheenjäsenestä riippuvaa.



Silloin kun äiti on sairas (masentunut tai muuten) ja tästä johtuen ei kykene vastaamaan lapsen tarpeisiin, pitäisin päivähoitoa lapsen etuna. Tai lapsi itse oman erityisyytensä vuoksi kaipaa päiväkodin tuomia virikkeitä. Tai lapsen sisarus on niin sairas että vanhempien päivät kuluvat sairaalavuoroja vaihdellessa. Tai lapsi tarvitsee päivähoitoa oppiakseen paikallista kieltä ennen koulun aloitusta.



Niin, jos omassa perheessä ei ole tällaisia ongelmia ja pystyy hoitamaan kaikki kotona, niin kannattaa vaan olla kiitollinen siitä että on päässyt niinkin helpolla ja jättää muiden arvostelu. Kaikkien perheiden ongelmat eivät suinkaan näy päälle päin eikä kukaan ole niistä selitysvelvollinen.



t:äiti joka vie alle 2v lapsensa hoitoon jääden itse vauvan kanssa kotiin. Ilman huonoa omaa tuntoa tai laiskuutta, tietäen että se on meidän perheelle paras ratkaisu

äidin masennuksen, uupumuksen jne takia. Ei kukaan varmaan tällöin ole kieltämässä ja ihmettelemässä pikkuesikon hoitoon viemistä, mutta jos puhutaan normaalisti pärjäävästä perheestä, niin ihmetellä sopii minunkin mielestäni.

tyttö olis siis keskolassa kasvamassa ja minä olin jo kotona. aamulla vein isommat hoitoon ja menin päiväksi hoitamaan vauvaa ja imettämään ja letkuruokkimaan.



sen jälkeen kun vauva pääsi kotiin niin isommat ovat olleet virikehoidossa osa-aikaisena. ihan suoraan sanottuna hengenpelastus, kun vauva huutaa illat ja aamulla herää isommat aikaisin. isommille ei ole liian pitkä päivä ja kaverit tutut ja minäkin saan huokaista. jaksaa taas illan komen kanssa- mies usein työmatkoilla.



saa haukkua vapaasti ;-)

Itse et osaa kirjoittaa ajateltavaa tekstiä, edes yhden lauseen vertaa.

Pelkäätkö kirjoitusvirheitä, vai mistä lyhytoikoisuutesi johtuu?

se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa! Tehän suorastaan hysterisoitte jo itse itseänne, kun keksitte verukkeita, miksi raahaatte pienen (jopa 1-2 -vuotiaan) virikehoitoon päiväkotiin, jotta saatte itse sitten imetellä rauhassa vauvaa kotona. Törkeetä! Muka rakkaat tädit ja rakkaat hoitokaverit, plaa plaa. Mikä on sen rakkaampaa kuin oma äiti ja isä ja OMAT sisarukset. Raahaamalla lapsenne päivähoitoon rikotte myös sisarussuhteen kehittymisen. Ja miten muka se on jotenkin vähemmän vauvojen rytmiä sekoittavaa kuin kerhossa käynti? Tuntuu, että vanhemmuus ja perheen koossa pitäminen on yhä useammalle aivan LIIAN ISO HAASTE. Miksi ylipäänsä teette lapsia, jos ette viitsi heitä hoitaa itse?

Sama sota joka päivä.

eli suhun kolahti? Ilmeisesti lapsesi on virikehoidossa. Ehkä et myöskään imettänyt häntä?

kotona on kumpikin, kuopus nyt 2,5. Ei kolahtanut muu kuin tämä loputon jankkaaminen.



35

Vierailija:

se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa! Tehän suorastaan hysterisoitte jo itse itseänne, kun keksitte verukkeita, miksi raahaatte pienen (jopa 1-2 -vuotiaan) virikehoitoon päiväkotiin, jotta saatte itse sitten imetellä rauhassa vauvaa kotona. Törkeetä! Muka rakkaat tädit ja rakkaat hoitokaverit, plaa plaa. Mikä on sen rakkaampaa kuin oma äiti ja isä ja OMAT sisarukset. Raahaamalla lapsenne päivähoitoon rikotte myös sisarussuhteen kehittymisen. Ja miten muka se on jotenkin vähemmän vauvojen rytmiä sekoittavaa kuin kerhossa käynti? Tuntuu, että vanhemmuus ja perheen koossa pitäminen on yhä useammalle aivan LIIAN ISO HAASTE. Miksi ylipäänsä teette lapsia, jos ette viitsi heitä hoitaa itse?

Minulle lapsen kehitysvammaisuus on niin suuri haaste, että pakko myöntää siinä rajani. En pysty kotona vauvan kanssa tarjoamaan lapselle niitä virikkeitä joita hän päiväkodissa saa ikätovereidensa seurasta.

Sukulaiselleni uuteen maahan muuttaminen ja näin ollen itsellekin vieraan kielen opettaminen lapselle on liian suuri haaste. Päiväkodissa hän oppii sen luonnostaan ja saa samalla tutustua muihin ikäisiinsä lapsiin ja uuteen kulttuuriin.

Jollekin muulle oma vakava sairastuminen on sellainen haaste, että hän tuolloin tarvitsee tukea arkeensa. En ole tuota itse kokenut, mutta voin ymmärtää toista.

Sairaan vauvan syntyminen on myös monelle suuri haaste. Kun lapsi on pitkään sairaalassa ja kotiuduttuaankin on leikkauksia ja muita hoitoja sekä kuntoutuksia tiedossa, ei kaikilla suinkaan riitä tarpeeksi aikaa vanhemmille sisaruksille. Eli tuolloin isommat lapset saavat päiväkodissa seuraa ja tekemistä päiviksi ja vanhemmat voivat näin olla sairaalassa ihmettelemässä vauva...

Minä ja nämä muut läheiseni olemme vajavaisia monessakin mielessä. Lapset halusime ja heitä rakastamme yli kaiken. Kuitenkaan elämä ei mene aina niin kuin haaveilee etukäteen ja tiukan paikan edessä on tehtävä vaikeita päätöksiä, joskus on vain valittava niistä huonoista vaihtoehdoista se vähiten huono. Jos sinä pystyisit kaikissa näissä tilanteissa pitämään esikoisen kotona ja tarjoamaan hänelle parempaa hoitoa mitä päiväkodissa niin nostan sinulle hattua. Mutta vaikka olisitkin superäiti, kaikki muut eivät sitä ole ja voivat tästä huolimatta olla niitä parhaita äitejä lapsilleen...

tai vaikka synnytyksenjälkeisestä masennuksesta kärsivää äitiä, vaikka lapsen hoitoon veisikin.

Miksi te joilla tilanne tämä, vielä puolustelette, kun teidän ei tarvitse.

Ymmärrän toki, että ERITYISTAPAUKSESSA lapselle päivähoito on parempi vaihtoehto. Näin siis jos perheen muu lapsi on sairas, samoin kielen oppimista kannatan ilman muuta. Mutta terve äiti, jolla isommat sisarukset ovat terveitä, on todellakin uusavuton! En ole superäiti enkä edes tunne sellaista, mutta hyvä äiti kuitenkin lapsilleni ja sen takia en missään nimessä vie heitä muiden hoidettavaksi ihan vain virikemielessä. Muistakaa että 4-5v. on myös vielä pieni ja haluaa yhtä lailla omistaa äidin koko päivän ajan kuin se vauvakin. Raskasta se on, tiedän, koska minulla on 4 lasta. En kuitenkaan kadu päivääkään sitä, että en ole käyttänyt hyväksi subjektiivista oikeuttani päivähoitoon. Olen suonut sen äitiyslomieni ajaksi sellaisille lapsille, jotka sitä todella tarvitsevat. Nyt olen taas työelämässä ja lapseni ovat lyhyen ajan päiväkodissa päivittäin.

kun toinen lapsi syntyy ja esikoinen on silloin neljä vuotias. Esikoinen on ollut nyt " lomalla" joulusta saakka ja huomenna pääsee taas päiväkotiin. On ollut viikon aikana kovasti pula kavereista ja virikkeistä. Meillä ei ole tuttavaperheitä eikä kerhoja. Olen miettinyt miten hän jaksaa kotona äidin ja vauvan kanssa tulevaisuudessa ja tämä viikko on pistänyt todella harkitsemaan ainakin osa-aikaista päivähoitoa.

Tilanne olisi varmaan eri, jos voisimme käydä jossain muualla leikkimässä muiden lasten kanssa.

Harva kuitenkaan pystyy näkemään toisen ihmisen elämään niin tarkasti että tietää missä tilanteessa ja millaisin voimavaroin perhe on päätöksensä tehnyt. En minä ainakaan.



Sekä itse, että nämä kaikki muutkin luettelemani tuttavat olemme saaneet ympäriltämme arvostelua sen takia että esikoisemme ovat päivähoidossa, vaikka vain sen pari vajaata päivää viikossa. Ihmiset näkevät sen mitä haluavat. Äidin joka jättää esikoisen hoitoon ja jatkaa matkaa vauvan kanssa... Ja jos äiti vastaantullessaan vielä tervehtii ja hymyilee, kertoo olevansa menosssa kaupungille ei kysymys voi tietenkään olla loppuun asti väsyneestä äidistä joka vie sairasta vauvaa lääkäriin/fysioterapiaan tms.



Kaikki eivät suinkaan halua kuuluttaa perheensä tilannetta jokaiselle vastaantulijalle. Minulle esikoiseni on ennen kaikkea rakas lapseni, aivan yhtä kallais ja ainutlaatuinen kuin terve sisarensa. Täytyykö minun olla joka nurkassa kuuluttamassa että tämä lapsi on todellakin KEHITYSVAMMAINEN? Ok, vastaus kuuluu tietysti että ei ja usein jätänkin tuon asian mainitsematta. Murtta arvatkaa huviksenne minkä vastaanoton saan kun kerron vieväni alle 2v lapsen hoitoon samalla kun olen vauvan kanssa kotona...?

Mikseivät he vain ole kotona kuten ap????

vaan sisimmässäsi tiedät itse, että teet oikein. Mutta tiedän itse useammankin tapauksen jossa äiti on elämänsä kunnossa ja kaikki muutenkin ok. Mutta elämä kahden lapsen kanssa voi silti olla NIIIIN vaikeaa.....

Kuitenkin tämmöisiä lapsia on. Siis lapsia, jotka ovat kokopäivähoidossa 5 päivää viikossa ja äiti/isä kotona pikkusisaruksen kanssa. Eikä mitään erityissyytä.



Meidänkin päiväkodissa oli samaan aikaan meidän lasten kanssa parin tällaista tapausta. Äitinsä sanoivat, että kivempi niin, ettei isompi pitkästy kotona.... No, kai olisi joku vaihtoehto kokopäivähoidolle!!! Nämä lapset oli tosiaan 8h/pvä 5pvä/vko hoidossa vaikka äiti kotona....

että niin hanakasti tuomitaan. Miten sinä niin tarkoin tiedät muiden asiat? Miten?



Minulla on 2,5-vuotias osa-aikahoidossa ja tulen aina kotiin hänet vietyäni. Mulla sattuu olemaan työhuone kotona ja teen ihan oikeasti töitä täällä. Naapurit selvästi katsovat hitaasti ja tuomitsevasti ihan ilman muuta ja varmaan ovat tietävinään meidänkin asiat.

Naapurit eivät todellakaan tiedä mitä aidan toisella puolella tapahtuu. he vain näkevät äidin joka vie pienen lapsen hoitoon ja palaa takaisin kotiin " vetämään lonkkaa" . Sitten näitä juttuja puhutaan eteenpäin ja tarinat vain hurjistuvat.



Aina sitä ei edes tiedä näiden läheisimpienkään ihmisten asioista. Eräs ystäväni sairastaa synnytyksen jälkeistä masennusta, todella pahaa sellaista. Hän ei kuitenkaan halua missään tapauksessa kertoa asiasta eteenpäin ja tulla näin leimatuksi. loppupelissä asiasta tietää vain hänen miehensä, vanhempansa, minä ja eräs toinen ystävä. kaikille muille, sukulaiset mukaan lukein hän haluaa säilyttää mielikuvan pirteästä ja iloisesta pienten lasten äidistä. Esikoinen on päivät hoidossa, mies on nyt lyhentänyt työaikaansa jotta tytön ei tarvi olla niin pitkiä päiviä hoidossa ja että hän voi auttaa vaimoaan kotona. Äitinsä ja minä käymme usein päivisin tämän ystävän luona. Kiskomme häntä ylös sängystä ja mielellään uloskin vauvan kanssa, autamme kodinhoidossa jne. Nyt uusi lääkitys tuntuu alkavan tehota ja suunta olisi parempaan päin, onneksi :)



Kuitenkin koko lähipiirin silmiin hän on äiti joka laittaa alle 3v tyttärensä päivähoitoon " saamaan virikkeitä" ja " jotta voi itse samalla viettää aikaa rauhassa vauvan kanssa" . Näin hän itsekin tilannettaan kuvailee. Ja ihmettelevät naapurit näkevät hänet ystävänsä kanssa vauvoja ulkoiluttamassa, saattavat jopa kuulla että ystävä on laittanut oman lapsensa jo alle 2v hoitooon...