Lue keskustelun säännöt.
Osaavatko nykylapsenne viihdyttää itseään (tai toisiaan)?
09.11.2023 |
Siskoni lapset kaipaavat jatkuvasti aikuisen seuraa. Muuten he kitisevät. No, puhelin kädessä he ovat hiljaa, mutta sen käyttöä vanhemmat ovat rajoittaneet. Hee ovat itse päättäneet olla lasten kanssa mahdollisimman paljon, niin vähenee puhelinongelma. Ilta menee harrastuksiin kuskatessa tai itse niihin lapsensa kanssa osallistumalla. Myös vanhempani ovat näiden lasten kanssa oikeastaan koko ajan, kun he ovat mummolassa. Eivät aikuisten lastensa kanssa juuri ehdi jutella. Leikitään, pelataan, lauletaan, käydään uimassa yms.
Serkkuni lapset taas ovat pienestä pitäen keksineet itselleen tekemistä vaikka pieniä kiviä kaivamalla. Luonne-ero? Kasvatuksen tulos?
Kommentit (9)
En tiedä. Esikoiseni on ollut paljolti sellainen ihminen, joka keksii tekemistä. Keskimmäinen on aina viihtynyt, kun esikoinen keksii hänelle tekemistä. Nuorimmainen haluaa oman vanhemman joka paikkaan ja haluaa harrastaa vain oman perheen kanssa.
Eikä siinä mitään. Se, että jaksaa olla ja touhuta pienen lapsen kanssa, tarkoittaa että jonakin päivänä teini mahdollisesti kertoo, mitä hänelle kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma 2-vuotias viihtyy leikeissä yksinkin mutta parhaiten, kun osallistutaan leikkiin. Mieluusti sitä leikkii ja pelailee lapsen kanssa ja tulevaisuudessa varmasti harrastetaankin yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Esikoiseni on ollut paljolti sellainen ihminen, joka keksii tekemistä. Keskimmäinen on aina viihtynyt, kun esikoinen keksii hänelle tekemistä. Nuorimmainen haluaa oman vanhemman joka paikkaan ja haluaa harrastaa vain oman perheen kanssa.
Eikä siinä mitään. Se, että jaksaa olla ja touhuta pienen lapsen kanssa, tarkoittaa että jonakin päivänä teini mahdollisesti kertoo, mitä hänelle kuuluu.
Minä ajattelen, että avainsana siihen hyviin väleihin teini-iässä on hyvä keskusteluyhteys lapsesta asti. Ennen kaikkea se on tärkeää, että puhutaan, näytetään tunteita ja kerrotaan välittämisestä. Itse asiassa tuntuu, että nämä asiat välillä hukutetaan siihen jatkuvan tekemisen alle.
Siskon lapset ovat kymmenen- ja seitsemänvuotiaita. Serkun lapset ovat vähän nuorempia ja heitä on useampi.
En tiedä onko luonne-ero vai kasvatuksen vai viitseliäisyyden tulos
Oma lapseni oli tällaisen leski-äidin ainokainen. Kun hän oli alle kouluikäinen opiskelin ja en ehtinyt paljon leikkiä kanssaan ( ja tämä harmittaa, muistan yhä ne meidän yhteiset leikit, koska niitä oli niin vähän).
Ja vaikka olin ajatellut, että rakastaisin leikkiä lapseni kanssa, en rakastanut. Se oli suoraan sanoen tylsää.
Onneksi lapseni oli runsaalla mielikuvituksella varustetettu ( sentään luin hänelle paljon ja juttelin vielä enemmän tarinoita) joten ihmiset ihastelivat miten paljon keksii leikkejä.
Lisäksi oli liikunnallinen ja viihtyi vaikka kuinka pitkään siinä jutussa ( ja itse en ole yhtään)
Joten tämän vastauksen perusteella ei kai ole selvää ??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minä ajattelen, että avainsana siihen hyviin väleihin teini-iässä on hyvä keskusteluyhteys lapsesta asti. Ennen kaikkea se on tärkeää, että puhutaan, näytetään tunteita ja kerrotaan välittämisestä. Itse asiassa tuntuu, että nämä asiat välillä hukutetaan siihen jatkuvan tekemisen alle."
Näin minäkin ajattelen. Ja, että tuo yhteys säilytetätään myös silloin, kun on välillä myös vaikeampia aikoja, kuten meilläkin oli
6
Minun tyttö nykyään 6 v on aina keksinyt tekemistä. Keksii sitä vaikka mistä, koko ajan joku tekeminen päällä, usein menee huoneeseen ja sanoo, että haluaa olla rauhassa. Hän on ainut lapsi ja minä en tykkää leikkiä, niin kai on tottunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun tyttö nykyään 6 v on aina keksinyt tekemistä. Keksii sitä vaikka mistä, koko ajan joku tekeminen päällä, usein menee huoneeseen ja sanoo, että haluaa olla rauhassa. Hän on ainut lapsi ja minä en tykkää leikkiä, niin kai on tottunut.
Kuulostaa pikkuisen surulliselta kuusivuotias ainokainen, joka haluaa olla yksin huoneessaan. Ehkä johtuu siitä, että itse olin perheen nuorimmainen isolla ikäerolla isosisaruksiin ja äitini inhosi leikkimistä. Kyllähän minä totuin yksinään oloon, mutten sitten isompanakaan kertonut äidille asioistani.
Minkä ikäisiä ?