Kaduttaa että tuhlasin niin monta vuotta väärän miehen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Menneitä on turha miettiä ja sitäpaitsi opit siitä suhteesta varmasti paljon. Osaat esim nauttia nykyisestä suhteesta enemmän ja arvostaa uutta kumppaniasi enemmän, koska sinulla on kokemusta myös toisenlaisista miehistä. Ei kannata katua mitään, koska elämä on oppimista. Elämä on läsnä vain nykyhetkessä. Elä siis tässä hetkessä äläkä vatvo mennyttä tai tulevaa kuten niin monet ihmiset tekevät. Menee elämä hukkaan

Just näin. Pitää keskittyä nykyiseen suhteen ja unohtaa menneet. 

Pitäisikö sinun käydä terapeutilla, että pääsisit yli tuosta vanhasta suhteesta, koska se näköjään vielä hiertää? Voit aloittaa sitten puhtaalta pöydältä tämän uuden kanssa. 

Taas joku Anja avautuu ja märehtii turhaan menneitä.

Miksi vatvot menneessä, jos sulla on nyt hyvin asiat? 

Ole itsellesi armollinen. Kaikki tekevät virheitä ja ehkä tuokin kokemus toi sinulle lisää itsetuntemusta. 

Jos on yhdessä väkivaltaisen, päihderiippuvaisen kanssa, se vahvistaa läheisriippuvaisia piirteitä itsessä. Tämä pitää suhteessa, vaikka olisi huono olla. Se on osa tuollaisen suhteen dynamiikkaa. Moni myös jaksaa pitkään uskoa parempaan huomiseen. Et ole yksin kokemuksesi kanssa.

Sama juttu ja etenkin kun tuli tuhlattua siinä suhteessa sekä ne nuoruuden parhaat/tärkeimmät vuodet että luottamus kanssaihmisiin niin, ettei sitten vuosikausiin suhteen jälkeenkään ollut mitään halua tutustua uusiin ihmisiin. Saati edes harkita parisuhdetta, koska useampi vuosi siinä meni, että pääsi yli siitä ajatuksesta etten vain olisi parisuhdeihminen ja siksi siinä suhteessa oli niin hankala olla.

Harmittaa, että sitä kuvitteli rakkauden olevan söpöä ja ihanaa vain jossain harlekiineissa ja hollywood-hömpässä. Sitä vaan uskoi, että reaalimaailmassa se vaan on kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista eikä se miestä vaihtamalla parane tai että ruoho olisi aidan takana vihreämpää koska kukaan ei ole täydellinen.

Jep, jostain syystä sitä oli hyvin oppinut jo silloin nämä vakkarifraasit joiden noudattamisen kuvitteli olevan vain merkki siitä että on aikuismaisen kypsä eikä haihattele joutavia..

Kuten itse sanoit: et tiennyt että normaalejakin on olemassa. Kun on tekemisissä huonojen ihmisten kanssa, tottuu huonoon kohteluun. Siitä tulee normi. Eikä se hirveästi auta jos tietää että monilla muilla on erilaista, kun se erilainen ei kosketa omaa elämää.

Naurettavaa, miten kommentoijat puhuvat märehtimisestä ja käskevät menemään terapiaan. Kyllähän se on normaalia ja oikein olla miettimättä kymmenen vuoden ajanjaksoa elämästään enää sekuntiakaan sitten kun se on päättynyt.

Sun parhaat vuotesi, nuoruutesi ja neitsyytesi vei ihan joku varas ja sulla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa. Olit ihan uhri ja nyt voisit nostaa syytteen kun sulta on ihan kaikki varastettu.

Olet ikäloppu etkä enää saa mitään sille menetetyle ajalle mitä se roisto vei sinulta. Tulit huijatuksi ja nyt haluat korvauksia siitä.

Itsellä oli se eka nuoruuden suhde just tuollaisen känkkäränkkämiehen kanssa. Todennäköisesti se siis sairasti jotain kaksisuuntaista, mutta eihän niistä ysärin alussa missään puhuttu enkä silloin edes tiennyt tuollaista mielenterveysongelmaa olevan olemassakaan vaan pidin miestä vain melankoliaan taipuvaisena oikuttelijana.

Eikä siis ollut mikään jännä tai väkivaltainen vaan ihan kunnollinen ihminen, mutta mielialat hänellä vaihteli paljon ihan äärestä laitaan ja etenkin se oli raskasta kun mies sai noita ihmeellisiä oikkukohtauksiaan ihan naps vaan. Saattoi siis muuttua mykäksi kesken kaiken vaikka ei taatusti ollut mitään syytä vaan se oli jotain "testailua". Minähän sitten tyhmänä myötäilin ja mielistelin kun yritin saada toista puhumaan ja paremmalle päälle.

Lisäksi mies tuntui saavan vaikutteita milloin mistäkin leffasta/tv-sarjasta ja silloin oli just twin peaks-sarja pinnalla/alkanut niin mies sitten jotenkin alkoi "fanittamaan" sitä prätkällä ajellutta nuorta miestä (james?) joka oli jotenkin angstinen ja teki vastaavanlaisen katoamistempunkin eli lähti vaan prätkällä sanomatta sanaakaan ja oli poissa toista viikkoa. Tuolloin ei siis ollut kännyköitäkään että olisi edes voinut yrittää puhelimella tavoitella ja sen äiti ehti tehdä jo katoamisilmoituksenkin, kun poikaa ei kuulunut ei näkynyt.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vatvot menneessä, jos sulla on nyt hyvin asiat? 

Tuskinpa ap:kaan niitä vatvomalla vatvoo vaan ne menneet vaikuttaa kaikkeen siihen mitä on nykyhetkellä. Ihan samalla tavallahan ne kaikki hyvätkin muistot ja kokemukset vaikuttaa eikä kukaan koskaan käske olla niitä vatvomatta.

Kaikki koettu jättää jälkensä halusi sitä tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa, miten kommentoijat puhuvat märehtimisestä ja käskevät menemään terapiaan. Kyllähän se on normaalia ja oikein olla miettimättä kymmenen vuoden ajanjaksoa elämästään enää sekuntiakaan sitten kun se on päättynyt.

Jos vielä vuosien jälkeen miettii asiaa, niin kyllä ehdottaisin terapiaa. Ihan selvästi ei ole päässyt asiasta yli vaikka on jo uudessa suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vatvot menneessä, jos sulla on nyt hyvin asiat? 

 

 

 

 

 

Tuskinpa ap:kaan niitä vatvomalla vatvoo vaan ne menneet vaikuttaa kaikkeen siihen mitä on nykyhetkellä. Ihan samalla tavallahan ne kaikki hyvätkin muistot ja kokemukset vaikuttaa eikä kukaan koskaan käske olla niitä vatvomatta.

Kaikki koettu jättää jälkensä halusi sitä tai ei.

No kyllä vatvoo, jos erosta on jo vuosia. Ei tuo enää normaalia ole. 

Jospa ex - miehesi käyttäytyi niinkuin käyttäytyi-ainakin osittain siksi, että hänkin oli onneton/ pettynyt parisuhteeseen kanssasi. Parisuhteessa kummankin osapuolen on "päivittäin" pidettävä huolta siitä, että suhde toimii ja voi hyvin.

Naisille ei tule fiboja ja kemiaa muuta kuin sellaiselle renttu miehelle joka vetää lärvit ja lättyyn sille huutavalle akalle ja sitten sillä akalla sänkyhommat toimii mitä kamalampi se mies on.

Kyllä minä näin näitä kaveripiireissä nuorena ihan tarpeeksi. Kemiat eivät toimi jos mies ei ole jännä ja komea retku. Kamala kiiren sen retkun kanssa saada itsensä paksuksi ja perustaa perhe että sai sen miehen sillä pidettyä ettei se vaan elämän suurin rakkaus häipynyt.

Ei siinä lärviin vetävässä retaleessa ollut mitään vikaa kun se nainen oli korviaan myöten rakastunut. Kenenkään järkipuhe ei olisi mitään auttanut kun naisella oli pakkomielle siihen mieheen.

Joko sitten tässäkin tapauksessa meni kymmenen vuotta naisen pakkomielteen takia ja nyt ihmettelee. En minä usko että se uuskaan on ihan normaalisi sillä ei tämmöiset naiset saa koskaan mitään normaaleja miehiä. Jos se on liian normaali niin kohta se kiinnostus lakkaa kun ei saa mustaa silmää ja selkäsaunaa säännöllisesti. Kohta ei sänkyhommat onnistu kun ei mies ole tarpeeksi kiihkeä.

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa, miten kommentoijat puhuvat märehtimisestä ja käskevät menemään terapiaan. Kyllähän se on normaalia ja oikein olla miettimättä kymmenen vuoden ajanjaksoa elämästään enää sekuntiakaan sitten kun se on päättynyt.

Erosin eksästä joku vuosi sitten. Jos nyt löydän uuden kumppanin, en kyllä voi kuvitella tilannetta, että alkaisin taas miettiä miten huonossa suhteessa olin aiemmin. Kyllä nuo asiat tuli mietittyä sen eron jälkeen ja muutamat itkut itkettyä, mutta siitä vaan jatkettiin eteenpäin. Miksi ihmeessä menisin menneeseen takaisin, jos tapaisin uuden rakkauden?

Ja jotkut eroaa "tuhlaamatta aikaa" ja sitten katuvat hätiköimistään.

Parempihan se on yrittää ennenkuin päättää. Nyt eteenpäin nenä! 

Vierailija kirjoitti:

Kuten itse sanoit: et tiennyt että normaalejakin on olemassa. Kun on tekemisissä huonojen ihmisten kanssa, tottuu huonoon kohteluun. Siitä tulee normi. Eikä se hirveästi auta jos tietää että monilla muilla on erilaista, kun se erilainen ei kosketa omaa elämää.

Kyllä on paskanpuhetta. Kyllä ihan kaikki tietävät mikä on normaalia mutta ei halua sellaista. Ei saa kemiaa tai fiboja mistään normaalista vaan pitää olla jotain jännempää.

Kuka on kymmenen vuotta paskassa suhteessa ihan vapaaehtoisesti eikä lähde siitä ihan heti. Uskokaa ihan kaikki. Kyllä sen on täytynynyt olla hyvin tyytyväinen ainakin kymmenen vuotta. Sitten kun tämä satu täti on kyllästynyt siihen mieheensä niin keksii kaikkia tarinoita kun sitten vasta kymmenen vuoden jälkeen löysi normaalin miehen.

Sääliksi sitä normaalia miestä käy kun ei ole löytänyt normaalia naista vaan helvetin epänormaalin. Sillä minä en koskaan uskoisi että suhteessa vain yksi ihminen on sairas ja toinen ihan terve. Sillä tuollaisessa suhteessa kummatkin ovat ihan sairaita. Koskaan missään suhteessa ei ole vaan yksi syyllinen ja toinen ihan syytön vaan tangoon tarvitaan kaksi. Kukaan ei riitele yksinään vaan siinä pitää olla kaksi vähintäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa, miten kommentoijat puhuvat märehtimisestä ja käskevät menemään terapiaan. Kyllähän se on normaalia ja oikein olla miettimättä kymmenen vuoden ajanjaksoa elämästään enää sekuntiakaan sitten kun se on päättynyt.

Ap puhuu vuosista eikä sekunneista. 

Minkälainen nainen on kymmenen vuotta tuollaisen miehen kanssa. Kyllä sen täytyy olla suurta rakkautta. 🤣