4v raivarit
Minulla on melkein neljä vuotias tyttö, joka on luonteeltaan todella temperamenttinen, ollut jo ihan pikkuvauvasta saakka. Tullut kai äitiinsä, sillä minäkin olen samanluontoinen. Tai onko sitten vain ottanut oppia minun käytöksestäni :S?! Hermostun itsekin todella herkästä ja varsinkin " vedän herneet nenään" , jos asiat eivät mene mieleni mukaan tai kuten olen suunnitellut tms. Elämä lasteni synnyttyä on siis ollut todella haastavaa ja vaikeaa, jatkuvaa opettelua, vaikkakin myös todella antoisaa, ihanaa ja niin poispäin.
Meillä on jatkuvia " yhteenottoja" nykyään tuon lähes 4v:n kanssa, melkein päivittäin/useita kertoja päivässä. Väittää vastaan asiassa kuin asiassa, ei mukamas tykkää siitä ja siitä ruuasta, kun taas hetken päästä saattaa tykätäkin tai seuraavana päivänä. Minä sitten herkästi hermostun näissä tilanteissa, kun yritän ensin rauhallisesti selittää/auttaa/antaa tehdä itse/ehdotella/suostutella/neuvotella tms., mutta silti asiat eivät vain suju. Sitten ääneni huomaamatta kohoaa ja huudankin aivan liian usein tytölle. Tästä tyttö sitten myös kimmastuu ja saattaa " vetää pultit" eli alkaa raivoamaan, potkimaan tms. Näitä ääritilanteita ei kyllä onneksi ole kovinkaan usein. Enemmän olen huolissani siitä, miten lapsi kohtelee pienempää sisarustaan. Esimerkiksi jos tyttö hermostuu jostain (pienempi ottaa vaikka hänen leikistään lelun), hän saattaa repiä tätä vaatteista, tyrkätä kumoon, kiristelee samalla hampaitaan, huutaa (" EIIII xxxx" (=sisaruksen nimi)), potkii yms. Usein minulla sitten menee raja ja hermot tässä tilanteessa ja salaman nopeasti menen tilanteeseen ja " retuutan" (kannan kainaloista) tytön omaan huoneeseensa tai jäähypenkille eteiseen. Muutaman kerran olen tukistanutkin pikkuisen suutuspäissäni.
Miten pääsisimme tästä negatiivisuudesta eroon? Siis, että tyttöni oppisi hillitympiä keinoja hermostumiseensa? Tai en nyt tarkoita, että pitäisi hillitä kiukku, mutta että ei kohtelisi pikkusisarustaan siten. Tietysti ISO ongelma olen minä itse, kun olen opettanut (?) hänet käyttäytymään niin ristiriitatilanteessa kiukkuamalla itse ja retuuttamalla omaan huoneeseen ja huutanut.
Miten olette päässeet eroon huutamisesta/vähentäneet sitä?
t.Hippu
Kommentit (2)
Päätän myös, että en enää huuda. Väsyksissä vaan tulee huudettua enempi kuin on tarkoitus, ja sitten tyttö komentaa pienempää samalla lailla.
Konsteja, jotka itse luin jostain lastenkasvatusoppaista. Siis ykköskeinoni selviytyä ja jaksaa ainakin itse, on lukea noita oppaita. Että tietää että missä menee metsään tai että ei oo ihan hakoteillä tai mikä ylipäänsä on normaalia käytöstä lapselta... :) Ja sitten tietysti nukkua tarpeeks ja huolehtia että ei olisi itse nin väsynyt. Ja sitten noita varsinaisia omia hermostumistilanteita varten: pitäs viedä toiseen huoneeseen niin että eka sanoo vaikka että EI ja sitten vie toisen huoneeseen jäähylle, erottaen näin riitapukarit ja siellä sit selittää mikä oli väärin. Siinä matkalla ehtii hieman ladata itseään, että ei huuda niin pahasti. Vaan jopa pysyy viilipyttynä, vaikka aluksi olisikin raivostuttanut kamalasti itseäänkin.
Lapselle taas, raivareita meillä tytöllä on yleensä vaan väsyneenä ja öisin ja iltaisin pahempia. Pitää vaan yrittää saada nukkumaan ajoissa. Ja uskon että oma esimerkki auttaa. Ja raivareihin meillä olen pitänyt sääntönä että itkeä saa, vaikka omassa sängyssä tai siellä jäähyllä, mutta toisia ei saa lyödä eikä potkia eikä heitellä tavaroita. Sitten ku on rauhottunut hetken pääsee syliin. Kyllä ne raivaritkin kai kuuluu lapselle... että ei tarvi syyllisyyttä tuntea niistä, ei se oma esimerkki nyt NIIN iso asia tuossa ole loppujen lopuksi, että lapsi menisi jotenkin pilalle jos huutaa itsekin joskus, jos siitä yrittää päästä eroon itsekin...
Minusta tässä kyllä kasvaa itsekin vanhempana lapsen myötä, ei kai kukaan vanhempi ole valmis syntyessään.
...siis sanat :)
Ihan kuin meillä, aivan kuin olisin lukenut itsestäni & kahdesta muksustani!! Väittäisin olevani sosiaalinen & positiivinen ihminen mutta aivan liian usein syyllistyn itse myös kiukutteluun, huutamiseen yms. negtiivisuuteen!! Eli pohjimmiltani olenkin luultavasti kiukutteleva, negat. karjuva tyranni. Kuvaamasi tilanne lelun kädestä viemisestä, tönimisestä, tönityn nappaamisesta jäähylle tapahtui viimeeksi tänään. Ja sitten oli paha mieli kaikilla. Ja kaiken lisäksi kun se ei ed.tunnu auttavan. Huutaminen ei ainakaan meillä tehoa mitenkään - ihan kuin olisin ilmaa, jos on " tilanne päällä" . Eli väliin on mentävä ja ajoissa.
Päätän päivittäin olla tasapuolinen, rauhallinen, asiallinen, hyväntuulinen, tasapainoinen, turvallinen, pitkäpinnainen... ehkäpä hyvä haltiatar sirottelee taikajauhetta ja huomisesta alkaen olenkin aina sellainen :). Se nimittäin auttaisi jo paljon!
Tsemppiä!