Syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi?
Minä haluan, että ruokailu on helppo ja nopea ohimenevä toimitus. Jos teen ruokaa, siihen saa mennä korkeintaan 15 min.
Eli syön elääkseni. Entä te?
Kommentit (12)
Syön elääkseni, en ole ikinä saanut ruuasta mitään kicksejä ja vihaan ruuanlaittoa operaationa aivan yli kaiken. Eli ruoka on minulle pelkkää polttoainetta.
Sekä että. PIdän ruuanlaitosta ja hyvästä ruuasta eikä siihen tarvitse käyttää sen enempää aikaa kuin siihen, että tekee ruokaa vain elääkeseen.
Syön elääkseni, vaikka joskus erityisen hyvää ruokaa syödessäni tuntuu, että voisin syödä sitä enemmän kuin tarpeen.
Olen aina ollut hoikka, joten totuus on, että syön juuri tarpeeksi eli siten, että pysyn elossa ja terveenä. Syön siis elääkseni.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Aika harvoin oikeasti herkuttelen. Ehkä kesällä grillatessa tai joskus kerran kuussa viikonloppuisin kun käy ulkona syömässä tai tilaa pizzat. Enimmäkseen ruokailu on minulle nopea tankkaus. Hyvältä maistuva ruoka menee alas helpommin. Ylipainoa on silti merkittävästi.
Syön vain nälkääni.Olen kelotanut ruokani kello 8-12-16-20. Koska laiska ruuan tekijä yksin asuvana ostan sydän merkilä valmisateriat. Ruka kun yksin ei maistu.Eli syön nälkääni ja en elä syödäkseni.Rahani ritää kun en juo en tupakoi.Kuntoa pidän yllä senjorikeskuksen ilmaiset salitunnit.Matkustanko ,käynkö kampaaja en.Koska ei niihin rahaa. Oneksi kävely ilmaista villä ettei jalankulkioille maksua siitä.Metroon ei rahaa joten en metrolla pussilakaan liiku.Siti voin hyvin ja nukun yöni hyvin, juuri ulkoilun ja Ryhmä liikuunan takia.
Sekä että. Syön elääkseni, mutta toisaalta näen hirveästi vaivaa, että saan syödäkseni sitä, mitä haluan: kasvatan kasvimaalla vihanneksia, kerään sieniä, villiyrttejä, metsämarjoja.
Kerro sinä minulle, tällä hetkellä menossa 4 päivän vesipaasto. Ei tee edes mieli syödä, niin hyvä olo.
Vierailija kirjoitti:
Sekä että. Syön elääkseni, mutta toisaalta näen hirveästi vaivaa, että saan syödäkseni sitä, mitä haluan: kasvatan kasvimaalla vihanneksia, kerään sieniä, villiyrttejä, metsämarjoja.
Sama.
Ja jokaisen suupalan pitää olla nautinto! Voin tehdä herkkuruokaa 15 minuutissa tai 15 tunnissa, ajalla ei ole merkitystä kunha maku ja koostumus on täysi 10.
Meillä koko perhe samanlaisia:)
Pakkasesta kun sulattaa ruoan niin takuulla yllättyy. Tänään iloisesti. Luulin, että on papumuhennosta olikin alusta asti tehty pastakastike. Siihen rummo ja ääntä kohden.
Elän syödäkseni. Elämänilo vähissä ja ruoka tuo lohdutusta ja turvaa.