Mikä miestä vaivaa??

Aloitti tissuttelemaan joka viikko ja joskus viikollakin, kun minulla alkoi äitiysloma. Kolme päivää laitokselta kotiintulon jälkeen sain kohtutulehduksen ja 40 astetta kuumetta. Mies ryyppäsi neljä päivää ja itse olin suunnilleen taju pois viikon ikäisen vauvan kanssa (mies kyllä kotona, mutta sikakännissä). Joulukuun alussa lähdin lapsen kummitädin kanssa jouluostoksille. Kun palasin vajaan viiden tunnin kuluttua, tajusin, että mies on ottanut jokusen kaljan lasta ¿vahtiessaan¿. Ei ollut kännissä, mutta kaljoitellut. Reilu puoli vuotta tätä naurettavaa viinalla lutraamista on nyt jatkunut...



Vauva nukkuu yönsä kahden tunnin pätkissä, päivisin en osaa jostain syystä nukkua. Mies on töissä, joten en voi häntäkään pyytää heräilemään vauvan vuoksi öisin. Viikonloppuisin mies siis tissuttelee, joten ei hänestä ole lapsenvahdiksi. Alan olla todella loppu tällaiseen.... univelka on ihan kiitettävä. Tunnen olevani kodin/lapsenhoitaja sillä erotuksella, että minulle ei makseta palkkaa.



Isyyslomaa hän on pidellyt pätkissä. Nyt joululomankin aikaan siitä meni neljä päivää tissutteluun (kahdesti kunnon kännissä). Ja näilläkin lomapätkillä on muka pakko mennä käymään töissä. Ei siis pysty keskittymään lapsen kanssa olemiseen tai kotona oleiluun tuolloinkaan. Tuntuu siltä, kuin mies ei haluaisi ottaa mitään vastuuta koko hommasta. Odottaa, että teen lapsen, hoidan sen ja hän voi leikkiä sen kanssa, kun/jos huvittaa.



Mies on kuitenkin jo 31. Olisiko siihen iskenyt uusi poikamiesikä? Onko sillä jonkinlainen paniikki tästä isyydestä? Hän oli meistä se, joka lapsen halusi. Miksi hän nyt näin käyttäytyy? Vai onko tämä normaalia kuitenkin? Josko hän on sitten muuttanut mielensä lapsen suhteen, eikä enää haluaisikaan sitä (hivenen myöhäistä nyt! Olen kysynyt ja sanoo olevansa onnellinen)



Olemme olleet yhdessä lukiosta saakka ja nyt saimme vasta esikoisemme. Eihän tällainen käy järkeen? Vai käykö? Olenko nalkuttava akka, jos pyydän rajoittamaan tissuttelua vaikka kertaan kuussa?? Onko minulla oikeutta vaatia tuollaista? Jospa se on hänen tapansa rentoutua? Kaikki vain tuntuvat puolustelevan miestäni ja sanovan, että: ¿mitäs pienistä! Olisit onnellinen, kun ei hakkaa!¿ Olenko itse se ongelma?