Suurin draama mitä työpaikallasi on ollut?
Voin itse aloittaa:
olin aikanaan perheyrityksessä. Työporukka oli hyvin tiivis. Sitten kävi ilmi että pariskunnan mies eli isoin pomo on elänyt jo muutaman vuoden kaksoiselämää saman kaupungin sisällä.
Yritys on muutenkin pienessä kaupungissa, joten ihme on etteivät ole törmänneet toisiinsa.
kun tämä kävi ilmi ei mies enää jaksanut välittää joten saattoi tuoda tämän uuden heilaansa käymään toimistolla vaikka muu perheensä ja eksänsäkin oli paikalla
siinä oli sitten tosi hauska tehdä vielä muutama kuukausi töitä pienessä toimistossa kun koko perhe oli riidoissa toistensa kanssa
Kommentit (9)
Keski-ikäisen työtoverin sydän pysähtyi. Hänet saatiin elvytettyä ja oli sairaslomalla toipumassa pari vuotta, sitten palasi iloisena töihin. Ei kerennyt olla kuin pari viikkoa ja sydän petti taas, tällä kertaa lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Draamasta en tiedä, mutta suurin tragedia oli kun kaikkien rakastama työkaveri sairastui syöpään ja kuoli siihen aika nopeasti.
Tuli toimeen ihan kaikkien kanssa ja uskomatonta että ei enää ole.
Noin meilläkin. Tk - vuodeosasto ja työkaveri tule työpaikalle saattohoitoon ja kuolemaan. Teki töitä vielä kolme viikkoa aikaisemmin eikä mitään tietoa syövästä.
Pomolla oli suhde alaiseensa, jonka suurin asiakas sattui olemaan pomon vaimon firma. Kummankin puolisot vakoilivat yksi kerta pettureita ja saivat ne kiinni ruokatunnilla hotellista. Oli meinaan muutama viikko duunissa tosi mielenkiintoista kunnes molemmat saivat fudut. Uskomaton pokka noilla kuhertelijoilla oli.
Liian tunnistettavissa oleva keissi mutta yhden työntekijän kuolema (rattijuoppo-narkkari aiheutti) järkytti koko pitäjän ja oli valtavat hautajaiset.
Kukaan ei ollut keittänyt kahvia..istuttiin ja odotettiin kahvimkeittäjää.
Meillä on nyt kauhea draama meneillään. Tähän asti jos joku on ollut saikulla niin kukaan ei ole sijaistanut ketään koskaan. Hommat jääneet hoitamatta, asiakkaat palvelematta. Nyt pitäis alkaa sijaistamaan silloin tällöin jotta saikuttavien hommat eivät jäisi kokonaan hoitamatta, ja on hirveä itku ja hammasten kiristys, että sijaistaminen on liiam rankkaa eikä sitä mitenkään voi vaatia keneltäkään, kun tulee burnout jos muutaman kerran vuodessa jokainen joutuu työkaveria sijaistamaan.
Draamasta en tiedä, mutta suurin tragedia oli kun kaikkien rakastama työkaveri sairastui syöpään ja kuoli siihen aika nopeasti.
Tuli toimeen ihan kaikkien kanssa ja uskomatonta että ei enää ole.