Onko väärin valittaa olla yksinäinen kun torjuu lähestyvät ihmiset koska ne ei ole omaa tyyppiä?

Se muiden syyttely tuntuu olevan monille helpompaa kuin peiliin katsominen ja oman toiminnan muuttaminen. 

...valittaa OLEVANSA...

Suomen kielen tunneille, mars!

On väärin. Kun itse valitsee yksinäisyyden, niin ei siitä silloin ole oikeutta valittaa.

Jokainen on itse vastuussa valinnoistaan. Jokainen kantaa itse valintojensa seuraukset.

             juu ei kaikki kelpaa

Väärien tyyppien kanssa oleilu vie aikaa siltä että tutustuisi omanlaisiin tyyppeihin. Ei nyt silti kannata kokonaan erakoitua.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole väärin. Minkäs sille voi jos ei ole tavannut sitä oikeaa.

Mistä lähtien yksinäisyys on ollut synonyymi sinkkuudelle? Ei kaverin/ystävän tarvitsekaan olla se oikea ainakaan siinä mielessä kuin puolison. Niitä kavereita/ystäviähän voi olla, ja yleensä onkin monta erilaista elämän eri alueilta, mutta puolison kanssa pitää kaiken osua paremminkin kohdilleen ihan yhdessä ihmisessä.

Ja vastaus ketjun otsikkoon. Ei ole väärin, koska vääränlainen kaveripiiri (tai ihan yksittäinen kaverikin) ottaa enemmän mitä antaa ja mitäpä sitä sellaisilla kavereilla tekee joiden kanssa ei ole mitään yhteistä? Tai jos/kun ainoa yhdistävä asia on se, että kumpikin on yksinäinen. Yksinäisenä vaan helposti tyytyy/kelpuuttaa sen ainoan ihmisen kaverikseen (siis vastaava juttu kuin siinä että alkaa parisuhteeseen liki kenen vaan kanssa, kunhan on joku) ja eihän sellainen kaveruus nyt kovin hedelmällistä ole etenkään pidemmän päälle, jos/kun toinen ajattelee kaikesta toisin mitä itse. Aluksi se toki voi olla virkistävääkin saada uutta näkökulmaa, mutta se uutuudenviehätys kyllä karisee nopeasti puolin ja toisin.

yksinäinen ikisinkku