Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta kaveria/ystävää sulla on?
Kommentit (65)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 ystävää ja lukuisia kavereita. Olen onnellinen joka ikisestä!
Miten 0 osalla? Perustelut, onko oikeasti näin vai tuntuuko vaan siltä?
Aika noloa.
Mä yritän instagramissa tutustua uusiin ihmisiin.
Kirjoitan heille yksityisviestin "Moikka! :) haluaisitko jutella ja ehkä tutustua?"
Suurin osa ei vastaa mitään, möllötellään sit yksin kerta se on niin mukavaa, vaikka ihminen on laumaeläin.
Jotkut jopa blokkaa, vaikka en mitenkään jää häiriköimään, ennen estettiin vaan häiriköt...
Jotkut jopa ihmettelee että miks kirjoittelen netissä tuntemattomille, tä, no ainahan se on ollut normaalia ottaa yhteyttä netissä tuntemattomiin, paitsi facebookissa ei, se on henk.koht ja eihän sieltä edes löydä jos ei tiedä toisen sukunimeä...
Mielummin lähestyn netissä tuntemattomia ja koitan saada uusia ystäviä. Oudompaa olisi mennä harrastuksissa juttelee tuntemattomille, kun ihmiset keskittyy treenaamiseen ja työpaikalla ei viitsi alkaa edes ystävyyssuhteita rakentamaan, ei tarvii tulla kuin jokin riita ja sut saatetaan alkaa savustamaan työpaikalta ulos... työ ja vapaa-aika erikseen
Vierailija kirjoitti:
Miten 0 osalla? Perustelut, onko oikeasti näin vai tuntuuko vaan siltä?
En kokenut tarvetta perustella, koska aikuiset (oletan, että olet aikuinen) tajuavat, miksi jotkut ovat mielummin yksin. Mutta jos täytyy rautalangasta vääntää, niin; introverttiys (oikea introverttiys, ei trendikäs some-introverttiys) on pääsyy sille, että luku on 0. En vain näe tarvetta kavereille. Plus, on helpompaa, kun ei tarvitse murehtia muiden ongelmia ja olla aina valmiina auttamaan. Ja mies on onnellisin sinkkuna. M28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on paljon ystäviä, tehdään yleensä porukalla jotain kerran parissa kuussa. Sitten pari sellasta yksittäistä kenen kanssa nähdään silloin tällön. Mulla ei riitä energia joka viikkoseen hengaamiseen kylläkään.. Olen 21v.
Vierailija kirjoitti:
Kavereita/ystäviä, joiden kanssa voin mennä lenkille/kuntoilemaan/kahville/reissuun 6-7.
Perheellinen olen.
Samoilla kriteereillä kymmenkunta. Toki asutaan eri puolilla suomea että suht harvoin nähdään. Omalla paikkakunnalla 3 ystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kavereita/ystäviä, joiden kanssa voin mennä lenkille/kuntoilemaan/kahville/reissuun 6-7.
Perheellinen olen.
Samoilla kriteereillä kymmenkunta. Toki asutaan eri puolilla suomea että suht harvoin nähdään. Omalla paikkakunnalla 3 ystävää.
Ainiin, ja olen introvertti minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Miten 0 osalla? Perustelut, onko oikeasti näin vai tuntuuko vaan siltä?
Vanhat nuoruuden kaverit jäivät elämän myllerryksissä taakse. Yhtä pidin ihan ystävänä, mutta lapsen saatuaan yhteydenpito loppui pikkuhiljaa. Miehistä kyse. Koronan aikaan ihmisissä tapahtui jotain kun alun yhteisöllisyyshössötyksen jälkeen tulikin muuri vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita jonkun verran. En vaan vietä hirveänä aikaa niiden kanssa kun tulee lähinnä ryypättyä, eikä mulla ole edes rahaa nykyisin ryypätä.
Ettekö vietä muuten aikaa yhdessä kuin ryypäten?
Eipä oikein. Pitäisi olla muitakin yhteisiä harrastuksia, mutta ryyppääminen se nyt olis.
Mulla on hyviä ystäviä ainakin 10. Ja kavereita mielestäni paljon. Olen sosiaalinen ja perheellinen mutta viihdyn myös yksin. Olen silti tosi onnellinen näistä ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"0, viimeksi mulle on joku soittanut 90- luvun alussa. En muista kuka se oli." ... kenelle sinä olet soittanut?
kaikki maailman ihmiset on mun kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa joku mainitsi soittamisesta. Itsellä tunne, että jos itse en pitäisi yhteyttä, niin henkilöiden määrä olisi todella pieni. Joskus "päätän" että jään odottelemaan yhteydenottoa. Joulutervehdyksen laitan n. 60:lle. Joskus mietin laittasinko vain heille joihin todella pidän yhteyttä tai olen tavannut vuoden aikana, määrä tippuisi paljon. Somessa viestittelen ja pidän yhteyttä eniten päivittäin. Lähin hlö asuu 7km päässä. 10km 8 hlöä. 50 km muutamia. Loput kauempana. Töistä en tapaile ketään työajan ulkopuolella. Lähinaapureita vain tervehdin.
Mulla ei oikeestaan yhtään hyvää "parasta" kaveria, on joitain tuttuja, joita nään aina silloin tällöin, muutama kiva työkaveri. No, toisaalta on hyvä olla näin, eikä tarvitse pureutua parhaan kaverin ongelmiin ja hyviiin juttuihin.
Paljon ja ympäri maailmaa. Mulla on 5 läheistä ystävää joista pitkäaikaisimman olen tuntenut viisivuotiaasta (ollaan nyt 50) ja tuoreimman kolmisen vuotta. Kymmenittäin kavereita ja sadottain tuttuja.
En ole mitenkään tietoisesti keräillyt kavereita mutta hyviä tyyppejä on tarttunut matkaan vuosien varrella ja olen sitä mieltä että lupaavilta vaikuttavia ihmissuhteita kannattaa kultivoida vaikkei se aina johdakaan sen syvempään ystävyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas negatiivinen ketju, kun kaverittomuus kerää yläpeukkuja. Jos ihmisellä menee huonosti, tuntuu hyvältä, kun muilla menee vielä huonommin. Hävetkää. Vai pitäisikö sanoa, että olette totisesti ansainneet tilanteenne.
Mutta kun se kaverittomuus ei ole kaikille negatiivinen asia. Minä iloitsen teidän kaikkien puolesta, jotka vietätte aikaa "kaverienne" kanssa ja osallistutte sukulais- /kaveritapaamisiin.
Itse olen kuitenkin sen luonteinen ihminen, että viihdyn yksin. En halua tavata lapsuuden kavereita enkä kaukaisempia sukulaisia. Ei minulla silti mene huonosti :)
Päin vastoin. Minulla menee oikein mainiosti kun ei kukaan häiritse.
Tai kaveritomuuden hyväksyminen on sinulle defenssireaktio. Vastasin aiemmin tähän ketjuun, että minulla on 6-7 sellaista kaveria/ystävää lähipiirissä joiden kanssa voin tehdä mukavia asioita. Minun mielestäni esim. kuntoilusta tai matkasta saa ystävän kanssa enemmän irti kuin yksin.
Puolisoni on taas elämänkumppanini, jota en laske kavereihini. Tuntuu, että yksinäiset ihmiset laskevat puolison ystäväkseen. Ainoaksi ystäväkseen. Silloin kasataan hyvin paljon toiveita yhdelle ihmisille. Elämässä on hyvä olla monta jalkaa (kuten tuolissa) mihin turvata.
Vierailija kirjoitti:
Aika noloa.
Mä yritän instagramissa tutustua uusiin ihmisiin.
Kirjoitan heille yksityisviestin "Moikka! :) haluaisitko jutella ja ehkä tutustua?"
Suurin osa ei vastaa mitään, möllötellään sit yksin kerta se on niin mukavaa, vaikka ihminen on laumaeläin.
Jotkut jopa blokkaa, vaikka en mitenkään jää häiriköimään, ennen estettiin vaan häiriköt...
Jotkut jopa ihmettelee että miks kirjoittelen netissä tuntemattomille, tä, no ainahan se on ollut normaalia ottaa yhteyttä netissä tuntemattomiin, paitsi facebookissa ei, se on henk.koht ja eihän sieltä edes löydä jos ei tiedä toisen sukunimeä...
Mielummin lähestyn netissä tuntemattomia ja koitan saada uusia ystäviä. Oudompaa olisi mennä harrastuksissa juttelee tuntemattomille, kun ihmiset keskittyy treenaamiseen ja työpaikalla ei viitsi alkaa edes ystävyyssuhteita rakentamaan, ei tarvii tulla kuin jokin riita ja sut saatetaan alkaa savustam
Minäkin blokkaan kaikki ventovieraat jotka yhtäkkiä ihan tyhjästä lähestyvät noin. Mitä tuohon edes vastata? Miksi vastaisin ja saisin pahimmassa tapauksessa jonkun sekopään riesakseni?
Sen sijaan jos joku olisi vaikka kommentoinut mun postauksia jo jonkin aikaan, järkevillä/hauskoilla/nasevilla aiheeseen liittyvillä kommenteilla ja sitten lähestyisi fiksulla yksityisviestillä jossa olisi jotain mihin tarttua niin todennäköisyys siihen että vastaisin kasvaa huomattavasti.
Koska sulla selvästi on haasteita sosiaalisissa suhteissa niin kokeile vaikka jotain tällaista:
Moi mä oon (oikea nimi) ja olen seurannut sun tiliä jo pidempään, tykkään sun stooreista/kuvista tms. Minäkin harrastan asiaa x ja halusin kertoa että olen kokeillut sun vinkkiä y ja se on toiminut tosi hyvin, mutta huomasin että jos sen lisäksi tekee z niin tulokset on vielä parempia, oletko itse kokeillut?
Mukavaa viikonloppua
Lainaukset taas toimii miten sattuu, mutta tämä oli ihanasti ja osuvasti sanottu!
Elämässä on hyvä olla monta jalkaa (kuten tuolissa) mihin turvata.
En osaa määritellä ystäväpiiriäni kovin tarkkaan, mutta hyviä ystäviä miehen lisäksi on kaksi. Mieheni on ollut ystäväni 25 vuoden ajan ja nämä kaksi upeaa naista noin 15 vuotta. Näiden naisten kanssa juttelen puhelimessa joskus jopa tunteja viikossa, koska me kaikki teemme yksinäistä työtä.
Heidän lisäkseen minulla on elämässäni useita ihania tärkeitä ystäviä, joiden kanssa on helppo ja mukava olla. Muutama näistä ihmisistä on senioreita, joiden ystävyydestä olen saanut nauttia jo vuosia. Näen heidän kanssaan noin parin viikon välein. Vanhin senioriystäväni on minua yli 40 vuotta vanhempi.
Sitten on tietenkin vielä esimerkiksi siskoni, joka on yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä, on ollut nämä kaikki 50 vuotta.