3v9kk haluaisi leikkia mieluiten aikuisten kanssa. Kotona vain meidan vanhempien, kylassa samoin mieluummin aikuisten kuin lasten kanssa ja pk:ssakin viihtyy eniten " tarhantatien"
seurassa. Kotona aivan jatkuva " leiki mun kaa" -vaatimus, eikä kyse todellakaan ole siitä ettei olisi huomiota saanut, päinvastoin. Ei ole ainut lapsi, mutta (pienemmät) sisaruksetkaan eivät kelpaa leikkiseuraksi, kun halutaan vaan puuhata äidin ja isin kanssa (niin ja kotityöt eivät todellakaan käy hänelle leikiksi). Jos tulee lapsiperhe-vieraita, leikkii kyllä näytteeksi hetken lasten kanssa, mutta pian on jo pyytämässä aikuisia leikkiin, kun ei lasten kanssa ole niin kivaa.
Muita vastaavassa tilanteessa? Ajatuksia? Hetikö pitää aspergeria miettiä :/
Kommentit (6)
Marle, mielikuvitus- ja roolileikkejä, hmmm...En oikeiastaan tiedä ovatko oikeantasoisia, nyt kun mainitsit. Leikkii autoillaan paljon ja keksii heille kyllä " rooleja" , mutta usein nämä roolit tulevat kyllä jostain, mitä on kuullut jonkun sanovan, kirjasta, mainoksesta tms. Puhuu paljon ja on todella seurallinen, sinänsä en jotenkaan katso että sosiaalisesti ei olisi kehittynyt. En kyllä toisaalta ole ollenkaan varma siitä, millaisia näiden mielikuvitus- ja roolileikkien pitäisi olla? Valaiskaa minua vielä tästä.
Neuvolassa ovat tarkkailleet ja nytkin 5v neuvolassa kyselivät tarkkaan mitä leikkii ja kenen kanssa. Eivät antaneet ohjeeksi muuta kuin että pitää yrittää ohjata leikkimään toisten lasten kanssa.
Kotona tyttö leikkii pikkuveljensä kanssa pieniä hetkiä, mutta muuten pyytelee minua kokoajan leikkiin, piirtämään, värittämään, palapelejä tekemään, ym...Jos ei ole aikaa niin haluaa pelata tietokoneella tai katsoa piirrettyä.
Mielikuvitus ei ole yhtä hyvä kuin esim. pikkuveljellään ja se ilmeisesti liittyy jotenkin tähän kun sitäkin neuvolassa kyselevät.
mutta valitsee kyllä kavereiden seuran, jos heitä vain on tarjolla. Eli siinä mielessä meillä ei ole sama tilanne.
Mitä lapsi tekee, jos kieltäydyt leikkimästä hänen kanssaan? Keksiikö itsekseen jonkin leikin?
Itse olen ainakin huomannut, että meidän poika on niin tottunut leikkimään aikuisten kanssa, että odottaa samanikäisiltäkin samantyyppistä leikkiä. Voi hämmentyä, jos ikätoverit eivät tee, kuten hän sanoo, tai ymmärrä, mitä hän tarkoittaa. Yrittää kyllä silti sinnikkäästi ja nauttii toisten kanssa olemisesta. Mutta voisiko lapsellasi olla kyse siitä, että leikki ikätovereiden kanssa on niin erilaista? Ikätoverit eivät samalla lailla huomioi lapsen tarpeita kuin aikuinen, vaan voivat olla tosi itsekeskeisiä ja rajujakin.
Ei tuosta nyt ainakaan heti pidää mitään aspergeria epäillä, jos ei muita merkkejä ole. Osaako lapsi sinun kanssasi leikkiä mielikuvitus- ja roolileikkejä?
Meillä iso ADHD ja aspergerpiirteinen (vahvat) poika, joka ei koskaa ole osannut leikkiä yksin tai kävereiden kanssa. Omatoiminen tekeminen on ollut ohjeiden mukaista rakentamista (legot, briot) tai videoiden katsomista. nyt isompana tietokoneella tekemistä. Oli jatkuvasti natisemassa pelikaveria, leikkiä ei ole koskaan osannut, vaikka olen ohjannutkin. Nyt taaperoikäinen pikkuveli opettaa leikkiä. Ajatuksesi neurologisesta erityisvaikeudesta ei ole tuulesta temmattu, vaan vaatii tarkistamista esim tk:n toimintaterapeutin toimesta. Onko lapsellasi muita vaikeuksia; esim tasapaino, motoriikka, sosiaaliset taidot, hahmotus.
Itse olen ajatellut meidän olevan niin hyviä leikkijöitä, että pitää ehkä vähän laskea tasoa ;). Yritämme olla leikkimättä hänen kanssaan, jos emme todella halua tai ehdi. Silloin hän usein aikansa pyydeltyään menee touhuamaan omiaan. Päiväkodissakin hän on viehtynyt kovasti hoitajien seurasta, mutta " kotikavereidensa" kanssa hän leikkii mielellään.
Hän on ainoa lapsi ja ollut 3-vuotiaaksi kotihoidossa. Ehkä hän on myös siksi tottunut touhuamaan enemmän aikuisten kanssa? Tai jospa tämä kuuluu jotenkin ikään? Tai seuralliseen luonteeseen? (hän puhuu " aina ja kaikkien kanssa" )...