3v9kk haluaisi leikkia mieluiten aikuisten kanssa. Kotona vain meidan vanhempien, kylassa samoin mieluummin aikuisten kuin lasten kanssa ja pk:ssakin viihtyy eniten " tarhantatien"

Koulussa tulee todella suuria vaikeuksia monilla tahoilla, jos vain opettajissa roikkuu.

heitä on saatavilla. Me olemme päättäväisesti rajoittaneet leikkimistä ja nykyään " leiki, leiki" -tilalla kuuluukin usein " mitä mä nyt tekisin" . Edistystä siis :)

Vierailija:

heitä on saatavilla. Me olemme päättäväisesti rajoittaneet leikkimistä ja nykyään " leiki, leiki" -tilalla kuuluukin usein " mitä mä nyt tekisin" . Edistystä siis :)

Eihän tuo ikätoverien kanssa leikkimättömyys ihan pelkästään suoraan sitä tarkoita, että lapsella olisi aspergerin oireyhtymä, mutta kieltämättä

tyypillinen oire muiden joukossa asperger -lapsilla. Ja useinhan nuo oireet ovat hieman epäselviä noin pienillä. Kun lasten välillä on muutenkin niin suuret erot kehitystasossa, mutta kun ikää karttuu erot ikätovereihin tulevat selvemmiksi.

Meillä on 6-vuotias asperger poika, jolla oli jälkeenpäin ajatellen jo aika pienestä selviä oireita, mutta diagnoosi tuli 5-vuotiaana.

Meidänkin on poika on tosi sosiaalinen ja avoin. Vähän liiankin sosiaalinen tai paremminkin sanottuna sosiaainen omilla ehdoillaan. Hän ei ole ikinä pahemmin vierastanut ja on pienestä asti rohkeasti tervehtinyt ja jutellut vieraille ihmisille. Hän on aina ollut myös kiinnostunut muista lapsista, mutta kyllä siinä alkoi vähitellen tulla esiin selvä ero muihin lapsiin kun ikää tuli lisää ja muut alkoivat yhä enemmän leikkiä yhteileikkejä. Poika oli edelleen kiinnostunut muista lapsista, mutta ei vaan osannut kauhean hyvin leikkiä muiden kanssa, varsinkaan isommissa ryhmissä. Jos oli yksi kaveri,jonka kanssa synkkasi, leikki saattoi sujua hyvinkin, mutta heti jos

lapsia oli kolme tai enemmän poika jättäytyi/jätettiin helposti pois

porukasta. Poikkeuksena olivat sellaiset ison porukan riehumisleikit. Poika ei kyllä ollut sitä tyyppiä, joka olisi koko ajan pyytänyt aikuista

leikkimään kanssaan, vaan keksi itsekin kaikenlaisia mielikuvitusjuttuja,

mutta leikki päiväkodissakin mielellään aikuisten kanssa ja hakeutui heidän seuraansa juttelemaan. Poika kun halusi leikkiä omilla säännöillään, mistä kaverit eivät olleet kovin innostuneita ja toisaalta poika itse mielummin leikki aikuisten kanssa, jotka helpommin osasivat ja suostuivat seuraamaan hänen " sääntöjään" . Aikuiset myös jaksoivat lapsia paremmin kuunnella pojan juttuja hänen omista mielenkiinnon kohteistaan etc.

No tosiaan ei ole tarkoitus sanoa, että sinun pojallasi olisi asperger, mutta kannattaa ehkä kuitenkin puhua asiasta päiväkodissa, sillä oli mikä oli, on hyvä, että lapsesi oppisi kanssakäymistä muiden lasten kanssa... Meilläkin kävi , jo kun vasta näitä vaikeuksia alkoi olla, konsultoiva erityislastentarhanopettaja päiväkodissa hoitajille ja meille kotiin vinkkejä antamassa. Päiväkodissa kehotettiin ohjailemaan lasten leikkejä ja luomaan tilanteita, joissa poika pääsi leikkimään yhden kaverin kanssa rauhassa ja leikkejä, joita hän mielellään leikki kuten kioskia, ravintolaa ja kotia - ja nehän sujuivat parhaiten tyttöjen kanssa - mutta samapa tuo. Pääasia, että itsetunto parani ja vähitellen harjoitteli sitä leikkiä ja harjoitukset jatkuvat edelleen tällä hetkellä eskarissa....

Joillekkin lapsille on tosi järkytys esim. pelata toisten lasten kanssa, kun muut lapset pitävät kiinni säännöistä eivätkä anna toisen ' aina' voittaa, mihin lapsi on vanhempiensa kanssa tottunut.



Muiden lasten kanssa joutuu ehkä joustamaan enemmän eikä muut suostu tekemään hänen määräilyjen mukaan. Lapselle on kivempi leikkiä semmoisen aikuisen kanssa, joka tottelee.