Oletteko törmänneet lääkäreihin, jotka pyytävät puolittamaan lääkkeen vaikkei siinä ole jakouurretta?
Itselleni on nyt sattunut jo paristi lääkäri, joka neuvoo laittamaan lääkkeen kahtia ja vaikka mainitsen, ettei lääkkeessä ole jakouurretta, saan vain kehoituksen käyttää ns sokerisaksia tai terävää veistä. Nämä puolittamiset ovat siinäkin mielessä erikoisia, että lääkettä on saatavilla pienempää annosta ja määrä on haluttu nostaa hitaasti ja tasaisesti, jolloin päivittäisellä annoksella ON väliä.
kaikilla kerroilla lääkäri on ollut ei suomea äidinkielenään puhuva.
Haluan ajatella että Suomessa opiskelleet lääkärit ymmärtäisivät edes jotain lääkkeistä
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut erikoislääkärin, joka selasi kiivaasti Phamaca Fennicaa, kun pyysin potilaalle tiettyä kyseisen erikoisalan lääkettä. Minusta se oli huolestuttavaa, että hän ei tuntenut oman erikoisalansa melko tavallista lääkettä.
Minä mielelläni odotan lääkärin tekevän tarkastuksen kuin juoksen moneen kertaan apteekissa. Viimeksi lääkäri oli kirjoittanut vanhasta muistista salvaa, jonka valmistus oli loppunut jo vuosia aiemmin.
Jokaiselle nyt tiedoksi; lääkkeen ulkonäkö ei kerro mitään siitä, saako sen puolittaa. Pakkausseloste kertoo parhaiten, miten lääkettä käytetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei siis voi puolittaa? Minusta hyvä neuvo.
Vaikuttavan aineen määrä ei ole tarkka. Sitä voi olla tabletissa epätasaisesti jakautuneena, toisin kuin sellaisessa tabletissa joka on tarkoitettu tarvittaessa puolitettavaksi (jakouurre).
Höpö höpö. Samasta massasta ne tabletit valmistetaan. Kyllä on aivan yhtä riittävän tarkkaa.
Mihin perustuu sinun tietämyksesi lääkkeiden valmistuksesta? Joku 5 mg vaikuttavaa ainetta on todella vaikea jakaa tablettiin tasaisesti.
https://www.terveyskyla.fi/laaketalo/l%C3%A4%C3%A4kkeiden-k%C3%A4ytt%C3…
Vierailija kirjoitti:
Lääkäreillä on tietokanta josta katsotaan kuva lääkkeestä, siis siitä tabletista, että onko siinä jakouurre. Terveisin lääkäri.
ilmeisesti nämä lääkärit eivät katsoneet, tai eivät ymmärtäneet mikä se jakouurre on, ettei se ole koriste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei siis voi puolittaa? Minusta hyvä neuvo.
Vaikuttavan aineen määrä ei ole tarkka. Sitä voi olla tabletissa epätasaisesti jakautuneena, toisin kuin sellaisessa tabletissa joka on tarkoitettu tarvittaessa puolitettavaksi (jakouurre).
Höpö höpö. Samasta massasta ne tabletit valmistetaan. Kyllä on aivan yhtä riittävän tarkkaa.
Ei muuten ole höpöhöpöä. Minulla on lääkitys jonka annostus on nimenomaan tarkkaa vaikutusten takia. Vahvuuksissa 2,5mg ja 5mg. Vahvempaa ei saa missään tapauksessa puolittaa koska koko tabletin massassa on varmasti se 5mg lääkeainetta,mutta kukaan ei voi tietää miten aine on suhteessa massaan. En voisi ikinä hyväksyä reseptiä vahvemmalle ja ottaa puolikasta. Tuo kerrottiin sekä apteekissa että jo määrääjän toimesta sekä lääkeselosteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäreillä on tietokanta josta katsotaan kuva lääkkeestä, siis siitä tabletista, että onko siinä jakouurre. Terveisin lääkäri.
ilmeisesti nämä lääkärit eivät katsoneet, tai eivät ymmärtäneet mikä se jakouurre on, ettei se ole koriste.
Ja lääkärin pitäisi tietää myös että uurre ei automaattisesti tarkoita lupaa jakamiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Farmaseutit ymmärtävät lääkkeistä enemmin luin lääkärit.olen puolittanut jopa neljään osaan laittanut tabletteja joissa ei ole siihen mitään estettä. Apteekista kysynyt. Apteekista saa myös tablettileikkureita.
Taas on turhaa meuhkaamista.
Ei ole. Minulle farmaseutti sanoi painokkaasti että vain lääkkeen, jossa on jakouurre, saa puolittaa.
Minulle taas sanoi että se mulle määrätty lääke on sellainen, että saa pilkkoa vaikka pillun päreiksi. Pienin tabletti on 10 mg ja tarvitsen 2,5mg päivässä, joten neljään osaan olen leikannut leikkurilla jo 10 vuotta, eikä mitään kauheuksia ole tapahtunut.
Kyllä se on valmistekohtaista ja ihan proviisori oli tämä sanoja.( ei käyttänyt rumaa sanaa)😅
Sekin pitää ottaa huomioon etteivät kaikki tabletit puolitu siististi, käytti mitä työkalua tahansa. Voi mennä väärästä kohtaa poikki tai voi mennä murusiksi.
Joo, thyroxin piti jakaa yhdessä vaiheessa puoliksi ja ottaa tuo puolikas vain joka toinen päivä. Ilmeisesti määräsi yhtä kokoa sen takia, että molemmista purkeista olisi pitänyt maksaa se 4,50 euroa joka hakukerralla. Seuraava lääkäri sitten kirjoitti myös sitä pienempää kokoa otettavaksi joka päivä, koska puolittamalla pilleri se päivittäinen annostus ei ole tarkka, kun tyroxinin kanssa ei voi olla ylimalkainen.
En mutta tiedän yliopistollisen sairaalan lastenklinikan lääkärin määränneen kuuden kuukauden ikäiselle vauvalle pillereinä antibiootteja ja äidin ihmetellessä ettei lapsi näitä voi ottaa, oli lääkäri kummastellut miksei? Äiti oli selittänyt ettei tuon ikäinen osaa vielä niellä pillereitä ja sitten lääkäri oli närkästyneenä sanonut että no kirjoitetaan sitten nesteenä.
Vierailija kirjoitti:
Etkö osaa puolittaa pilleriä jos siinä ei ole ohjeena kohtaa että katkaise tästä?
Jos siinä ei ole jakouurretta niin lääkettä ei saa rikkoa.
Lääkäri käski alkuun ottaa puolikkaan tabletin , mutta apteekissa sanottiin ettei voi puolittaa , koska lääkäri oli määrännyt kapseleita .
joten sitten lääkäriltä tuli resepti alkuun miedompaan kapseliin .
Kyseessä oli venlafaxin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei siis voi puolittaa? Minusta hyvä neuvo.
Vaikuttavan aineen määrä ei ole tarkka. Sitä voi olla tabletissa epätasaisesti jakautuneena, toisin kuin sellaisessa tabletissa joka on tarkoitettu tarvittaessa puolitettavaksi (jakouurre).
Potilaan tai vanhuksen ruokiin sekoitettavaksi hajotettavat kapselit ovat myös oma lukunsa, ja sitä tehdään paljon tänäkin päivänä.
Vanhusten lääkkeistä en tiedä, mutta ainakin lapsilla käytetään kapseleita jotka on ihan ok avata, ja sekoittaa sisällä olevat rakeet pieneen määrään ruokaa, jotta on helpompi niellä. Varmaan nuo lääkkeet mihin viittaat on sitten sellaisia, että kapselin kuoren kuuluu liueta vasta pidemmällä ruoansulatuskanavassa, ja jos sen avaa ja ottaa pelkän sisällön, imeytyy lääke liian nopeasti? Mutta en ole koskaan vanhustyössä ollut, joten hämärä käsitys mitä lääkkeitä siellä menee.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäreillä on tietokanta josta katsotaan kuva lääkkeestä, siis siitä tabletista, että onko siinä jakouurre. Terveisin lääkäri.
Miksi et katso ihan vaan pharmacasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti lääkärit oikeasti ymmärtävät aika vähän farmasiaa. En katkaisisi mitään lääkettä missä ei ole siihen suunniteltua uurretta, koska niistä ei voi mennä takuuseen, että saat oikean määrän lääkettä!
Valitettavasti samankaltaisia virheitä tekee sairaanhoitajat, tosin usein lääkärin opastukselle.
Ottakaa hyvät ihmiset lääkkeiden ohjeet tosissaan ja älkää jättäkö asiaa lääkärin tai kenenkään muunkaan vastuulle.
Harvemmin lääkärit antaa ohjeita hoitajille lääkkeiden jakoon tai jakamiseen.
Ai eikö.... mitäpä lottoat... jos määräys jostain lääkkeestä on 25mg ja sitä ei saa kuin 50mg depotissa jota ei saa puolittaa... käyt asiasta sanomassa... Mitä luulet mikä on vastaus?
Kovin on ruusinen kuva ihmisillä lääkäreistä. Vai vaihtaa määräystä, eikä vain käske puolittamaan. Vain harva vaihtaa määräystä....uskokaa tai älkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei siis voi puolittaa? Minusta hyvä neuvo.
Vaikuttavan aineen määrä ei ole tarkka. Sitä voi olla tabletissa epätasaisesti jakautuneena, toisin kuin sellaisessa tabletissa joka on tarkoitettu tarvittaessa puolitettavaksi (jakouurre).
Höpö höpö. Samasta massasta ne tabletit valmistetaan. Kyllä on aivan yhtä riittävän tarkkaa.
Siis koko tabletissa määrä on se, mikä on ilmoitettu. Kuitenkin toisessa puolikkaassa voi olla enemmän vaikuttavaa ainetta kuin toisessa. Sellaisissa tableteissa, joissa on jakoura, on lääkeaine tasan sama molemmissa puoliskoissa. Tämä ei ole mikään höpö höpö-juttu, vaan ihan lääkeopissa opetettu asia. T.sh
Minäkin varmistan yleensä lähes aina ja poikkeuksetta ohjekirjasta, vaikka olenkin alani vahva ammattilainen. Minusta on huolestuttavaa, jos pitää itseään niin pätevänä, ettei näe tarpeelliseksi varmistaa, vaan uskoo tietävänsä. Etenkin, jos ja kun on ihmisen turvallisesta hoidosta kyse.