Lue keskustelun säännöt.
Suosittele 6-vuotiaalle joukkuelajia
02.11.2023 |
Eskarilainen kaipaa kavereita ja liikunnallista harrastusta. Suosittele lajia, jonka parissa on tervehenkinen ja lasta kannatteleva ilmapiiri ja jonka avulla voisi laajentaa kaveripiiriä. Lapsi on innokas kokeilemaan lähes mitä tahansa. Asumme kaupungissa.
Kommentit (40)
Vierailija wrote:
Heti kun on 7 vuotta mittarissa voi liittyä Partiolaisiin.
Partio on kyllä hyvä harrastus, mutta ei se varsinainen liikuntaharrastus ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi tietää paremmin kuin me täällä mitä haluaa harrastaa. Kysy lapseltasi.
Vierailija wrote:
Lapsi tietää paremmin kuin me täällä mitä haluaa harrastaa. Kysy lapseltasi.
6-vuotias ei välttämättä edes hoksaa, mitä kaikkia mahdollisuuksia on, joten kyllä vanhempi voi etsiä vaihtoehtoja ja ehdotella niitä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Judo, hieno laji josta hyötyä läpi elämän.
Mikä on lemppari paikka judossa? Keskushyökkääjä vai mokke?
Luuletko olevasi kovinkin fiksu? Kaivattiin urheilulajeja joissa saa kavereita...
Judo on hyvä. Ne taidot jotka siellä oppii, säilyy koko elämän. Meidän poika aloitti judolla, lätkällä ja kesäisin fudiksella. Judo piti tiputtaa pois jo tokalla luokalla kun ei kalenteriin mahtunut. Lätkää ja fudista treenasi aktiivisesti lähes päivittäin kymmenen vuotta kunnes tuossa 16 vuotiaana loppui kuin seinään. Kovin vähän on nyt käyttöä hyvälle luisteluasennolle... jos olisi treenannut kaikki nuo tunnit judoa ja muita budo-lajeja, niin nyt olisi taskussa ainakin hyvä taito pitää puolensa.
Meidän seudulla vanhemmat ovat myös kehuneet paikallista yleisurheiluseuraa. Positiivista toimintaa jossa ei ainoastaan hehkuteta niitä parhaita.
Koripallo. Omat lapseni harrastavat pk-seudulla, ja mielestäni siellä on toiminnassa sitä tervehenkisyyttä enemmän kuin esim futiksessa, johon myös on vertailukohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Koripallo. Omat lapseni harrastavat pk-seudulla, ja mielestäni siellä on toiminnassa sitä tervehenkisyyttä enemmän kuin esim futiksessa, johon myös on vertailukohtaa.
Tämä riippuu ehkä enemmän seurasta ja ikäluokan valmentajista kuin itse lajista. Meilläkin oli ihan kiva meininki lätkässä aluksi, mutta jossain kohtaa seura aloitti yhteistyön paikallisen liigajengin kanssa. Oli 60 muksua joista tehtiin vain kaksi joukkuetta joissa pääsi pelaamaan 30 parasta ja kymmenen mukaan vilttiketjuun. Parantaa kuulema tuloksia kun on kilpailua. No puolet lopetti siihen seuraavan vuoden aikana. Nyt, 6 vuotta myöhemmin, jäljellä tuosta porukasta on neljä. Sitähän ne seuraviskaalit halusi.
Kannattaa välttää tasoryhmäkulttuuria (futis ainakin, varmaan myös lätkä) jos kaipaa tervehenkisyyttä ja tervettä itsetuntoa kasvattavaa tekemistä. Aika nopeasti se selviää lapsille itselleen, että vähemmän pelanneet on niitä huonoja, siellä on se yksi Lasse-Einari aloittelijoiden joukossa, vaikka on ollut alusta asti joukkueessa mukana. Jämäryhmälle tulee paha mieli ja ykkösjoukosta kasvaa omahyväisiä urveloita.
En tiedä mitä suosittelisin, mutta omat lapset harrastaneet futista, enkä näillä kokemuksilla enää sitä suosittelisi. Alussa on kivaa, ryhmähenkeä kasvatetaan ja lapsen identiteetti nivoutuu joukkueeseen, sitten alkaa lajittelu hyviin ja huonoihin (mikä muuten näkyy myös siellä koulussa - parempi olla balettitanssijapoika kuin kuulua naapuruston futisseuran säälijoukkueeseen). Seuraa on hankalaa vaihtaa ilman että lapsi tuntee epäonnistuneensa, joka tapauksessa epäonnistumisen tunteilta ei voi välttyä, koska kaverit jatkavat eliittijoukkueeseen ja ne parit huonot jää rannalle. Ykkösjoukkueessakin saa jatkuvasti stressata, milloin tulee pudotetuksi.
Meillä siis kaksi futaajaa, toinen ykkösjoukkueessa ja toinen jämäjoukkueessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Baletti tai joku tanssi voisi oikeastaan olla aika hyväkin ehdotus. Ei paineita parhaana olemisesta, mutta kuitenkin perusliikunnalliset taidot tulee hankittua, eikä ole liikkatunneilla se, joka vikana valitaan.
Suunnistus on hyvä, jos on erähenkisempää sorttia. Kannattaa tutustua seurojen suunnistuskouluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitti:
Kannattaa välttää tasoryhmäkulttuuria (futis ainakin, varmaan myös lätkä) jos kaipaa tervehenkisyyttä ja tervettä itsetuntoa kasvattavaa tekemistä. Aika nopeasti se selviää lapsille itselleen, että vähemmän pelanneet on niitä huonoja, siellä on se yksi Lasse-Einari aloittelijoiden joukossa, vaikka on ollut alusta asti joukkueessa mukana. Jämäryhmälle tulee paha mieli ja ykkösjoukosta kasvaa omahyväisiä urveloita.
En tiedä mitä suosittelisin, mutta omat lapset harrastaneet futista, enkä näillä kokemuksilla enää sitä suosittelisi. Alussa on kivaa, ryhmähenkeä kasvatetaan ja lapsen identiteetti nivoutuu joukkueeseen, sitten alkaa lajittelu hyviin ja huonoihin (mikä muuten näkyy myös siellä koulussa - parempi olla balettitanssijapoika kuin kuulua naapuruston futisseuran säälijoukkueeseen). Seuraa on hankalaa vaihtaa ilman että lapsi tuntee epäonnistuneensa, joka tapauksessa epäonnistumisen tunteilta ei voi välttyä, k
Nämä asenteet lähtee kotoa. Vanhempien pitäisi ymmärtää, että se on parasta, että lapsi saa pelata ja kehittyä oman tasonsa mukaisessa joukkueessa. Lapset kehittyy eri tahtiin ja liikettä eri tasojen välillä tapahtuu tai ainakin pitäisi tapahua.
Nämä asenteet ei lähde pelkästään kotoa, valmennuksessa ja seurojen käytännöissä on syytä ihan riittämiin.
Meidän seurassa on kolme tasoryhmää kolmannetta vuotta pelaavia. Vasta aloittaneet nopeat atleettityypit, joilla ei ole minkäänlaista pallonhallintaa tai pelitaitoa, menee käytännössä suoraan parhaimpaan ryhmään samalla, kun huonoimmassa ryhmässä on niitä alusta asti pelanneita, joilla on pelitaitoa ja pallo pysyy hyppysissä mutta jotka ovat hitaampia ja joilla ei valmentajien mielestä ole toivoa huipulle pääsystä. Valmentaja valmentaa sitä parasta ryhmää, huonoimmilla faijavalkut ja siitä huolimatta sama maksu. Siinä kiva selittää lapselle, että kaikki samanarvoisia ja jokaisella pitää olla omaan tasoon sopivia pelejä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
baletti
Ja siinäpä laji, jossa tervehenkisyys oikein kukoistaa.
Baletissa saattaa ehkä olla jokunen lieveilmiö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä asenteet ei lähde pelkästään kotoa, valmennuksessa ja seurojen käytännöissä on syytä ihan riittämiin.
Meidän seurassa on kolme tasoryhmää kolmannetta vuotta pelaavia. Vasta aloittaneet nopeat atleettityypit, joilla ei ole minkäänlaista pallonhallintaa tai pelitaitoa, menee käytännössä suoraan parhaimpaan ryhmään samalla, kun huonoimmassa ryhmässä on niitä alusta asti pelanneita, joilla on pelitaitoa ja pallo pysyy hyppysissä mutta jotka ovat hitaampia ja joilla ei valmentajien mielestä ole toivoa huipulle pääsystä. Valmentaja valmentaa sitä parasta ryhmää, huonoimmilla faijavalkut ja siitä huolimatta sama maksu. Siinä kiva selittää lapselle, että kaikki samanarvoisia ja jokaisella pitää olla omaan tasoon sopivia pelejä
Tuossa meidän naapurikaupungissa oli meidän pojan ikäluokan fudisjoukkueessa aika reilu meininki. Ne pelasi aina kahdella tasavahvalla porukalla vaikka varmasti tasoporukoilla olisivat pärjänneet paremmin, jossain hiton piirisarjassa. Katsoin tuossa jossain kohti, että vielä 17 vuotiaana oli noin 90% aloittaneista jäljellä. Niillä oli aina fiksu meininki ja mukavat toimihenkilöt. Meidän porukasta ikäluokka loppui kokonaan 15 vuoden kohdalla vaikka meitä oli alussa enemmän.
Koripalloa suosittelen minäkin, jos tervehenkisempää toimintaa, eikä yltiöpäistä kilpailua, hakee.
Yleisurheilu tai hiihto, vaikka eivät ole varsinaisia joukkuelajeja. Porukassa kuitenkin treenataan tai tuon ikäisenä vielä leikitäänkin.
Judo ehkä. Ei ainakaan jalkapallo, tappaa viimeisenkin ilon.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tietää paremmin kuin me täällä mitä haluaa harrastaa. Kysy lapseltasi.
Ihan tosi? 6 vuotias ei tiedä mahdollisuuksista mitään kun aikuinenkaan ei tiedä.
Heti kun on 7 vuotta mittarissa voi liittyä Partiolaisiin.