Aseksuaalit, miten ja minkä ikäisinä tajusitte olevanne aseksuaaleja?
Toivon asiallista keskustelua, vaikka tiedän, että toiveeni on varmasti joillekin liian suuri.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin olevani aseksuaali väkivaltaisen suhteen jälkeen. Nyttemmin tiedän tämän johtuneen miehen psyykkisestä väkivallasta ja vääränlaisesta seksuaalisuudesta.
Olen elänyt selibaatissa nyt lähemmäs 10 vuotta.
En ole aseksuaali, hormonini ja kehoni toimivat täysin normaalisti, ne vaan eivät hallitse minua. Olen selibaatissa arvomaailman (monogaminen avioliitto, jossa en tällä hetkellä ole) vuoksi ja koska se kohottaa energiaani, minkä tuloksista nautin ehkä jopa enemmän kuin lapsista.
Kyseenalaistan säännöllisesti, kannattaako edes lisääntyminen.
Ajattelen, että avioidun vain sellaisen miehen kanssa, joka on napakymppi, en tyydy vähempään. Olen tehnyt tämän vuoksi paljon uhrauksia ja valmistellut asiaa paljon. Uskon, että se on vielä edessä.
Minua on nimitelty frigidiksi, aseksuaaliksi, sairaaksi, kehotettu muuttamaan luostariin, jne. Mielestäni seksuaalisuuden ei tarvitse olla pakottavaa, vaan asia jonka voi antaa nukkua tai sen voi herättää, kun aika on oikea. En myöskään enää harkitsisi suhdetta miehen kanssa, joka ei kykene samaan. Niin paljon ongelmia ja pahaa syntyy kompulsiivisesta seksuaalisuudesta.
Lisään vielä sen verran, että kun olen luopunut lihan räpläämisestä, aika taannoin koin ei-tahdonalaisesti erikoisen seksuaalisen kokemuksen, joka oli moninkertaisesti parempi kuin mikään, mitä olen kokenut, kuvitellut tai mistä olen edes kuullut elämäni aikana. En tiedä onko pitkä hengellinen harjoittaminen välttämättömyys tällaiselle, mutta tosiaan tälle ei ole edes mitään referenssipistettä kulttuurissa, tekstissä tai missään syötteessä, mihin olisin törmännyt.
En kuitenkaan lähtenyt asiaa ruokkimaan vaan päin vastoin estin sen toistumisen, sillä kunnioitan selibaattia ja haluan oikeasti mieluummin jakaa tällaista aviopuolison kanssa kuin itsekseni. Ei ole homma eikä mikään.
Ja koska tiedän että tätä lukee moni katkera mies, huomautan että kyseessä on jokin sellainen, mistä teillä ei ole pienintä hajuakaan, eikä se liittynyt mitenkään esim. orgasmeihin. Näitä juttuja on kuultu niin miljoona kertaa, että "et vaan ole saanut hyvää" jne. sontaa.
Vierailija kirjoitti:
Teini-iästä asti. En vain ikinä ole ihastunut kehenkään, tai edes tunne mitään sen kummempaa ihmisiä kohtaan. Pidän ihmisiä ystävinä, mutten edes koe mitään romanttista halua ketään kohtaan. Yksikseni elän ja seksiä en ole edes harrastanut, ei vain kiinnosta edes kokeilla. Olen 30v
Uskon että tämä on naisen normaali tila, eivät luonnon naaraseläimetkään koe mitään himoa koiraita kohtaan. Jos altistuu miehen pommitukselle tai aivopeseytyy niin saattaa kokea tai ajatella toisin, mutta naisen on myös helppo palata ja puhdistautua noista miesvaikutteista takaisin neutraaliin tilaan, missä minkäänlaiset himot tai halut eivät hallitse elämää.
Luonnon naaraseläimille on hyvin tyypillistä olla täysin piittaamaton tai jopa vihamielinen koiraita kohtaan. Sen sijaan jatkuvaa halua ei näy millään lajilla.
Olin yli 30-vuotias kun ymmärsin olevani aseksuaali. Olin aina kuvitellut tuntevani itseni ja vaikuttimeni hyvin, mutta tuo oivallus oli minulle tärkeä. Nuorempana harrastin seksiä koska se tuntui kuuluvan asiaan. Jatkuvuutta en halunnut, asia oli kuin uusiin ruokalajeihin tutustuminen: tiedänpä nyt, millaista sekin oli. Olen kuulemma nätti nainen, miesten huomio on joskus ollut epämiellyttävää. En tunne mitään halua miehiin enkä naisiin, mutta voisin elää seksittömässä kaverisuhteessa mielelläni.
Tykkäsitkö? Paljolla imisit mun munaa?