Työssä käyvät vanhemmat eivät tunne lapsiaan?

Kummassakin perheessä ollaan ihmetelty syvästi, miten vähän äitimme meitä tuntee tai ymmärtää - tai kuuntelee. Välillä on ollut vahvasti olo, että ollaan palikoita äitien peleissä. Ja kun kumpikaan äiti ei ole koskaan luonut uraa tai tehnyt haastavia töitä, me lapset ollaan oltu välillä ihan kuristusotteessa.



Itse hoidan omat lapseni kotona reilusti taaperoiän yli, mutta yritän kyllä koko ajan huolehtia, ettei näkökulma vinksahda yhtä pahoin ja että elämässäni on muutakin kuin lapset.



Hyviä äiti-lapsisuhteita olen nähnyt niin koti- kuin työäideilläkin. Ja huonoja myös.

mutta tarkoitinkin lähinnä ihan pienten lasten ymmärtämistä.



Nuo kouluikäisten ymmärtämiset ovat jo asia erikseen, murrosikäisistä ja aikuisista puhumattakaan.



ap



(Joka palaa kyllä työhönsä, kunhan lapset ovat vähän isompia.)

Ei se ole työssäkäynnistä kiinni vaan asenteesta! Jos haluaa oppia tuntemaan lapsensa, siihen on kyllä mahdollisuus iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Jos ei osaa eikä halua tulkita lapsen mielialoja, ei auta vaikka viettäisi kaiket päivät kahdestaan. Oma lapseni rakastaa reissaamista ja liikkeellä oloa, ja tykkää katsella muiden lasten leikkejä ja touhuta mukana, joten hoitoonlähtö ei ollut vaikea päätös. Kaksistaan kotona olisi meillä molemmilla varmasti seinät kaatuneet päälle.



t: työssäkäyvä mamma ja muksu reilut 1 v

esikoisen aikaan olin heti äippäloman jälkeen töissä. Illat menivät liian nopeasti kun hoidosta väsynyt lapsi piti saada ajoissa nukkumaan seuraavaa hoitopäivää varten :/ Illat olivat yhtä kiukuttelua väsymyksen ja ikävän takia :( Nyt kuopuksen kanssa ollaan kotona ja esikoinenkin saa olla samaan aikaan. Mikä sen ihanampaa kuin kiireettömyys ja se, että saa olla omien lasten kaa :) Ei ole kiire oravanpyörään, vaikka asuntolaina painaakin päälle. Ihanaa, saamme olla vielä yli 2 vuotta näin :) Nyt tajuan mitä menetin, kun menin liian " aikaisin" töihin.

Kovin heppoisin perustein vedät johtopäätöksiä. Pari tuttava perhettäsi ei ole kovin suuri otanta.



Kuten joku aiemmin ketjussa kirjoitti, se on se asenne joka ratkaisee. Jos sinä haluat tuntea lapsesi niin ei se työssä käynnistä kiinni. Sitä paitsi mun täytyy ainakin sanoa etten kyllä aina ymmärrä uhmikseni ajatusken juoksua vaikka hänet olenkin kotona hoitanut.

että tunnen lapseni mitä mainoimmin ja tunsin myös töissä käydessäni eli en voi yhtyä tuohon. oma kokemukseni on kyllä se, että kaveripiirissä yksinkertaisesti toiset äidit " tuntevat" lapsensa ja toiset eivät huolimatta siitä, ovatko kotona vai eivät. sen sijaan se voi pitää paikkansa, että äidit, jotka ovat pulassa lastensa kanssa tai tuntevat etteivät tiedä, mitä lapsi milloinkin tahtoo, ovat ehkä herkempiä hakeutumaan aikaisemmin töihin.

En siis todellakaan ole kannustamassa naisia jäämään ikuisiksi ajoiksi kotiin, vaan tarkoitan esim. alle 3-vuotiaita. Onhan se ihan eri asia olla lapsen kanssa koko ajan, kuin viettää kahdeksan tuntia päivässä erossa.



Vaikka totta tietysti sekin, että toiset keskittyvät lapseensa enemmän kuin toiset. Että vähän ehkä turhan karkea yleistys.



ap

Mun mielestä tuo on luonne- ja asennekysymys, miten lapsiinsa suhtautuu ja miten osaa tulkita lapsia.



Meidän lähipiirissä on lähestulkoon kaikki lapset hoidettu kotona sinne melkein kolmivuotiaiksi tai yli ja kovin on erilaisia perheitä. Toiset ovat kuin ammukset lääkärillä, kun lapsi inahtaakin ja toiset osaavat tulkita kylmän rauhallisesti erilaisia tilanteita. Muutenkin jotkut ovat lastensa kanssa ihan pihalla, vaikka joka hetken heidän kanssaan viettäisivät.



Meillä lapsi on mennyt kaksivuotiaana hoitoon ja väitän kyllä edelleenkin tuntevani lapseni paremmin kuin päiväkodin henkilökunta. Ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä, että tietää, mistä kenkä puristaa. Aika vähissä ne esim. kiukuttelun syyt ovat. Väsymys, huomioimattomuus tai joikin särky on yleensä kysymyksessä ja kyllä ne yleensä pystyy päättelemään.



Taisi olla ap:llä vain tarve kertoa omasta erinomaisuudestaan. Olet varmasti huippuäiti, mutta olisit varmaan sitä, vaikka et kotona lastesi kanssa olisikaan.

vittu sä oot tyhmä!

nyt se on 2 v. ja MINÄ olen se joka ymmärtää sen puhetta, tiedän nenän asennosta mitä se haluaa, tiedän miten kannattaa käsitellä... surullista tietysti se, että olen huomannut että tarhan tädit ei mun pikkuista ymmärrä yhtä hyvin.

Ja saatan joskus kaverin kuullen todeta että mitähän tuo nyt itkee..ajatteleekohan kaverini siis että en tunne lapsiani? :)



En lähtis tekemään tommosia johtopäätöksiä. Ehkä silloin pitää paikkaansa jos äiti tekee todella paljon töitä ja näkee lapsia vähän.



Enemmän kai se tosiaan on kiinni siitä halusta.

ja hyvää Uuttavuotta sinullekin!



ap

Silti nyt joululomilla on tutustunut lapseensa ihan uudella tavalla taas ja huomannut yhtä sun toista hänen taidoistaan, jotka arjen kiireissä jää huomaamatta. Ollut kyllä ihanat 11 päivää kotona.:) Harmi, että tiistaina palataan taas arkeen.



Jos joskus saan toisen lapsen aion olla kotona pidempään, jos vaan onnistun taloudellisesti sen järjestämään. Ihan vaan sen takia, että pääsen itse helpommalla ja energiaa riittää lapselle paremmin. Nyt olen kroonisen väsynyt ja stressaantunut tästä hirveästä rumbasta, joka alkaa aamuseiskalta ja päättyy iltaysiltä. Olisi ihanaa touhailla omaan tahtiin ja rauhallisesti asioita.

Vierailija:

Jos joskus saan toisen lapsen aion olla kotona pidempään, jos vaan onnistun taloudellisesti sen järjestämään. Ihan vaan sen takia, että pääsen itse helpommalla ja energiaa riittää lapselle paremmin. Nyt olen kroonisen väsynyt ja stressaantunut tästä hirveästä rumbasta, joka alkaa aamuseiskalta ja päättyy iltaysiltä. Olisi ihanaa touhailla omaan tahtiin ja rauhallisesti asioita.

Anteeksi nyt, mutta pakko kommentoida, kun nauran täällä vedet silmissä. Luuletko sä todella, että kotona pääsee kahden kanssa helpommalla kuin töissä? =' 0D Mun muksuilla on 1.5 vuotta ikäeroa ja pääsisin todella paljon helpommalla töissä!!!!!!!!!!!! Ja niin on moni töissä käyväkin kommentoinut omaa tilannettaan. Mun rumba alkaa aamulla 5.30 ja kestää 24 tuntia/vrk. Ja pakko on olla jokin päivärytmi, kun on kaksi eri ikäistä. Mä olisin kovin tyytyväinen, jos mulla olisi 10 tuntia vapaa-aikaa, vaikkapa yöllä nukkumiseen.

Toki pikkulapsina tunsin molemmat hyvin, olihan vanhempi, joka meni hoitoon 10kk kotona sitten taas 3v kun pikkuveli syntyi. Nykyisin kotona asuu enää tämä nuorempi, jonka elämästä tiedän paljon vähemmän kuin kotoa opiskelemaan muuttaneen elämästä, sillä siitä puhutaan puhelimessa joka toinen ilta ½-1h.