Millaisen ihmisen kanssa haluat ystävystyä?

Iloinen tai vakava, ystävällinen kuitenkin. Se että pään sisältä löytyy omia ajatuksia, valmiiksi pureskeltujen ulkoa opittujen juttujen toistelijoita en siedä. Enkä itsekkäitä pintalitäjiä, ilkeitä tai kopeita ihmisiä kaipaa ollenkaan.

Sellaisen, joka osaa puhumisen lisäksi aidosti kuunnella ja on kiinnostunut muistakin kuin itsestään. Yleissivistys kohdallaan, sellainen tietty pidättyväisyys ja salaperäisyyskin, ettei levittele heti kaikkia asioitaan ja mielipiteitään. Lisää myös luottamusta. Positiivisuus on tärkeää.

Kuuntelee ja on luotettava. Ei kuitenkaan mikään takertuja.

Sen vain jotenkin tietää, toisen ilmeet, eleet ja kaikki. Esim. noin 10 vuotta sitten mieheni pyysi meille työkaverinsa vaimonsa kanssa. Ystävystyimme parissa minuutissa tämän vaimon kanssa ja olemme vieläkin toistemme parhaat ystävät. Mutta sitten taas erään toisen vastaavanlaisesti tutuksi tulleen naisen kanssa tiesin heti kun hänen kanssaan olin tervehtinyt, että tuosta ei ystävää, tai edes kaveria tule. Vaikka oli kuinka samanlainen elämäntilanne jne, niin ei.

samanlainen kuin omani. Lanttu leikkaa riittävän terävästi niin, ettei joka juttua tartte rautalangasta vääntää. Avarakatseinen, suhteellisen suvaitsevainen (siis EI putkinäköinen yhden tai useamman asian fanaatikko).

Sen verran itsevarman, ettei hänen tarvitse panna muita alas pönkittääkseen omaa egoaan. Kun ajattelen parhaita ystäviäni, kaikilla on sellainen sympaattinen kiinnostus muita ihmisiä kohtaan ja lapsenomainen innostus asioista. Rohkeutta olla sellaisia kuin ovat. Kaikki ovat kuitenkin todella erilaisia persoonia.

eivät kai kaikki voi olla niin asioista ja ihmisistä kiinnostuneita, kuten esititte?

(ja jos totta puhutaan, kaikki ystäväni ovat jollakin tavoin rauhallisia/flegmaattisia, se on ilmeisesti hyvä, koska olen enemmän johtaja kuin perässähiihtäjä)



Pessimistejä ja valittajia en jaksa

Jatkuvastihan täälläkin valitetaan, kun kaverit on niin kamalia ja epäempaattisia ja kuinka niitten juttuja ei jaksa hullukaan.



Eli ne ihmiset, joille ei riitä hyviä kavereita (tai lähinnä: jotka eivät itse ole sellaisia), menevät kimppaan ei-niin-miellyttävien ihmisten kanssa, koska sekin on parempaa kuin olla yksinäinen?