Kuuluu avioliitossa olla jatkuvasti tylsää?
En tee mitään erikoista tai uutta mieheni kanssa, ei hän edes yritä tehdä mitään sen eteen. Tottakai perusasiat on kunnossa, on ruokaa, katto pään päällä, lapsi, työpaikka, omat harrastukset ym. mutta ei mitään spesiaalia ikinä mitä voitaisiin tehdä yhdessä. Me ei kyllä tehdä yhdessä mitään kuin vain sekstailu, juhlapäivinä käydään syömässä ja hemmetin ennalta-arvattavaa aina. Tämän takia tuntuu että intohimoakaan ole kun päivittäin sitä samaa, pitkäveteistä ja harmaana arkea.
Mitä te teette että pidätte kipinän yllä? Vai onko teilläkin aina sitä samaa, ei ikinä mitään yllättävää?
Kommentit (23)
Minulla on samanlaisia tuntemuksia omassa avioliitossani. Tuntuu, ettei yhteistä aikaa ole. Haluaisin niin kovasti lähteä vaikka matkalle kahdestaan miehen kanssa, mutta a) raha, b) kolme lasta ja lastenhoidon puute sekä c) ajanpuute. Lapset ovat jo isoja koululaisia, mutta kahta nuorinta ei voi vielä jättää yöksi kotiin ilman aikuista.
Tuntuu, että elämä on tosi raskasta ja kuormittavaa tällä hetkellä. Minulla on fyysisesti ja henkisesti vähintään melko kuormittava työ, jossa ei ole esim lakisääteisiä taukoja. Lisäksi teen kotona jonkin verran töitä, että työni jälki töissä olisi riittävän laadukasta siihen, että voisin olla ylpeä omasta työpanoksestani. Oma työni on tosi sosiaalista ja introvettinä väsyn niin, että haluan olla paljon rauhassa ja yksin aina kun se on mahdollista. Harrastan myös lajia, joka vie viikosta noin 10h aikaa.
Miehellä on vaativa asiantuntijatyö, joka kuormittaa häntä ajatuksissa usein taustalla. Lisäksi hän toimii seuratasolla tehtävässä, joka vie useita tunteja viikossa ja harrastaa myös paljon liikuntaa.
Lapsilla on paljon harrastuskuskaamista, isot lapset ovat _aina_ hereillä silloin kun mekin ja joku lapsista on _aina_ kotona. Tuntuu, ettei ole aikaa, rahaa ja jaksamista enää parisuhteeseen. Meillä on miehen kanssa myös erilaiset kiinnostuksen kohteet.
Mutta tätä tämä kai on. Viime toukokuussa oltiin vkl kahdestaan ja mietittiin, että tälläistäkö lapsettomien elämä on, oli jotenkin niin erilaista ja ihmeellistä. Siksi ollaan sovittu, että ei odoteta toiselta enää mitään. Yritetään nyt vain selviytyä siihen saakka, kunnes lapset muuttavat pois kotoa ja katsotaan, onko sitten enemmän aikaa, jaksamista ja rahaa panostaa tähän parisuhteeseen.
Joskus käydään syömässä kahdestaan, usein kaupassa kahdestaan ja siinä se sitten olikin. Ja joo, voisin jättää joskus menemättä treeneihin, mutta mitä siitä seuraisi parisuhteelle? Joutuisin vain tekemään ehkä oikean ruoan sen sijaan, että hyvällä omalla tunnolla treenien takia ostan valmisruokaa.
Kyllä kuuluu. Se minkä naiset kokevat tylsäksi tarkoittaa vakaata ja turvallista, taspainoista. Arkielämää. Yleensä se jännittävyyden hakeminen hoidetaan pois nuorempana kun nussitaan ja itketään kusipäisten jännäreiden kanssa.
Mutta mutta, joskus kadut kutsuvat naista takaisin ja sellainen nainen kuuluu kaduille.