Lue keskustelun säännöt.
Lapsen jatkuva mollaaminen ja vikojen etsintä päivähoidossa- Milloin raja ylittyy?
31.10.2023 |
Ystävän lasta mollataan jatkuvasti päiväkodissa. Aliarviointia, jatkuvaa osaamisen kyseenalaistamista ja vikojen etsintää. Lapsi on arka ja varovainen luonteeltaan ja hänet on otettu silmätikuksi. Joka päivä kerrotaan kuinka lapsi ei osaa sitä eikä tätä. Kuitenkin myöhemmin paljastuu kuinka hienosti kaikkia taitoja, vaikka hoidossa ei uskalla niitä taitoja tuoda esille. Lapsesta etsintään jatkuvasti " virheitä" aran luonteen vuoksi. Tekee aivan pahaa, kun kuulen mitä kaikkea ystävän lapsesta on puhuttu päiväkodissa.
Voiko tämmöisellä toiminnalle laittaa stopin? Voiko ystävä tehdä asiasta ilmoituksen jonnekin?
Kommentit (46)
Vierailija wrote:
Tämä on hieman kaksipiippuinen juttu. Emme tiedä päiväkodin näkemystä, ainoastaan lapsen vanhemman ja vanhemman ystävän.
Oma lapsemme on nepsy, hänelle on haettu tukipalveluja päiväkodissa ja olemme kiitollisia saamastamme avusta ja lapsen eritysipiirteiden tunnistamisesta päiväkodissa.
Ystäväni toimii toisella paikkakunnalla päiväkodin johtajana ja on kertonut surevansa niiden lasten kohtaloa,joiden vanhemmat eivät halua tunnustaa lapsella olevan ongelmia ja estävät näin lasta saamasta apua. Vanhemmat pelkäävät lapsensa leimaamista (vai itsensä?) niin paljon,että epäävät lapseltaan hänen tarvitsemansa avun.
En kuitenkaan epäile, etteikö se äiti,joka kertoi lapsensa päiväkodin vaihtamisen jälkeen alkaneen kukoistaa, puhuisi totta. Sellaistakin tapahtuu, ikävä kyllä, että lapsi arvioidaan väärin.Se lienee kuitenkin harvinaisempaa kuin se, että vanhemmat kieltävät lapsensa erityispiirteet.
Pieni korjaus tähän. Me emme tiedä kuin tämän ystävän näkemyksen. Hän tuskin elää päivittäistä arkea tämän lapsen kanssa, eikä ole tietoinen tämän lapsen arjen haasteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miten olisi päiväkodin vaihto, perhepäivähoitaja tai oman hoitajan palkkaaminen kotiin.
Sitä pakenemista sitten jatketaan läpi elämän?
Aika moni varmaan vaihtaa työpaikkaa, jos esimies katsoo asiakseen sanoa jotain ikävää joka päivä vaikka aihetta tällaiseen ei olisi.
Kaikki ihmiset eivät ole mukavia tai toimi oikein. Päiväkodin henkilökunta koostuu ihmisistä.
Myös lapset on ihmisiä. Heissäkin on vikoja ja puutteita.
Värikynät on oikein oivallinen ja mielenkiintoinen lelu aikuisenkin käyttöön. En usko olevani kovin väärässä jos nyt väitän, että ystäväsi saattaa vähän värittää noita tarinoitaan saadakseen purkaa omia paineitaan.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miten olisi päiväkodin vaihto, perhepäivähoitaja tai oman hoitajan palkkaaminen kotiin.
Sitä pakenemista sitten jatketaan läpi elämän?
Aika moni varmaan vaihtaa työpaikkaa, jos esimies katsoo asiakseen sanoa jotain ikävää joka päivä vaikka aihetta tällaiseen ei olisi.
Kaikki ihmiset eivät ole mukavia tai toimi oikein. Päiväkodin henkilökunta koostuu ihmisistä.
Myös lapset on ihmisiä. Heissäkin on vikoja ja puutteita.
Ilman muuta. Mutta lapset, varsinkaan päiväkoti-ikäiset, eivät ole aikuisia eikä heiltä voi odottaa samaa kuten asiallista palautetta päivän kulusta ja toisen suoriutumisesta. Jos varhaiskasvattaja näkee ainoastaan vikaa lapsessa ja tuo tätä, ja pelkästään tätä, myös kokoajan esille, hän on väärällä alalla. Jos lapsella on ongelmia, tilannetta voi auttaa tarjoamalla ratkaisuja tai ohjaamalla oikeaan suuntaan. Pelkkä moitinta ei todellakaan auta mitään, päinvastoin.
Vierailija wrote:
Värikynät on oikein oivallinen ja mielenkiintoinen lelu aikuisenkin käyttöön. En usko olevani kovin väärässä jos nyt väitän, että ystäväsi saattaa vähän värittää noita tarinoitaan saadakseen purkaa omia paineitaan.
Näin voi olla, mutta kuten sanottua, myös ne työntekijät ovat ihmisiä ja monenlaista hiihtäjää löytyy. Tunnen pitkältä ajalta ihmisen, joka on päiväkodissa töissä. En laittaisi omaa lastani hänen hoitoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tuo muuttui, kun ilmoitin, että olen hankkinut psykologin päiväksi tarkkailemaan lastani päiväkotiin. Tämä kiellettiin ehdottomasti, jolloin totesin, että eikö lapselle siis saa hankkia apua sinne, missä on ongelmia? Kuulemma pitää luottaa päiväkodin henkilöstöön. Ilmoitin, että Ok, seuraavasta puremajäljestä kädessä teen rikosilmoituksen ja muistan kertoa, että päiväkoti ei ole suostunut siihen, että lapselle etsitään apua.
Meilläkin lapsi alkoi kukoistaa päiväkodin vaihdon jälkeen. Edellisessä ihan oikeasti hoitajat kertoivat lapsen kuullen päivän kulusta esim. tähän tyyliin: "ei tänäänkään oikein ruoka maistunut, kun (lapsi) on niin HUONO syömään" jne jnejne... Jatkuvaa ja jatkuvaa negatiivista palautetta. Kuuntelin silmät lautasina näitä juttuja.
Tuolla oli muutenkin huono ilmapiiri, työntekijät tiuskivat lapsille, jne. Yleensä istuivat passiivisina juttelemassa toistensa kanssa iltapäivällä pihalla, eivät vahtineet lapsia kunnolla. Olisi pitänyt vaihtaa hoitopaikkaa jo paljon, paljon aiemmin. Nyt ihana hoitopaikka, jossa positiivinen ja määrätietoinen ilmapiiri. Lapsi viihtyy mahtavasti ja aina iloisena menee ja lähtee. Aiemmin päiväkotiaamut ja iltapäivät pelkkää raivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Joten kyllä päiväkodin vaihto voi olla se paras ratkaisu. Ihan oikeasti ajattelen nyt että se päiväkodin vaihto pelasti lapsemme.
Miltä ajattelet sen päiväkodinvaihdon "pelastaneen" lapsenne? Oma lapseni oli päiväkoti-iässä todella arka, ja kärsi mahdottomasti joka-aamuisista eroista. Vielä puolen vuoden jälkeenkin hän jäi aamuisin parkumaan perääni, ja päiväkodin tädit arvelivat ihan vakavissaan, voisiko päikky olla pojalle liian kuormittava ympäristö.
No, nyt poika aloitti yliopisto-opinnot, ja päätyi saman tien koordinoimaan vuosikurssinsa haalaritilauksia ja on muutenkin sellainen johtohahmo. Muutos tapahtui vähitellen, alaluokilla hän oli vielä ujohko eikä kovin paljoa osallistunut vapaaehtoisesti, mutta jo rippileirin jälkeen hän meni isoskoulutukseen ja lukiossa oli jo oppilaskunnan puheenjohtaja ym.
Eli vaikka emme vaihtaneet päiväkotia, lapsesta sukeutui silti oikein hyvin pärjäävä nuori aikuinen.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Värikynät on oikein oivallinen ja mielenkiintoinen lelu aikuisenkin käyttöön. En usko olevani kovin väärässä jos nyt väitän, että ystäväsi saattaa vähän värittää noita tarinoitaan saadakseen purkaa omia paineitaan.
Näin voi olla, mutta kuten sanottua, myös ne työntekijät ovat ihmisiä ja monenlaista hiihtäjää löytyy. Tunnen pitkältä ajalta ihmisen, joka on päiväkodissa töissä. En laittaisi omaa lastani hänen hoitoonsa.
Enkä minä laittaisi joitakin lapsia omien lasteni kanssa samaan hoitoon, luokalle, jne mutta minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Toisaalta jos lapsella on vaikka diagnosoimaton kehitysvamma, päiväkodin huomiot voi auttaa saamaan tukea
Osalle lapsista päiväkodit aiheuttavat kehitystrauman jatkuvalla lyttäämisellään. Tuen saamiseksi lapselle ei niitä moitteita jaella, vaan kyse ammattitaidottomasta aikuisesta.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miten olisi päiväkodin vaihto, perhepäivähoitaja tai oman hoitajan palkkaaminen kotiin.
Sitä pakenemista sitten jatketaan läpi elämän?
Kyllä, vai valitsetko jäädä narsistisen esimiehen alaisuuteen. Valinta tietysti vapaa.
Minäkin olen ihan toimiva subjekti. Kaikki ihmissuhteet ovat kahden kauppaa joissa tulisi pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisikohan kummassakin vikaa, miten esim ottaa sitä kritiikkiä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Meillä oli aikanaan sama tilanne. Ei ollut lapsi tarpeeksi aktiivinen ja osaamisessakin oli vaikka mitä puutteita vaikka kotona ei mitään ongelmaa näkynyt. Epäiltiin että ei voi mennä kouluunkaan normaalisti kun on niin monia ongelmia. Nämä siis vaikka esim. neuvola ei koskaan nähnyt missään mitään ongelmaa ja lapsella oli taitoja joita ei sen ikäisellä edes vielä olisi tarvinnut olla.
Ei sitten kuitenkaan aktiivisesti vaihdettu päiväkotia mutta onneksi oltiin muuttamassa ja lapsi sitten vaihtoi sen takia päiväkotia. Antoivat vielä sieltä vanhasta päiväkodista mukaan "lausunnon" jossa lueteltiin kaikkia lapsemme "haastaita".
No uudessa päiväkodissa oli aivan ihana johtaja ja hän vain kuittasi sen lausunnon sillä että meillä aloitetaan aina kaikkien kanssa puhtaalta päydältä. Parin viikon päästä tuli sanomaan että lapsenne on aivan normaali ja päinvastoin todella hyvin kehittynyt ja monessa lahjakas. Osasi nelivuotiaan
Ettekö te vanhempina itse huomanneet, että lapsi osaa lukea?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Värikynät on oikein oivallinen ja mielenkiintoinen lelu aikuisenkin käyttöön. En usko olevani kovin väärässä jos nyt väitän, että ystäväsi saattaa vähän värittää noita tarinoitaan saadakseen purkaa omia paineitaan.
Näin voi olla, mutta kuten sanottua, myös ne työntekijät ovat ihmisiä ja monenlaista hiihtäjää löytyy. Tunnen pitkältä ajalta ihmisen, joka on päiväkodissa töissä. En laittaisi omaa lastani hänen hoitoonsa.
Enkä minä laittaisi joitakin lapsia omien lasteni kanssa samaan hoitoon, luokalle, jne mutta minkäs teet.
Tuohan on täysin eri asia. Tässähän puhutaan työtänsä tekevistä aikuisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korpilahden (JKL) päiväkodissa hoitajat olivat juuri tällaisia (pienten ryhmä 1-3v). Aina oli se yksi lapsi 2,5vuotias, mitä mollattiin koko ajan ja suoraan sanottiin, ettei osaa mitään jne. Itse kun olin siellä sijaisena, en huomannut lapsessa mitään vikaa. En keksi syytä "hoitajien" käytökseen muuta kuin sen, että äiti ei kuulunut ns. paikkakunnan kermaan. Onneksi äitinsä sai lapselle paremman hoitopaikan, ennen kuin tilanne meni ihan mahdottomaksi. Ja olihan siellä se puremistapauskin, mikä "lakaistiin" äkkiä maton alle.
Mulla oli myös arka lapsi, joka kuitenkin oli erittäin taitava monessa asiassa, rauhallinen, malttoi kuunnella, muisti tehdä annettujen ohjeiden mukaisesti, teki vitkuttelematta jne. Kun ikää tuli tuli myös rohkeutta. Uskalsi olla enemmän esillä ja enemmän äänessä. Tätä alettiin kehua monesta suusta, kuinka "Pekka" on niin hienosti reipastunut. Hänhän on aina ollut reipas! Jostain syystä tuo reippaus nähdään varhaiskasvatuksen ammattilaisten (?) silmin sosiaalisuutena. Koskaan aiemmin ei tullut kehuja että Pekalla on ekana vaatteet päällä, Pekka ei vitkuttele, Pekka syö siististi ja käyttäytyy rauhallisesti, kuuntelee, ei töni, tekee annetut tehtävät. Sitten kun lapseen alkoi tulla ääntä ja enemmän lähti mukaan isomman ryhmän leikkeihin, niin hänestä tuli reipas!
Jokaisen varhaiskasvattajan tulisi tukea myös lapsen vahvuuksia. Siksi lapsessa ei voi olla pelkästään huonoja puolia. Ei kuulosta kovin ammattitaitoiselta, että lasta vain haukutaan.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miten olisi päiväkodin vaihto, perhepäivähoitaja tai oman hoitajan palkkaaminen kotiin.
Sitä pakenemista sitten jatketaan läpi elämän?
Mä en ikinä päässy karkuun helvettiäni kun äiteni kielsi vastuunsa tuolla samalla lauseella, lapsena se meni läpi mut nyt kun on kohta 10 vuotta takana pysyvällä sairauseläkkeellä ja toinen samanlainen terapiassa ennen sitä niin nyt ei enää jaksa naurattaa.
Lapset ei ole mikään tun ideologinen työkalu jolla sä pääset todistaan jotain elokuvista opittua opetusten antamis filosofiaa, sä vaan sairastutat kaikki muut narsismillas, MUUTU.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miten olisi päiväkodin vaihto, perhepäivähoitaja tai oman hoitajan palkkaaminen kotiin.
Sitä pakenemista sitten jatketaan läpi elämän?
Kyllä, vai valitsetko jäädä narsistisen esimiehen alaisuuteen. Valinta tietysti vapaa.
Minäkin olen ihan toimiva subjekti. Kaikki ihmissuhteet ovat kahden kauppaa joissa tulisi pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisikohan kummassakin vikaa, miten esim ottaa sitä kritiikkiä vastaan.
Siis, jos mä nyt loppaan sua turpaan, niin vastuu siitä on puoliks sun?
Vai koskeeks tää vaan sua niin kun kaikki muukin narsistinen sanoille venkoilu?
Aika moni varmaan vaihtaa työpaikkaa, jos esimies katsoo asiakseen sanoa jotain ikävää joka päivä vaikka aihetta tällaiseen ei olisi.
Kaikki ihmiset eivät ole mukavia tai toimi oikein. Päiväkodin henkilökunta koostuu ihmisistä.