Miten ottaa puheeksi liikkumisesteisen ystävän kanssa se, että hän tarvitsee tapahtumiin avustajan?
Ystäväporukassa on pyörätuolia käyttävä henkilö. Kyseessä sairaus, ei onnettomuus. Vielä pari vuotta sitten hän pystyi yksin liikkumaan, esimerkiksi menemään korkeamman kynnyksen yli liikkeeseen, nyt ei.
Hän oikeasti tarvitsisi avustajan mukaansa, mutta sen sijaan hän käyttää meitä ystäviään. Esimerkiksi Halloween juhlissa yksi ystävämme oli käytännössä koko illan kiinni hänen auttamisessa: haki syötävät ja juotavat, toi ja vei juhlista, työnsi pyörätuolin kaikkialle jne. Hän ei siis rullaa itse kuin hieman.
Haluamme oikeasti, että hän voi osallistua siihen mitä me teemme, olemme esimerkiksi valinneet juhlapaikat sen mukaan, että hän pääsee. Kuten myös aktiviteetit aina mahdollisuuksien mukaan. Mutta tuntuu epäreilulta, että aina yhden oma vapaa-aika menee avustajana, ei siinä illasta nauti.
Hän itse sanoo, ettei avustajaa tämmöiseen tarvitse ja lähinnä valittaa, jos ei kaikkeen voi osallistua, esimerkiksi saunomiseen. Samoin sanoo koko ajan esim. ”Hyvähän teidän on, kun voitte kävellä”, ”pitäisi kyllä ottaa enemmän minut huomioon” yms. Ymmärretään kyllä, että tämä on hänelle vaikeaa ja varmasti kamppailee monien asioiden kanssa, mutta haluaisimme hänet mukaamme pitämään hauskaa sen sijaan, että se on melkeinpä aina työilta yhdelle meistä.
Miten ottaa puheeksi ja saada vakuutettua se, että hänen olisi saatava oma avustaja mukaan? Sillä jos näin jatkuu, häntä ei varmaan enää pian kutsuta.
Yhdessä viettävät aikaa, yhden aika kuluu avustamiseen. Kyllä pidemmän päälle juhlatunnelma luhistuu. Vaikka kuin on hyvä ystävä ja halutaan mukaan, soisi sen hetken yhteiseksi kaikille.
Pyörätuolissa istuva on jo näyttänyt katkeroitumista, koska pystyy ilmaisemaan kävelemisestä ystävilleen. Ikävää, että syyllistää viattomia ihmisiä.