Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erimielisyys lapsiluvusta (mies painostaa)
30.10.2023 |
Miehelläni ja minulla on 3-vuotias lapsi. Olen sanonut alusta saakka, että itselleni riittäisi yksi lapsi - tiedän, että yhden lapsen kanssa resurssini kestävät, kahden saati useamman kanssa välttämättä ei.
Nyt mies on kuitenkin alkanut painostaa ja haluaa, että yrittäisimme toista lasta. Painostus on todella inhottavaa ja olen sanonut siitä suoraan. Hän myös tietää kantani lapsiluvusta.
Miten te muut, joilla on ollut erimielisyys lapsiluvusta, olette saaneet asian ratkaistua?
Jos toinen lapsi on miehelleni täysi kynnyskysymys, en tietenkään häntä pidättele ja hänen on sitten itse tehtävä päätös, että mitä tekee: lähteekö vai jääkö.
Kommentit (33)
Jos lapsitoive on enemmän kuin yksi, minusta samalla pitäisi keskustella myös siitä, miten tiukassa tuo toive on. Aivan liian usein näkee, että toiveesta pidetään kiinni vaikka mikä olisi. Jokaisen lapsen jälkeen olisi hyvä ottaa hetki ja miettiä, onko resursseja enää useampaan. Oma toiveeni on yksi ja loput riippuu siitä, miten sen yhden kanssa jaksaa ja riittää resurssit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ei voi lasta tehdä väkisin, oltava molempien päätös.
Kummasti ei tunnu pätevän kun mies sanoo ei ole tippumassa kersaa/kersoja.
Luomakunnan kruunun luulisi osaavan käyttää kondomia :)
Vierailija wrote:
Jos et halua toista lasta, niin sillä selvä. Ei siitä tarvitse neuvotella. Miksi miellyttäisit miestäsi vasten tahtoasi? Varsinkin kun äidille ne lapset tapaavat jäädä jos ero tulee.
Ylipäätään mielestäni lapsiluku on hyvä miettiä sen mukaan, mistä selviäisi myös yksin. Elämästä kun ei koskaan tiedä, puoliso esim kuolee tai löytääkin jostain muualta yhtäkkiä sen elämänsä tosirakkauden.
En tietystikään "muka" yritä lasta saati että ottaisin kierukan pois ja oikeasti yrittäisin. En vaan usko, että resurssini riittävät toiseen lapseen.
Mieheni oli kolme kuukautta perhevapaalla lapsen kanssa kun lapsi oli reilun vuoden ikäinen eli kyllä hän on yksin hoitanut lasta kun minä olen ollut töissä. Ja hoitaa tietysti nytkin jos minulla on esim. työmatka tai muuta.
En vain keksi, että miten tämän tilanteen saisi ratkaistua. Ja kuinka saisi miehen näkemään/ymmärtämään edes tätä nykyistä tilannetta ja työnjakoa lapsen suhteen? Keskustelu ei tunnu auttavan, mies menee heti puolustuskannalle jos yritämme keskustella työnjaosta ja lapseen liittyvien asioiden kasaantumisesta minulle. Olisikohan jostain ulkopuolisesta apua, esim. parisuhdeterapiasta? Neuvolasta?
AP
WTF? Ei on EI. Piste. Tee kantasi selväksi tarpeeksi ponnekkaasti ja kerro, että asia on nyt loppuunkäsitelty. Eihän tommosta jahkaamista kukaan jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Minusta sinun kannattaa yrittää saada se toinen lapsi. Antaisin sinuna tässä asiassa miehelle periksi.
Et varmasti tule katumaan, mutta miestä asia jää harmittamaan.
Itse olen kärsinyt ainoana olemisesta, mutten itsekään saanut kuin yhden. Keskenmenoja tuli lukuisia.
Ainoita lapsiakin on erilaisia. Omani on introvertti ja nauttii siitä, ettei kotona ole sisaruksia. Joskus päiväkoti-ikäsenä haaveili siskoista, kun kaveri sai, mutta se meni ohi. Nyt lähinnä huokailee, että onneksi on ainoa, kun tulee kotiin kavereilta, joilla on sisaruksia.
Pitääkö se nyt tältä istumalta päättää? Nyt et jaksa toista lasta, mutta kolmen vuoden kuluttua tilanne on erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
En tietystikään "muka" yritä lasta saati että ottaisin kierukan pois ja oikeasti yrittäisin. En vaan usko, että resurssini riittävät toiseen lapseen.
Mieheni oli kolme kuukautta perhevapaalla lapsen kanssa kun lapsi oli reilun vuoden ikäinen eli kyllä hän on yksin hoitanut lasta kun minä olen ollut töissä. Ja hoitaa tietysti nytkin jos minulla on esim. työmatka tai muuta.
En vain keksi, että miten tämän tilanteen saisi ratkaistua. Ja kuinka saisi miehen näkemään/ymmärtämään edes tätä nykyistä tilannetta ja työnjakoa lapsen suhteen? Keskustelu ei tunnu auttavan, mies menee heti puolustuskannalle jos yritämme keskustella työnjaosta ja lapseen liittyvien asioiden kasaantumisesta minulle. Olisikohan jostain ulkopuolisesta apua, esim. parisuhdeterapiasta? Neuvolasta?
AP
Mies varmasti tarvitsee myös aikaa pureskella tuota asiaa. Sano selkeästi, että tämä on sinulle kynnyskysymys ja et missään nimessä halua toista. Ei kannata alkaa keskustella mistään työnjaoista, koska mies voi lopulta luvata kuunkin taivaalta, jos haluaa toisen lapsen, mutta mikään ei välttämättä toteudu.
Muutenkaan ei ehkä kannata alkaa keskustella asiasta sen enempää sen jälkeen, kun olet selkeästi tuonut kantasi esille. Sen jälkeen keskustelun aloitukset voi kuitata ”tämä asia on jo käsitelty” lausahduksella. Jatkuva asiasta keskusteluun suostuminenkin pitää miestä vähän löysässä hirressä sen suhteen, että saisiko kuitenkin sinut puhuttua ympäri.
Vierailija wrote:
En tietystikään "muka" yritä lasta saati että ottaisin kierukan pois ja oikeasti yrittäisin. En vaan usko, että resurssini riittävät toiseen lapseen.
Mieheni oli kolme kuukautta perhevapaalla lapsen kanssa kun lapsi oli reilun vuoden ikäinen eli kyllä hän on yksin hoitanut lasta kun minä olen ollut töissä. Ja hoitaa tietysti nytkin jos minulla on esim. työmatka tai muuta.
En vain keksi, että miten tämän tilanteen saisi ratkaistua. Ja kuinka saisi miehen näkemään/ymmärtämään edes tätä nykyistä tilannetta ja työnjakoa lapsen suhteen? Keskustelu ei tunnu auttavan, mies menee heti puolustuskannalle jos yritämme keskustella työnjaosta ja lapseen liittyvien asioiden kasaantumisesta minulle. Olisikohan jostain ulkopuolisesta apua, esim. parisuhdeterapiasta? Neuvolasta?
AP
Kyllä varmaan ulkopuolisen kanssa keskustelusta olisi hyötyä.
Voit koittaa saada miehen ymmärtämään vastuiden kasaantuminen sinulle vaikka siten, että kirjoitat kaikki lapseen liittyvät vastuut paperille (päivittäiset ja harvemmin toteutuvat) ja sen kuka ne hoitaa. Näkee sitten ihan konkreettisesti miten asia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On teetettävä miehellä lähes kaikki kotihommat. Selventää myös päikky, koulu ja harrastushommia kun vähän tulee ikää lisää. Siis pakkoarki rutiineja vuosikausia. Niin loppuu se haluaminen.
Ykkönen puoleksi vuodeksi TÄYSIN isän vastuulle, larpatkaa vauva-aikaa. Sinä käyt "vaunulenkeillä" ja "imetät" ja iskä hoitaa esikoisen. Jos alkaa sujumaan, niin sulla on vapaa syli kuopusta varten. Muuten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Minusta sinun kannattaa yrittää saada se toinen lapsi. Antaisin sinuna tässä asiassa miehelle periksi.
Et varmasti tule katumaan, mutta miestä asia jää harmittamaan.
Itse olen kärsinyt ainoana olemisesta, mutten itsekään saanut kuin yhden. Keskenmenoja tuli lukuisia.
No höpöhöpö. Kun nainen ei halua lasta sitä ei tehdä.
Minäkin haluaisin monta lasta jos olisin mies. Mies ei tee eikä kärsi yhtään mltääb kun saa lapsen, saa oman lapsen yhtä helposti kuin kissanpennun
Alue: Aihe vapaa
Entä jos AP:n resurssit eivät riitäkään useamman lapsen kanssa? Silloin voi hyvinkin nousta katumuksen tunteet pintaan. Ja muitakin mahdollisia huonoja lopputuloksia seurata erosta lähtien.