Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on kansakuntamme toisiksi yleinen vaiva heti masennuksen jälkeen

Koska kaikki on niin herkkiä nykyään vaikka oikeasti ne on akkojen juttuja. Kuten huoli ilmastonmuutoksestakin. Kuka jaksaa stressata että sää on asteen lämpimämpi 50 vuoden päästä ja varsinkin kun meillekin on siitä vaan hyötyä. Sama dysforiat on itse aiheutettuja juttuja joiden sylttytehdas on nais ja så-tutkimus jotka on itse asiassa hyviä säästökohteita.

Ne on ongelmia joita ei oikeasti ole olemassakaan.

5/5

Liian helppo elämä ja leivän yltäkylläisyys tekee ihmiset masentuneiksi. Ihminen on tarkoitettu tekemään työtä otsa hiessä. Vaikka se tuntuu raskaalta, se tuo kuitenkin onnellisuuden.

Huimausta esiintyy välillä ja sellaista todellisuudentajun menettämisen tuntua

Vierailija wrote:

Koska kaikki on niin herkkiä nykyään vaikka oikeasti ne on akkojen juttuja. Kuten huoli ilmastonmuutoksestakin. Kuka jaksaa stressata että sää on asteen lämpimämpi 50 vuoden päästä ja varsinkin kun meillekin on siitä vaan hyötyä. Sama dysforiat on itse aiheutettuja juttuja joiden sylttytehdas on nais ja så-tutkimus jotka on itse asiassa hyviä säästökohteita.

Ne on ongelmia joita ei oikeasti ole olemassakaan.

Ennen ahdistuneisuushäiriöön sai bentsot. Nykyään niitä ei haluta määrätä nuorille millään ja ne viedään herkästi pois ellet ole niitä puolet elämästäsi syönyt ikäloppu. Siksi nuoremmille ilmenee tätä vaivaa niin paljon yleisemmin vanhoilla ihmisillä.

Tottahan tuo on ainakin osittain. Nykyinen moderni maailma vaatii liikaa ihmiseltä, on myös paljon yksinäisyyttä. Ihminen kaipaa kuulumista ryhmään ja olonsa tuntemista tarpeelliseksi, myös luonnosta etääntyminen vaikuttaa negatiivisesti. 

       Eipä kannata liikoja funtsia, näillä mennään...

Yhdysvalloissa ihminen yritetään pitää jotenkin toimintakykyisenä. Suomessa lääkäri kehottaa keittämään lämmintä maitoa kun ahdistaa.

Joo, itse 4 syksyä jo uudessa työpaikassa ja aina koeaika. CV 2 sivua ja AMK tutkinto. Kun sijaisuus päättyy menen hakemaan ahdistuksesta sairaslomaa. 

Vähänkö hyvä, että joku ehdotti lääkkeeksi liikuntaa, eipä ole tullut mieleen. Mulla ei ole edes autoa, koska metallikuution sisälle eristäytyminen ahdistaa, vaan kävelen joka paikkaan käytännössä joka päivä, mutta joo lisää liikuntaa.

Oon kärvistellyt tämän kanssa teinistä asti, nyt 37 v. Kyllä käveleminen oikeasti auttaa. Sen kävelyn ajan, ja vähän aikaa sen jälkeen. Kuitenkin joka aamu herää siihen, että haluaa k u o l l a, ennen nukahtamista samoin se on viimeinen ajatus. Nykyään tämä ei pahemmin enää haittaa nukahtamista, koska oon aika tottunut siihen. Tosi kiva silti tää kaveri vieressä aamulla ekana ja illalla vikana. Pitäis varmaan kävellä enemmän, unissaankin.

Yritän parhaillaan miettiä, onko mulla jotain mahdollisuutta tehdä tälle jotain, siis muuta kuin k u o l e m a tai milloinenkin elämänmuutos. Oon lähtenyt ihmissuhteista, kouluista ja työpaikoista ja aloittanut uusia. Saanut kyllä yhden ylemmän korkeakoulututkinnonkin valmiiksi, ihmeen kaupalla ja hirveällä tuskalla.

Hirveä tuska kuvaa tätä parhaiten. Jatkuva, hirveä tuska. Norsu istuu päällä, ahdistusnorsu.

Ei varmaan ahdistais, jos olisin viidakossa heimon jäsenenä hedelmiä keräämässä. Nykyelämässä on tosi vaikeaa oikeasti järjestää elämä niin, että eläisi kuten ihmisen on tarkoitus elää, yhteisössä, yhteydessä luontoon ja elämään itseensä. Läheiset neuvoo, että pitäis löytää jotain, mitä oikeasti haluaa tehdä. Ainoa asia, jota olen johdonmukaisesti viimeiset 25 vuotta halunnut, on k u o l e m a. Kaikkea muuta olen yrittänyt haluta, aina se on muuttunut todella hapokkaaksi hyvin nopeasti.

Työelämä on nykyään sellaista, että kaikkien pitäisi olla sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita. Ja asiat pitäisi osata heti ja valmiiksi. Vain lahjakkaat pärjää. Se on se mikä ahdistaa.

Aloituksessa on hyviä aspekteja mutta luontoon tämä asia ei liity. Voisin pitää luennon aiheesta ahdistuneisuushäiriö ja masennus hyvinvointiyhteiskunnassa mutta kukaan ei halua kohdata sitä totuutta. Yhtä ratkaisua ei ole ja asioista on palstallakin puhuttu aika paljon. Tietäjät tietävät. 

Ei se näissä olosuhteissa mikään ihme ole ja näiden ihmisten kanssa. :D Säätila. Ihmisten muut vaivatkin voivat olla ahdistavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Koska kaikki on niin herkkiä nykyään vaikka oikeasti ne on akkojen juttuja. Kuten huoli ilmastonmuutoksestakin. Kuka jaksaa stressata että sää on asteen lämpimämpi 50 vuoden päästä ja varsinkin kun meillekin on siitä vaan hyötyä. Sama dysforiat on itse aiheutettuja juttuja joiden sylttytehdas on nais ja så-tutkimus jotka on itse asiassa hyviä säästökohteita.

Ne on ongelmia joita ei oikeasti ole olemassakaan.

Ennen ahdistuneisuushäiriöön sai bentsot. Nykyään niitä ei haluta määrätä nuorille millään ja ne viedään herkästi pois ellet ole niitä puolet elämästäsi syönyt ikäloppu. Siksi nuoremmille ilmenee tätä vaivaa niin paljon yleisemmin vanhoilla ihmisillä.

Ei se nyt lääkkeistä johdu. Mielestäni on myös äärimmäisen vastuullista olla määräämättä lääkkeitä turhaan sillä ne ovat aina rasite keholle eikä lääkkeitä tulisi muutenkaan koskaan syödä turhaan eikä varsinkaan lasten sekä nuorten. Ahdistus ei lähde lääkkeillä vaan tuntemalla. Olennaista on perehtyä ihmisen tilanteeseen ja yrittää tosissaan ymmärtää ja auttaa parhaan kykynsä mukaan jos sille on tarvetta. Rakkautta sekä turvaa jokaiselle ihmiselle elämään enemmän.

Kännissä vaan töihin ja kouluun kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Liian helppo elämä ja leivän yltäkylläisyys tekee ihmiset masentuneiksi. Ihminen on tarkoitettu tekemään työtä otsa hiessä. Vaikka se tuntuu raskaalta, se tuo kuitenkin onnellisuuden.

Ainakaan ennen ei jauhettu loputtomasti voinnista, jaksamisesta, mielialoista vaan paiskittiin töitä. Jos ahdisti, paiskittiin lisää. Ehkä ryypättiin känni säännöllisesti väliin. Tuohan oli maan tapa vielä 70-80 luvuilla,ainakin miehillä.

Sitten kuoltiin saappaat jalassa ja se oli hienoa. Nyt olemme menneet toiseen äärimmäisyyteen. Liikaa psykohöpötystä, loputonta vatkaamista jonkun aiheen ääreltä. Vaikka tää koulusurma: taas tietää että asiantuntijat pääsevät pähkäilemään. Ja kaikkien on oltava suunnattoman uupuneita ja väsyneitä nyt. Hetki sitten jauhettiin onnellisuuden maksimointia, oli positiivisen psykologian buumi jonka piti ratkaista kai kaikki kärsimys.

Mistä nämä psykobuumit oikein tuotetaan, alkaa muistuttaa jo jotain hollywoodkoneistoa. Suolen terveys viimeisimpänä villityksenä.

Tottakai nuori ahdistuu kun kotona on paapottu ja silitelty päätä ja nostettu kakara jalustalle pienestä pitäen. Ei ole kohdattu vaikeuksia kun vanhemmat ovat siloitelleet tietä ettei vaan olisi ikävää. Ollaan kaveri vanhempia. Sitten joutuu työelämässä ensimmäistä kertaa sen tosiasian kohdalle että joku vaatii sinulta jotain ja ettei kaikki ole aina kivaa. Kyllähän siitä ahdistuu. 

Koska se on muotia olla ahdistunut ja masentunut. Siihen voi vedota hyvin kun kysytään miksi et ole töissä. Kun niin masentaa ja ahdistaa. Some ahdistaa ja silti sulla on kymmenen eri sometiliä minne postaat 50 kertaa päivässä. Sulla on ulkonäköpaineita ja silti postaat kuvias someen missä sut haukutaan ja taas masentaa.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo on ainakin osittain. Nykyinen moderni maailma vaatii liikaa ihmiseltä, on myös paljon yksinäisyyttä. Ihminen kaipaa kuulumista ryhmään ja olonsa tuntemista tarpeelliseksi, myös luonnosta etääntyminen vaikuttaa negatiivisesti. 

Ei se vaadi liikaa, ihmiset ja toimet vaativat. Kehitys on edennyt pikavauhtia väärään suuntaan ja ennen helposta elämästä on tehty monimutkaisempaa ja osiltaan vaativampaa myös yksilötasolla. Lisänä siis ihmisten toimet. Täytyisi ymmärtää mitä seuraa mistäkin liikkeestä mutta raha ja vallanhimo ovat sokaisseet eikä oteta huomioon heikentäviä tekijöitä. Kaikki kasaantuu ja leviää käsiin. Lopputulos voi ollakin pahasti miinusmerkkinen. Tarvittaisiin pikaisesti niitä jotka näkevät kaikkia epäkohtia ja niitä tulisi tuoda esiin tarkasteluun ja sitten vaadittaisiin vastuunkantoa ja ymmärrystä siitä mikä on hyväksi pitkällä tähtäimellä ja mikä ei ole. Jos sinä vastaat joistakin asioista, varmista että kaikki on mahdollisimman sujuvaa. Punnitse asioiden tärkeyttä ja pohdi missä asioissa ei kannata joustaa ja missä taas kannattaa. Ajattele yleishyödyllisen monipuolisesti ja viisastuta itseäsi. Muista että jokaisessa kohdassa ei kannata ajatella vain sitä rahaa. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

       Eipä kannata liikoja funtsia, näillä mennään...

Kaikkien tehtävä ei olekaan puuttua aina kaikkeen, saat omat hyvät ajatuksesi auttamiseksi kun on aika. Älä ajattele kuitenkaan ettet olisi osallisena joten jaa tietoasi myös aina kun huomaat että sille olisi tarvetta.