Kun olette puolisosi kanssa eri paikoissa, paljonko soittelette/viestitte?

Työpäivän aikana laitetaan 1-15 viestiä ja soitellaan jos tarvii. 1 viesti puolin toisin on ihan vaan pitkän snäppi streakin ylläpitoa ja sit loput yleensä jtn "mitä kaupasta" tai "monelta mennään" tyyppisiä. 

Muuten jos ollaan erillään niin yleensä toi mies laittaa jossain kohtaa viestiä ja kysyy miten mulla menee missä meenki. Ite vastailen yleensä about tunnin välein hänen viesteihin kun oon jossain, meistä mä meen enemmän. Et kyllä sillonki tulee viestitetyä jonkun verran. 

Vierailija wrote:

Mitä te oikein teette työskenne jos on aikaa tekstailla kaikkea turhanpäiväistä? "Mitä söit?" Ette ole tosissanne. Mun työ ainakin vaatii jatkuvaa keskittymistä että homma pysyy kasassa. 

jep ja kun töissä oma pikaviestin pukkaa työviestiä jatkuvaa tahtia, niin todellakin ärsyttäisi jos wa tai meseviestit piippaisi koko ajan taustalla, aivot kiehuu yli pienemmästäkin ja sitten ihmetellään kun ei pysty keskittymään työhön.

Hyvin ehditään tehdä töitä molemmat, ei huolta siitä :) Vähemmän menee aikaa viestittelyihin kuin joidenkin työkavereiden tupakkitaukoihin, tai vaikka esimiesten kotiin soittoihin. Yksi työkaveri meilläkin on monta kertaa päivässä puhelimessa kun soittelee lapsille ja miehelle. Me ei soitella töihin ellei ole jotain tosi tärkeää asiaa, silloinkin laitetaan viesti että milloin sopii soittaa. Enkä edes muista milloin viimeksi.

No meille on päivänselvää että jos ei ehdi lukea viestiä tai vastata siihen, silloin ei ehdi. Puhelimessa äänet niin pienellä että jos olen vaikka työpuhelimessa, en edes huomaa viestin tuloa. Mutta osataan vastata sitten vasta, kun sopiva hetki tulee. Se kannattaa opetella ihan kaikkien viestien kanssa, suosittelen ;)

Emme viestittele päivän aikana lainkaan ja jos mies on yksinään reissussa, tulee 2 tuntia ennen kotiinpaluuta tieto, että suunta kohti kotia on nyt otettu. Vain todella tärkeässä asiassa soittelemme toisillemme, puhelimen mukaan mies on viimeksi viestitellyt minulle syyskuun alussa. Puhumme vanhanaikaisesti kasvokkain, jos olemme molemmat kotona ja jos emme ole, ei ole tarvetta halihalipusipusi -viesteille.

Riippuu missä on jne. Jos puoliso olisi just vaikka työreissulla, niin voisin laitella arkisia asioita päivän mittaan vaikka ei viesteihin vastaisikaan heti. Illalla yleensä on ollut yksi puhelu.

Jos on kavereiden menossa, niin odotan yleensä, että yhteydenotto tulee ensin hänen puoleltaan. En halua häiritä tai kääntää ajatuksia kotipuoleen, jos siihen ei ole erityistä syytä. Tällaisina hetkinä ei soitella puheluita.

Yhdessä 16 vuotta.

Työpäivän aikana viestit on lähinnä semmosia ”pitääkö käydä kaupassa”, ”muistathan kurahousut lapselle” yms. Välillä saatetaan puolin ja toisin raportoida jos on jotain erityisen kivaa tai erityisen ärsyttävää tapahtunut ja toinen vastaa, kun ehtii. Pidemmillä reissuilla viestitellään, jos on jotain kiinnostavaa kerrottavaa ja soitellaan muutamia kertoja videopuheluita, riippuen reissun pituudesta.

"Jos on kavereiden menossa, niin odotan yleensä, että yhteydenotto tulee ensin hänen puoleltaan. En halua häiritä tai kääntää ajatuksia kotipuoleen, jos siihen ei ole erityistä syytä"

Onko kodin ja perheen ajattelu sitten jotenkin negatiivinen asia? Toivottavasti ymmärsin väärin, mitä tällä tarkoitetaan. Ymmärrän jos vaikka kotona sairas lapsi tms mutta muuten.

Eikö noita asioita voi rupatella sitten kotona ? 

Töistä ei soitella mutta laitetaan viestejä. Kaikenmoista höpinää. Kotona sitten muut jutut. Yhdessä 20 vuotta.

Vierailija wrote:

"Jos on kavereiden menossa, niin odotan yleensä, että yhteydenotto tulee ensin hänen puoleltaan. En halua häiritä tai kääntää ajatuksia kotipuoleen, jos siihen ei ole erityistä syytä"

Onko kodin ja perheen ajattelu sitten jotenkin negatiivinen asia? Toivottavasti ymmärsin väärin, mitä tällä tarkoitetaan. Ymmärrän jos vaikka kotona sairas lapsi tms mutta muuten.

En tiedä, mitä tuolla tarkoitetaan, mutta toivon, että puoliso elää siinä hetkessä, jossa on eikä mieti, miten ne kotona nyt oikein pärjää. Jos on kavereitten kanssa kalassa, niin sitten on sitä 100% eikä istu autossa viestittelemässä minulle, koska silloin menettä samaan aikaan sekä yhdessäolon kavereitten kanssa että yhdessäolon kanssani. Sama pätee toisinpäin: kun menen joulumyyjäisiin kavereitten kanssa, niin haluan olla nimenomaan siellä, että myyjäisten kahviossa viestimässä, että on niiiiiiin ikävä täällä 4 km päässä kotoa ilman sinua.

Joo musta tästä on tullut ihan ongelma et kun olet kaverin/siskon/työkaverin kanssa näkemässä ihan vapaalla tai vaikka lounaalla, sitä puhelinta rassataan koko ajan. Viestiä tulee tai puheluun vastataan eikä keskitytä siihen jonka kanssa siinä oikeasti ollaan. En kestä yhtään sellaista.

Monesti tää liittyy just siihen et puolison kanssa tikusta asiaa ihan koko ajan. Jos oon lenkillä siskon kanssa niin onhan se nyt helvetin ärsyttävää jos ei sitä aikaa voi odottaa vastaamatta.

Itse 2v kestäneessä etäsuhteessa ja vaihdetaan pari viestiä/pv viikolla kun ei nähdä mutta lähtökohtaisesti jutellaan asiat viikonloppuna kun nähdään. Harrastuksessa tavataan muiden seurassa pitkin viikkoa niin siinä nopeasti myös pari sanaa. Soiteta ei juuri koskaan. Hyvin toimii ja säilyy sellainen kiva etäisyys ja oma tila myöskin tässä.

Parasta olisi olla sen puolison kanssa samassa työpaikassa parin metrin etäisyydellä. Olen suuresti hämmästynyt jatkuvasta viestittelystä ja soittamisesta. Käsikädessä käydään vissiin veskissäkin tai vähintäinkin pytyltä lähetetään puolisolle viestiä. Ei ihme, että työ rasittaa kun siihen ei keskitytä ollenkaan ja kulutetaan työaikaa mitättömien juttujen viestittelyyn ja soittelemiseen ja valitetaan sitten miten töitä on muka niin paljon, ettei niitä ehdi tehdä. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

"Jos on kavereiden menossa, niin odotan yleensä, että yhteydenotto tulee ensin hänen puoleltaan. En halua häiritä tai kääntää ajatuksia kotipuoleen, jos siihen ei ole erityistä syytä"

Onko kodin ja perheen ajattelu sitten jotenkin negatiivinen asia? Toivottavasti ymmärsin väärin, mitä tällä tarkoitetaan. Ymmärrän jos vaikka kotona sairas lapsi tms mutta muuten.

En tiedä, mitä tuolla tarkoitetaan, mutta toivon, että puoliso elää siinä hetkessä, jossa on eikä mieti, miten ne kotona nyt oikein pärjää. Jos on kavereitten kanssa kalassa, niin sitten on sitä 100% eikä istu autossa viestittelemässä minulle, koska silloin menettä samaan aikaan sekä yhdessäolon kavereitten kanssa että yhdessäolon kanssani. Sama pätee toisinpäin: kun menen joulumyyjäisiin kavereitten kanssa, niin haluan olla nimenomaan siellä, että myyjäisten kahviossa viestimässä, että on niiiiii

Tässä oli harvinaisen järkevä kommentti. Idea on siinä, että antaa toisen viettää aikaa rauhassa omassa sen hetkisessä tilanteessa. Ei siinä, että olisi jotain negatiivista/positiivista ottaa yhteyttä kotiin noin 10-100 kertaa/tilaisuus. Vaan se, että antaa rauhaa ja tilaa toiselle. Miten voivat aikuiset ihmiset niin riippuvaisia tai epävarmoja etteivät kykene pitämään näppejään erossa puhelimestaan kumppanin suuntaan kun tällä on jotain omaa harrastusta tms. Onko ehkä tietoista, että hei hei, minäkin olen olemassa, älä vain unohda sitä tai vietä (liian)mukavaa aikaa muiden kanssa. Itsekästä viedä toisen vapaa-aikaa keskeyttämällä se jatkuvasti. Tai työaikaa samoin.

Miksi ei voida sitten yhdessä nokitusten rauhassa jutella kun tulee kotiin? Vaikka viinilasin, iltapalan ja kynttilöiden kera.

Mieheni luulisi minun seonneen jos rämppäisin soittaa tai laittaisin viesteja kymmeniä kertoja päivässä työaikana. Samoin minä miehen. Jos asiaa niin sitten, mutta turhaa löpinää ja kyselyä, ei kiitos. 

Hempeilyt sitten muina aikoina ja kyselyt mitöoletsyönyt/toimikovatsa/mitäkuuluu/milläpäälläpomoon...

Vierailija wrote:

"Mitä ihmeen asiaa teillä on puolisolle, että pitää laittaa monta viestiä päivän aikana?"

Millainen päivä sulla on ollut? Miten meni se palaveri? Oliko hyvä treeni? Tykkään susta! Selvisikö milloin se koulutus on? Mitäs söit? Selvisitkö siitä asiakaskäynnistä? Onko väsy, nukuitko yöllä hyvin? Millainen sää siellä on?

Vähän ihmeissäni luin 1.sivulta miten moni viestittelee vain jos on "oikeaa asiaa". Ettekö koskaan laita toiselle edes jotain hempeilyviestiä ihan vaan huvin vuoksi?

Tämä juuri, en tajua miksi joku haluaisi sellaisen kumppanin, jonka kanssa voi keskustella vain kun on jotain tärkeää asiaa. Me ollaan miehen kanssa viimeksi viestitelty mm. siitä minkälaisen lemmikkilohikäärmen haluaisimme. 

Puolison kanssa kommunikoimme 1-3 päivän aikana  0-1krt joko viestillä tai puhelimitse. 7 päivän erossa olon aikana ehkä 2 kertaa jos ei ole mitään akuuttia asiaa. En ymmärrä pariskuntia joiden pitää kokoajan tietää toisensa tekemiset. Yhdessä olemme olleet jo 6v. Luottamus puolin ja toisin kunnossa. 

Minä menin naimisiin sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa on ilo viestitellä ja vaihtaa kuulumisia ja mielipiteitä eri asioista. 

Vierailija wrote:

Minä menin naimisiin sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa on ilo viestitellä ja vaihtaa kuulumisia ja mielipiteitä eri asioista. 

Näitä kuulumisia ja mielipiteit ei tarvitse kenties ja toivottavasti vaihtaa työaikoina tai toisen omana vapaa-aikoina ja koko ajan? Kaikelle on aikansa ja paikkansa, se tuntuu nykyisin vallan unohtuneen. Miten voi päivän aikana kuulumiset tai mielipiteet vaihtua kymmeniä kertoja niin, että niistä pitäisi kumppanille juuri sillä siunaamalla hetkellä raportoida. Töissä ollaan kait pääasiassa töissä töitä tehden palkkaa vastaan, siinä ne kuulumiset. Se seikka tiedetään jo aamulla kotoa lähtiessä. Muut mielipiteet ja kuulumiset voi sitten vaihtaa kotona töiden tai harrastusten jälkeen.

Jos olisin työnantaja niin puuttuisin kyllä tuohon nykyään niin valtavaan työaikana kumppanin tms. kanssa puhelimessa vietettyyn aikaan. Antaisin niille henkilöille lisäbonusta, jotka pitävät kännykän äänettömällä ja poissa työtiloista ja palavereista. Vain todella tärkeät asiat voi hoitaa ja mieluummin taukoaikoina. Yksityiset turhat ajanvietepuhelut ja viestit eivät ennenkään olleet sallittuja työaikoja.