mitä apua voi saada masennukseen ja ahdistukseen?
kun ei halua pillereitä. onko muuta tarjolla? kannattaako hakea apua, vai saattaako siinä vain itsensä vaikeuksiin? en oikein luota mitä käy, jos menen jollekulle avautumaan.
Kommentit (34)
Psykologin juttuset tai depressiohoitajan juttuset noin kerta kuukauteen todennäköisesti ensi vuoden puolelta alkaen. Riippuu vähän millä levelillä oireilusi on.
Ohjataan tekemään hengitysharjoituksia netistä =D
En itse aikoinani masentuneena ja ahdistuneena joutunut mihinkään vaikeuksiin, mutta pillerit kyllä sain. Käytin niitä puolisen vuotta ja olon kohennuttua lopetin. Tästä on jo useampi vuosi aikaa. Nykyään menee tosi hyvin, olen onnellinen. Tuntuu kaukaiselta ajatukselta että voin silloin joskus niin huonosti. Onneksi sain apua.
keskusteluapu auttaa, mutta itseäni ahdistaa etten halua mihinkään kirjattavan ylös mitä puhuisin. en siis voi puhua kellekään. en halua henkilökohtaisia asioitani mihinkään kirjattavan. vielä vähemmän vastaamokeissin jälkeen. en muutenkaan että jäävät jonnekin muistiin.
mieli.fi löytyy jotain harjoituksia mitä voi itse kokeilla tehdä.
Vierailija wrote:
Ohjataan tekemään hengitysharjoituksia netistä =D
Jeps:) ! Auttaa kuulemma myös unettomuuteen ja auto-onnettumuudesta johtuvan vamman kiputiloihin. Ei auttanut kumpaankaan.
Keskusteluapu voisi olla paikallaan. Terveydenhuollosta voit saada lähetteen julkiselle puolelle. Yksityisen kautta pääset maksamalla psykoterapiaan, hinta toki korkeampi. Ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa suosittelisin myös yhdeksi vaihtoehdoksi. Hinta ei-psykoterapetin antanama on edullisempi. Ratkaisukeskeinen lyhytterapia voi sopia myös siihen, kun odottaa julkisen jonoissa eli avuksi ensihätään, jos ei kokonaan.
auttaako kuvataideterapia? voiko sitä saada terveyskeskuksesta?
Aluksi pitää selvittää mikä masentaa, mikä ahdistaa ja voiko asioita muuttaa. Lääkkeittä ei kannata pelätä. Masennus on pahimmoillaan tappava tauti.
terapia on yhtä tehokasta tai tehokkaampaa kuin lääkkeet.
Apua masennukseen? Mieti, ja etsi ne syyt miksi olet masentunut? Sitten tee asioille jotain, jos niille jotain voi tehdä. Muutoin ei auta kuin hyväksyä olemassaoleva tilanne ja opetella elämään niiden juttujen kanssa. Muista, ettei mennyttä voi muuttaa ja tulevaisuudesta et tiedä.
Vierailija wrote:
Juo Viinaa, kunnes helpottaa.
Se auttaa vain niin kauan kun saattaa ryypätä. Kokeiltu enkä suosittele kun siinä on suuri mahdollisuus alkoholisoitua. Minäkään en söisi mielialalääkkeitä tai pameja. Ihan liikaa kokemusta lääkkeistä unettomuuden takia. kun ketipinori oli toinen mitä kirjoitetaan ja jota en suostunut käyttämään niin luin aika paljon lääkkeistä. Lääkärit ei muuten tykkää yhtään kun potilas on kiinnostunut omista vaivoistaan. Siinä on heillä asenneongelma.
Lähtee ulos kävelylle tai pyöräilemään. Mitä enemmän synkistää ja ärsyttää sitä pidempi lenkki.
Miksi et halua pillereitä? Mä en halunnut terapiaa koska maksaa järjettömästä ja kestää vuosia, siltikään ei välttämättä auta. Lääke poisti ahdistuksen kahdessa viikossa ja on halpaa. Minulle ei tullut sivuvaikutuksiakaan. Kadun vain sitä etten aloittanut lääkettä 10 vuotta aikaisemmin.
Kannattaa myös itse koittaa aktivoitua hoidossa, jos vielä olet sillä tasolla. Keskivaikean masennuksen hoidossa on näyttöä siitä, että liikunta voi olla yhtä tehokasta kuin lääkehoito. Tämä tietty riippuu ihmisestä. Terveyskylä.fi, mieli.fi..netistä saa tosi paljon ohjattua apua ja nettiterapia apua ihan ilmaiseksi. Nettiterapiaan voi myös lääkärin lähetteellä päästä.
Voin kertoa vain omasta masennuksesta.
Taustani on epävakaa turvattomuus lapsuudesta lähtien. Noin kolmekymppisenä hajosin ja ohjattiin terapiaan ja lääkitys. Kumpaakin käytin noin nelisen vuotta. Terapiassa käsiteltiin taustaani joka hyvin pitkälti oli juurisyy silloiseen tilanteeseen.
Kuitenkin kun tajusin laittaa vanhat lenkkarit jalkaan ja lähteä kävelylle, olin lääkkeistä turvonnut satakiloiseksi, ja päivittäinen kävely yhtä ja samaa reittiä, oli pelastus. Ensin kävely oli raskasta ja piti pakottaa itsensä puoleksi tunniksi ulos. Jossain vaiheessa lisäsin jonkun lenkin ja olin noin tunnin. Näin luonnon kuinka se muuttuu vesisateessa/pakkasessa/syksy/kevät.
Pahimpaan hetkeen mielialalääke varmasti auttoi. Nykyään tiedän kärsiväni kroonisesta masennuksesta ja siihen ei lääkkeet auta. Ne ei poista masennukseni lähdettä joka on ja sitä en muuksi muuta. Ymmärrän ottaa etäisyyttä menneeseen ja annan olla. Laitan lenkkikengät jalkaan ja menen metsään puhisemaan pois pahaa oloani. Näen taas luonnon joka muuttuu ja jolle en voi mitään. Kuten elämäkin, tiettyihin asioihin voin vaikuttaa ja tiettyihin en, ne pitää olla niinkuin on, turha murehtia asiaa mille mitään ei voi.
Mene terapiaa ja hae lääkitys. Käy puhumassa jossain tai kirjoita. Tosin kirjoittamiseen ei saa jäädä jumiin. Itseä kirjoittaminen on auttanut myös koska sain anonyymisti purkaa asioita ilman että joku kauhistelee tai sanoo että muistoni on väärä. Se oli minun kokemus ja antaisin mitä vaan että asiat olisi menneet toisin.
Nykyään tiedän olevani kokemusteni vuoksi se mikä nykyään olen ja arvokas juuri tällaisena kuin olen. Ei ole olemassa vain yhtä mallielämää, meillä on jokaisella oma tarinamme.
Terapiaan jos pääsee