Millainen ikäero on 3 vuotta? Kertokaa hyviä ja huonoja puolia. (ev)

Ja kauheaa oli, varsinkin meidän äidille. Emme tulleet siskon kanssa alkuunkaan toimeen ja tappelimme koko ajan. En tiedä oliko ikäerolla asiaan osuutta vai oliko kyse vain kahden erilaisen luonteen yhteentörmäyksestä.

Hyviä puolia:

- 3-vuotias on itsenäinen: pukee itse, riisuu itse, syö itse, käy vessassa itsenäisesti, on yö- ja päiväkuiva (ei tietenkään kaikki, mutta melko pian oppivat kuitenkin nämä jutut siinä 3. vuoden aikana)

- 3-vuotias jaksaa jo vähän odottaa, voi olla pienenä apunakin äidille, ymmärtää selityksiä

- äiti on motivoitunut jäämään taas kotiin, kun on ollut välillä töissä (ei teitenkään kaikki, mutta esim. tämä äippä)



Huonoja puolia:

- minusta tuntuu aika isolle ikäerolle. 3-vuotias kaipaa hurjasti kavereita. Hänen paikkansa ei minusta olisi enää kokopäivätoimisesti kotihoidossa etenkään kun lähipiirissämme ei ole kovasti muita lapsia. Pikkusiskosta ei ole vielä seuraa ja yhteiset leikit tietysti epäonnistuvat (toki myöhemmin saattaa sujua paremmin)

Itse ajattelinkin hakea 3-vuotiaalle paheksuttavan virikehoitopaikan pph:lle :))

Ja siitä voin sanoa että meillä on ollut mukavaa ja mennyt hyvin.



+ Esikoinen osaa itse pukea, syödä, käydä vessassa yms.

+ Esikoinen tahtoo välillä auttaa askareissa

+ MEILLÄ ei ollut mustasukkaisuutta vaan vauvaan on tutustuttu hellästi, paijattu, halattu ja otettu viekkuun yms. (tämä on hyvin tapauskohtaista)

+ Esikoinen viihtyy myös omissa leikeissä ja touhuissa kun vauvaa hoidetaan ja ymmärtää kun kerrotaan miksi vauvaa hoidetaan ja autetaan.



- Vauvalla ja 3v tietysti voi olla täysin eri rytmi ja muutenkin ne tekemiset. (Meillä saatiin perheelle melko nopeasti sopiva rytmi ja esikoisen kanssa pelataan luetaan ja leikitään vauva mukana joten sekin sujuu mukavasti)

- Esikoinen lopetti päiväunet vauvan synnyttyä ja se on tavallaan hyvä ja huono. Jos itse on väsynyt, ei pääse päikkäreille. Mutta toisaalta esikoinen nukahtaa vauvan kanssa nyt noin 20.00 aikoihin kun ennen nukahti n.23.00.

- Menee tietty hetken aikaa varmaan ennen kuin nämä pääsevät yhteisiä leikkejä leikkimään...



KAiken kaikkiaan meillä on vaikuttanut olevan hyvä ikäero ja kaikki on mennyt oikein mukavasti. Yhtä hyvin olisi voinut kuitenkin mennä toisinkin...

lapsilla on ikäeroa ihan vähän vajaa 3v ja on ollut loistava ikäero. Poika oli lähes 3v kun tyttö syntyi. Monta plussaa! Isompi oli jo sen verran iso ( vaikka pieni olikin vielä) että ymmärsi paljon asioita selittämällä. Meillä isoveikka oli innokas vauvanhoitaja ja hänet pystyi ottamaan mukaan hoitoihin, ja otti kunniatehtävänä kun sai vahtia nukkuvaa vauvaaa esim kun itse olin suihkussa. Myös leikkien kannalta oli hyvä ikäero, pienempi tykkäsi seurailla isomman leikkejä ja nyt kun vauva on jo lähes 3v niin leikkivät yhdessä sekä sisällä että ulkona. Tietysti ikäero riippuu nin paljon lapsesta, jotkut ovat 3vuotiaanakin aika uhmakkaita ja jokaisella perheellä on se oma hyvä ikäero. Itse olin tyytyväinen meidän ikäeroon ja jos olisi tullut kolmas niin samalla ikäerolla olisi tehty/yritetty. Olen seurannut paria ystäväpariskuntaa joilla on 2v tai alle ikäerolla ja kiitos ei meille. Sellaisesta ei nauti kukaan kun elämä on yhtä kaaosta kun pienempi ei ymmärrä miksi vauvaakin pitää hoitaa ja pahimmassa tapauksessa kumpikaan ei nuku öitä. Ja myös se positiivinen tuli mieleen, että isoveikka oli jo kuiva eli vain yksi lapsi vaipoissa, lisäksi autoilua helpotti kun oli vain yksi kerrallaan selkä menosuuntaan. Ainoa miinus mikä tulee mieleen, on se, että juuri kuin esikoinen aloittaa esikoulun niin jouduin palaamaan töihin. Suurempi ikäero olisi sallinut myös sen, että äiti olisi ollut kotona vastaanottamassa ekaluokkalaista.

mutta täytyy sanoa, että tuo kolme vuotta kuulostaa minustakin aika hyvältä ikäerolta. Monessa tuttavaperheessä on lapsia kahden (tai alle kahden) vuoden ikäerolla, eikä se vaikuta minusta mitenkään houkuttelevalta. Vanhempi lapsikin on siinä vielä niin kovin pieni ja kaipaa paljon huomiota. Yksikin äiti kerran minulle kommentoi, ettei muista mitään siitä ajasta, kun lapset olivat pieniä, koska ikäeroa oli vajaa kaksi vuotta ja elämä yhtä hulinaa. Kuka sellaista haluaa?

oli silloin 2-vuotiaana raju uhma-ikä nyt on jo siitä rauhottunut jonkin verran ja ikäeroksi tulee 3v.

ja on ollut mielestäni oikein hyvä ikäero. Isompi oli jo itsenäinen ja omatoiminen vauvan synnyttyä. Osaa syödä itse, pukea ja hoitaa vessassa käynnit. Isommasta on seuraa ja apua vauvan hoidossa. Eikä mustasukkaisuuttakaan pahemmin ollut. 3-vuotiaan uskalsin jättää esim. yksin sisälle leikkimään kun kävin nukuttamassa vauvaa vaikka ulkona vaunuihin. (esim. alle 2v ei kait uskaltaisi jättää kun ei tietäisi mitä kaikkea tekee sillä aikaa...) Nyt isompi täyttää 5-v ja pienempi kohta 2-v ja on kiva seurata kuinka tytöt kokoajan alkavat leikkimään enemmän yhdessä. Isompi huolehtii kovasti pienemmästä ja pitävät toistensa puolia.

Erityisesti tuo esikoisen uhman helpottaminen on yksi suurimmista eduista. Lisäksi esikoinen osaa jo monia juttuja, on kuiva ja muutenkin ymmärtää paljon.



Meillä lapset nyt 2 ja 5 ja leikkivät yhdessä tosi paljon. Tottakai myös riitelevät ajoittain, mutta sitä kaikki sisarukset tekevät.