Miten pitää elää, että ei jää mitään perittäväksi?
Kysyin kaverilta, että paljonko hän perii kuolleelta isältään. Meni jotenkin vaikeaksi ja aloin painostaa, että hänen on oltava rehellinen minulle. Sitten myönsi, että perittäväksi jäi vain kulahtanutta irtaimistoa ja kasa lumppuvaatteita. Olin siinä ihan huuli pyöreänä ja vaadin kaveria kertomaan, miten isänsä oli oikein elänyt, kun ei mitään perittäväksi kyennyt jättämään. Kuitenkaan en saanut hänestä irti mitään järkevää! Aihe oli suuri häpeä hänelle.
Miten ihminen voi epäonnistua niin totaalisesti elämässään, että mitään rahanarvoista perittävää ei jää? En voi kuin pyörittää päätäni.
Kommentit (27)
Tälle elämäntavalle on oikein nimikin: kädestä suuhun.
Vierailija wrote:
Itse elän tarkoituksella niin, ettei perittävää jää. Minulla ei ole lapsia eikä puolisoa, joille haluaisin jotain jättää. Etäisemmät sukulaiset taasen eivät minun rahojani ansaitse.
Sama juttu. Eläkeikä on kohta edessä ja säästöjä on. Elän eläkkeellä ilman pihistelemistä siten, että muutama tonni jää hautajaisia varten. Minulla ei ole perillisiä enkä halua jättää omaisuuttani kaukaisille sukulaisille testamentilla. Varmuuden vuoksi olen tehnyt testamentin eräälle yleishyödylliselle järjestölle, haluan kuitenkin itse päättää, mihin omaisuuteni käytetään, jos kuolen yllättäen.
Multa ei jää mitään perittävää lapselleni.
Vierailija wrote:
On kyllä outoa.
Ei ole.
On kyllä naurettavaa. Minuakin nolottaisi.
Omalta Isältäni en saanut muuta kuin vittumaiset muistot. Itse jätän lapselleni perinnön ja myös mukavia muistoja. Miksi en jättäisi perintönä haalimaani omaisuutta lapselleni tasoittaakseni hänen polkuaan elämässä.
Minusta nämä " ei tarvitse mitään jättää" on vain kateellisten ja kommunistien puhetta !