Lasten elämän ei tule olla helppoa, kertoo professori ja kasvatusasiantuntija
Helpon elämän tulee olla vasta aikuisiässä tavoiteltava palkinto joka ansaitaan kovalla työnteolla, mutta lapsuudessa helppo elämä ainoastaan vain pehmittää ja hyydyttää lapset ja jättää näihin syvän haavan, joka ei parane pelkällä laastarilla.
Kommentit (13)
Totta toi on. Liian siloteltu tie tekee laiskaksi.
Voisko nää nyt päättää. Pitääkö olla pumpulia vai militaristinen kuri.
Elämän ei pidä olla helppoa lapsena, koska ei se ole sitä aikuisenakaan.
Koululiikunnasta on monille jäänyt traumoja.
Niin totta. Moni huumehörhö on saanut jo lapsuudesta lähtien kaiken mahdollisen liian helposti.
Lapsillani on kaikin puolin turvattu elämä. Heillä on turvallinen koti, perhe, kavereita, paljon turvallisia aikuisia ympärillään, ihan kohtuullisesti leluja ja kirjoja, lapsia viedään useamman kerran vuodessa johonkin kivaan paikkaan, lasten kanssa ulkoillaan ja liikutaan päivittäin, lapsille on tarjolla erilaisia harrastusmahdollisuuksia ja lasten elämä on taloudellisesti turvattu.
Lasten isä kuoli kun eka lapsi oli pieni ja ennen kun toinen syntyi. Muita menetyksiä laspet ei ole vielä joutuneet kokemaan.
Onkohan heillä nyt sitten helppo elämä?
Lasten pitää sietää pettymyksiä ja eikä lasten elämä voi olla vain riemusta kiljumista tai sitten alkaa kyllä tulemaan ongelmia.
Vierailija wrote:
Voisko nää nyt päättää. Pitääkö olla pumpulia vai militaristinen kuri.
Miksi noin mustavalkoinen?
Elämä on ihan tarpeeksi pskaa ilman, että myös lapsuuden on sitä oltava. Oma lapsuuteni oli äidin alkoholismin takia vaikea. Omat lapseni ovat kärsineet mun mielenterveysongelmien takia ja isänsä vakavan sairastumisen takia. Vieläkö olisi pitänyt lisätä taakkaa?
Huonosti otsikoitu. Tässä helpolla elämällä tarkoitetaan liian vähäistä liikuntaa vapaa-ajalla, olkoon se liikunnallisten harrastusten, leikkien tai arkiliikunnan vähäisyyttä. En ole vuosikausiin nähnyt lasten leikkivän ulkona, me lapsena usein touhuttiin porukalla esim hyppynarun ja pihapelien parissa.
Vierailija wrote:
Lapsillani on kaikin puolin turvattu elämä. Heillä on turvallinen koti, perhe, kavereita, paljon turvallisia aikuisia ympärillään, ihan kohtuullisesti leluja ja kirjoja, lapsia viedään useamman kerran vuodessa johonkin kivaan paikkaan, lasten kanssa ulkoillaan ja liikutaan päivittäin, lapsille on tarjolla erilaisia harrastusmahdollisuuksia ja lasten elämä on taloudellisesti turvattu.
Lasten isä kuoli kun eka lapsi oli pieni ja ennen kun toinen syntyi. Muita menetyksiä laspet ei ole vielä joutuneet kokemaan.
Onkohan heillä nyt sitten helppo elämä?
Ihanalta elämältä kuulostaa. Turvaton lapsuus on myrkkyä ihmiselle. Pettymyksiä tulee luonnostaan ihan tarpeeksi, ei niitä tarvitse alkaa lapselle tekemällä tehtailemaan.
Miten tän ketjun kommentointi lähti näin vinoon suhteessa juttuun? Lukiko monikaan?
Mistä näitä kasvatusasiantuntijoita oikein sikiää?
Ensinnäkin, pitäisi määrittää, että mikä on helppo elämä?
Toiseksi, elääkö tämä tyyppi menneisyydessä?
T: tuntematon