Muutama ystävällinen kysymys vapaasta kasvatuksesta.

tai sitten leikkiä lapsen kanssa. Lapsi tekee pahojaan, kun jätetään yksin touhuamaan.

Idea on siinä, että kielloilla on jokin pointti.

eikö kielloilla ole aina joku pointti?

ap

" Kielloilla on joku pointti" . Eikö niillä ole ihan tavallisessakin kasvatuksessa jokin tarkoitus? En ymmärrä. Kiinnostavaa :)

Ei kaikkea tarvitse kieltää, lapset ovat vaan uteliaita. Meillä 1v5kk pesi juuri vessaa vessaharjalla. Otti harjan ja heilutti vessanpytyssä. Kun oli aikansa heilutellut pyysin laittamaan pois ja sitten pestiin kädet.

eikös tuo ole ihan normaalia lapsen ottamista mukaan kotiaskareisiin? noin minäkin teen, vaikka kuria pidetäänkin. mutta entä jos vessaharjan tilalla onkin hammasharja? mitä sitten teet? minä sanon että ei saa, koska harjaan menee pöpöjä ja sitten sinä sairastut. jos kielto ei tehoa, otan harjan pois ja kestän itkun.



ap

Mulla on sen jäljiltä aivan toooodella touhukas ja utelias mukula. Joskus on tullut mieleen että vois olla itselle helpompaa jos pakottais sen vaan istumaan lattialla ja leikkimään omilla leluillaan. On kyllä jäbä myös tosi näppärä ikäisekseen.

Ja vielä enemmän olisin ihmeissäni jos hän niitä harvoja kieltoja alkaisi uskoa ;) Lapsi on utelias ja haluaa kokeilla kaikkea, tietenkään en anna tehdä mitään vaarallista ja etenkin kylässä on esteltävä enemmän kuin kotona. Vien lapsen pois tilanteesta ja yritän kiinnittää huomion muuhun. Jos taulu-tv kiinnostaa niin annan tutkia, tosin pidän kädestä niin ettei pahasti pääse lääppimään mutta annan kokeilla esim. reunasta. Kun se on saatu rauhassa tutkia, se yleensä unohtuu. Jos legot on mielenkiintoisia ja niitä on pakko tunkea vessaan niin laitan ne pariksi päiväksi kaappiin.

jos ei ole lapsen oma harja, niin vaihdan sen lapsen omaan ja sitten pestään hampaita. Jos hampaat pesty niin sitten vaikka huuhdellaan yhdessä se harja ja laitetaan hammasmukiin. Sitten vaikka pestään kädet ja koko vessapytyn harjaus hammasharjalla on jo unohtunut.



2/7

nyt silti tähän keksusteluun. Mietitte että eikö jokaisella eillä ja kiellolla ole jokin tarkoitus. AInakin minun korviini vanhempien kielloilla ei monesti ole yhtään mitään pointtia. Esim eilen bussissa isä sanoi vieressä istuvalle lapselleen. Älä ota pipoja ja hanskoja pois.. hetken päästä lapsi otti kuitenkin, isä sanoi, hyvä kun otit pois, täällä on lämmin. mitä ihmeen pointtia tuossa kiellosa oli? veljeni sanoo yksivuotiaaalleen koko ajan älä koske (ihan sama koskeeko mihin), eihän siinä ole mitään pointtia, kai nyt tutkivan lapsen on saatava esineisiin koskea. ei tietenkään kaikkiin, mutta kun mihinkään ei saisi koskea. ja kyllä näitä olisi vvielä paljon lisää. itse yritän usein miettiä 2 kertaa että kiellänkö vai onko kuitenkaan tarpeellista käyttää sitä ei-sanaa. No ehkä olenkin itse asiassa joidenkin mielestä vapaa kasvattaja, mutta toisaalta meillä on aika tiukat säännöt esim. käyttäytymisen suhteen. eikä meillä todellakaan pompita sohvilla!

Olin ratikassa ja siihen nousi nuori äiti noin 2,5-3-vuotiaan lapsen kanssa. Lapsi meni istumaan keski-ikäisen naisen viereen ja äiti jäi seisomaan vaunupaikalle. Lapsi rupesi käsillään kokeilemaan vieressään istuvan naisen tukkaa ja ei lopettanut ollenkaan vaan vähän jo vetelikin sitä. Äiti ei puuttunut mitenkään ja lopulta nainen sanoi äidille, että kieltäisi lasta. Äiti siihen tokaisi:" En voi kieltää, lapsella on vapaa kasvatus ja hänen pitää itse keksiä, mikä on oikein ja väärin" . No, meni jonkun aikaa ja nuori, teini-ikäinen poika oli jäämässä pois kyydistä ja lähtiessä sylkäisi nuorta äitiä naamaan. Äidin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun poika sanoi, ennenkuin hyppäsi pysäkille: " Minäkin olen saanut vapaan kasvatuksen" .

oli sitten totta tai ei. meikäläinen ei kyllä ihan tollasta vapaarta kasvatusta ymmärrä. vaikka en itsekään halua koko ajan olla eitä hokemassa, niin kyllä ne käytöstavat pitää kuitenkin opettaa!!!

opettaa, ei ne itsestään tule ja miksi pitäisikään.

Jotenkin myös se, että lapsen annetaan itse sanoa, mitä ja milloin syödään ja samoin nukkumaanmenoajat, tuntuu aika raskaalta taakalta pienelle lapselle kannettavaksi.

Äiti oli kaupassa ja kysyi kärrissä olevalta tyttäreltään, että mitäs me tänään syötäisiin? Sen kuuli eräs psykolgi ja meni sanomaan äidille, että mistäs se tytär voisi sen tietää kun äitikään ei näytä tietävän..



Eli mun mielestä psykologi on aivan oikeassa, ei lasten tarvitse päättä mitä syödään, tietysti on varmasti herkkupäiviä jolloin lapset voivat päättää mitä haluavat kaupassa, mutta lasten tehtävä ei mun mielestä ole valita päivän ruokaa, vaan se on vanhempien tehtävä.

Yleensä en minä sitä tiedä etukäteen, ja kysymys on yhtä paljon itselleni kuin lapsillenikin.



Se on tulkintakysymys, teenkö päätöksen sitten lasten mielipiteet huomioiden vai keskustellaanko ja tehdäänkö päätös sitten yhdessä. Meillä lapsetkin osaavat kyllä miettiä, että lihapullia syötiin aika vasta, pizzat eivät ole oikeaa ruokaa ja tarjouksessa olevaa ruokaa kannattaa ostaa jne. Siis lapset ovat 6- ja 8-vuotiaat.



nimim. Psykologi itsekin

Olet tainnut ymmärtää vähän väärin koko käsitteen...

Kyse on lähinnä siitä että lasta suojellaan puuhilta jotka saattavat olla vaarallisia lapselle itselleen tahi muille. Ja ohjataan mielenkiinto muualle kielletyistä puuhista sekä viemällä fyysisesti pois että sanomalla ei-sanan. Sitä kun sitten toistetaan muutama tuhat kertaa, lapsi ehkä oppii jossain vaiheessa välttämään kyseistä toimintaa ihan vapaaehtoisesti. PIenen lapsen aivot tarvitsevat tuhansia toistokertoja, ennen kuin jostain toiminnosta jää pysyvä muistijälki.

Ja jokainen normaalilla piponkireydellä varustettu ymmärtää että se on keskustelua, ei sitä että todella laittaisin lapsen päättämään perheen ruokavaliosta.



Ja kyllä tuolla 3-v:llä on usein ihan järkeviä ruokaideoita :-)



Ruokakaupan psykologille ehdottaisin tutustumista elämään oppikirjojen ulkopuolella.

tuo on juuri vapaan kasvatuksen tms. ongelma. Vanhemmat kuvittelevat olevansa valveutuneita, kun " ottavat lapset mukaan päätöksentekoon ja pitävät lapsia tasa-arvoisina" . Muuten ihan kiva ajatus, mutta lapsi on LAPSI ja lapsella on oikeus siihen, että hän voi turvautua VAHNEMPIINSA! Miten lapsi voi kokea olevansa turvattu ja hyvissä käsissä, jos vanhempi kyselee lapselta jo ihan yksikertaisiakin asioita, kuten " mitkä vaatteet pistät päälle?"



Vanhemmat ovat ikävä kyllä käsittäneet lapsikeskeisen kasvatuksen täysin väärin. Kuvitellaan, että lapsikeskeinen/lapsilähtöinen kasvatus on sitä, että lapsi saa päättää omista asioista. VÄÄRIN. Vanhemmat päättävät edelleen lapsensa asioista (niin arkipäiväisistä ruoka- ja vaateasioista, kuin muistakin), mutta ottavat päätöksissään huomioon lapsen näkökulman. Esim. lasta ei pakoteta satubalettiin, jos lasta satubaletti ei kiinnosta, mutta jos huomataan, että lapsella on musikaalisia taipumuksia (esim. laulelee kotona tai muuta) voidaan hänet kokeeksi viedä vaikka muskariin. Lapsilähtöisyys on sitä, että lähdetään lapsen tarpeista ja kiinnostuksista, mutta se EI tarkoita sitä, että vanhemmat antavat lapsensa esim. syödä joka päivä ranskalaisia, koska " meidän Vieno kokee, että nää on hänelle hyvää ravintoa, me niiku noudatetaan Vienon kiinnostusta!"



Minä kyllä kannatan lasten kanssa keskustelua enkä missään tapauksessa itse koskaan käyttäisi kiellon perusteena " siksi koska mä sanon niin" . Eihän lapsi voi oppia, miksi jokin asia on väärin, jos hänelle ei kerrota. Lapsi kyllä ehdollistuu kielloille niinkuin vaikka koiratkin, mutta ei hän välttämättä ymmärrä, MIKSI asia on kiellettyä. Siksi keskustelu on tärkeää.

(lapselle annetaan siis muutama vaihtoehto josta valita). Jos lapsi ei saa tilaisuutta tehdä valintoja ja ainakin välillä ohjata toiminnan kulkua, ei hän ikinä opi aloitteelliseksi ja toimintakykyiseksi ihmiseksi - jos lapsi huomaa ettei hänen tahdollaan ja tekemisillään ole mitään vaikutusta tapahtumien kulkuun ja oman elämänsä kulkuun, miksi edes vaivautua tekemään mitään tai tahtomaan mitään - silloinhan on ihan sama jos vain on olemassa, tahdottomana toisten ohjailtavana?



Lapsi siis tarvitsee harjoittelutilanteita joissa tehdä valintoja. Lapsen ikään sopivia valintoja, lapselle ei saa antaa vastuuta asioista jotka kuuluvat aikuisten ratkaistavaksi, muutenhan lapsen perusturvallisuudentunne järkkyy. Lapsen on saatava olla lapsi, mutta aktiivinen sellainen.