Muutama ystävällinen kysymys vapaasta kasvatuksesta.

Vierailija:

tuo on juuri vapaan kasvatuksen tms. ongelma. Vanhemmat kuvittelevat olevansa valveutuneita, kun " ottavat lapset mukaan päätöksentekoon ja pitävät lapsia tasa-arvoisina" . Muuten ihan kiva ajatus, mutta lapsi on LAPSI ja lapsella on oikeus siihen, että hän voi turvautua VAHNEMPIINSA! Miten lapsi voi kokea olevansa turvattu ja hyvissä käsissä, jos vanhempi kyselee lapselta jo ihan yksikertaisiakin asioita, kuten " mitkä vaatteet pistät päälle?"

Vanhemmat ovat ikävä kyllä käsittäneet lapsikeskeisen kasvatuksen täysin väärin. Kuvitellaan, että lapsikeskeinen/lapsilähtöinen kasvatus on sitä, että lapsi saa päättää omista asioista. VÄÄRIN. Vanhemmat päättävät edelleen lapsensa asioista (niin arkipäiväisistä ruoka- ja vaateasioista, kuin muistakin), mutta ottavat päätöksissään huomioon lapsen näkökulman. Esim. lasta ei pakoteta satubalettiin, jos lasta satubaletti ei kiinnosta, mutta jos huomataan, että lapsella on musikaalisia taipumuksia (esim. laulelee kotona tai muuta) voidaan hänet kokeeksi viedä vaikka muskariin. Lapsilähtöisyys on sitä, että lähdetään lapsen tarpeista ja kiinnostuksista, mutta se EI tarkoita sitä, että vanhemmat antavat lapsensa esim. syödä joka päivä ranskalaisia, koska " meidän Vieno kokee, että nää on hänelle hyvää ravintoa, me niiku noudatetaan Vienon kiinnostusta!"

Minä kyllä kannatan lasten kanssa keskustelua enkä missään tapauksessa itse koskaan käyttäisi kiellon perusteena " siksi koska mä sanon niin" . Eihän lapsi voi oppia, miksi jokin asia on väärin, jos hänelle ei kerrota. Lapsi kyllä ehdollistuu kielloille niinkuin vaikka koiratkin, mutta ei hän välttämättä ymmärrä, MIKSI asia on kiellettyä. Siksi keskustelu on tärkeää.

Eiköhän suurimmalla osalla tuo kysely ole enemmänkin jutustelua tai ääneen ajattelua yms.

Ja toisaalta jos lapsen suusta tulee järkevä ehdotus, niin mikäpä ettei sitä vois noudattaa. Mutta eiköhän suurin osa sen päätöksen tee itse.

Mulla ainakin on tapana höpötellä itekseni, siis kysellä lapselta " mielipiteitä" . Kyllä ne sen tietää, että minä sen päätöksen kuitenkin teen. Pitääpä ruveta pitämään suuta soukemmalla kun liikun lasten kanssa. Herraties mitä tulkintoja ihmiset tekee mun toimista.

Vapaa kasvatus ei ole sama asia kuin rajaton kasvatus. Vapaan kasvatuksen metodi on syntynyt vastamenetelmänä autoritääriseen kasvatukseen, jonka tunnuspiirteitä ovat mm. mielivaltaisuus ja fyysinen kuritus.



Vapaa kasvatus on ohjailevaa kasvatusta, eikä mitenkään estä - päin vastoin velvoittaa opettamaan lapsille käytössä olevat sosiaaliset normit. Metodiin kuuluu myös tunnetaitojen opettelu, ensimmäisenä empatia, jonka pitäisikin olla tässä kasvatusmetodissa helpommin opittavissa kuin autoritäärisessä kasvatusmallissa.



Miksi sitten luullaan, että vapaa kasvatus olisi rajatonta kasvatusta? Kun autoritäärinen " ken vitsaa säästää" kasvatus oli Suomessakin joku vuosikymmen sitten normi ja arvo, piti täysin toisenlaista ideologiaa jotenkin vastustaa, ja muodostui vähättelyn ja vääristelyn keino.



Jos metodisesti katsotaan, suomalaislapsista suurin osa kasvatetaan pääpiirteissään vapaan kasvatuksen menetelmin. Samaan aikaan suurin osa vanhemmista jatkaa tätä perusteetonta samaisen metodin väheksyntää. Se on jotenkin paradoksaalista.

siis lapselle opetetaan,, MIKSI jotain ei pidää tehdä, ja miksi jotain taas kannattaa tehdä silti, vaikka ei huvittaisikaan. Lapselle opetetaan vastuuta itsestään ja muista pienestä pitäen. Pakollisen ja kielletyn sijasta asiat ovat suositeltuja - näin olisi hyvä tehdä.



Minä olen saanut vapaan kasvatuksen. Minua ei lapsena koskaan suoraan kielletty esim menemästä kavereille, kiipeämästä puuhun tai nuorena jäämästä yökylään. Minulta kyllä kysyttiin, että onko tuo kaveri nyt varmasti sellainen, jonka kanssa haluat leikkiä ja ehdinkö varmasti tekemään läksyt, ja selitettiin että jos juhlamekossa kiipeää puuhun ja se hajoaa, joutuu seuraavan kerran juhlimaan paikatussa mekossa ja sitten nuorena puhuttiin alkoholin ja seksin vaaroista ja todettiin että auton pitää kuitenkin olla kotona silloin kun isä lähtee sillä töihin. Minä olin aina kaveripiirin vastuullisin ja kiltein, joka huolehdin sitten muutkin (esim sen yhden epileptikon, joka syyppäsi lääkkeistään huolimatta) kuntoon ja kotiin.



Ja kyllä, vapaa kasvatus tarkoittaa sitä että viet sen lapsen, joka ei vielä itse ymmärrä 47 kertaa (tai tarpeen vaatiessa enemmän) pois pahanteosta, kuljet vieressä ja estät satuttamasta itseään. TÄhän asti kaikki on kuitenkin ihan niin kuin tavallisessakin kasvatuksessa: ethän sinä 1-vuotiasta saa vielä ymmärtämään mitään tiukkaa EItä vaikka sitä käyttäisitkin. Keinot ovat samat.



SEN LISÄKSI vapaaseen kasvatukseen kuuluu, että selität miksi jotain ei pidä tehdä todennäköisesti myös sen 47 tai vähän enemmän kertaa. " Näin olisi hyvä tehdä SIKSI ETTÄ..." Asioille ja tavoille on syynsä.



Mutta jos lapsi ei ota hyväksyäkseen selitystäsi, otat huomioon mahdollisuuden että oletkin väärästssä ja esim matalalla aidalla kiipeilystä ei olekaan oikeasti mitään muuta haittaa kuin että teitä katsotaan pitkään. Vapaan kasvatuksen suurin ero tavalliseen on se huomio, että myös aikuinen VOI olla väärässä ja lapsi VOI oikeassa ja silloin suositellun toiminnan määritelmiä muutetaan, koska vain siten maailma paranee.

Minulle tuo " raskas taakka" on jotenkin tosi vieras ajatus. Miksi lapselle olisi raskasta se, että hän itse päättää omista asioistaan tuolla tasolla? Meidän lapset ilmoittavat illalla, että kohta minä menen nukkumaan ja sitten he menevät. Samoin heiltä kysytään aamulla, mitä haluaisit syödä. Sitten he kertovat ja syövät. Lounaalla ja päivällisellä syödään tietysti sitä ruokaa, mitä on valmistettuna, mutta aamiaisella saa valita vapaasti jääkaapissa olevista.

Osallistunpa minäkin tähän keskusteluun.



Olen suurelta osin samaa mieltä. Mutta kahdesta asiasta olen eri mieltä:



Lapselle ei saa antaa liian isoa vastuuta. Iän myötä vastuu kasvaa, luonnollisesti. Mutta liian paljoa ei saa antaa liian varhain. Lapsi ahdistuu. (ja jos sinä et koe ahdistuneesi, niin muista, että lapset ovat erilaisia).



Toinen juttu on se, että lapsi ei aina kuuntele perusteluita. Jotkut haluavat tietää perustelut, joihinkin eivät perustelut uppoa. Joku ymmärtää paremmin sanaa, joku fyysistä kosketusta.

pienelle lapselle. vastuulla takoitan suuria päätöksiä, kuten milloin menen nukkumaan. lapsi kun ei todellakaan aina tiedä omaa parastaan!! siksi on olemassa vanhemmat, jotka puuttuvat peliin silloin kun tarvitaan - eli päivittäin, monta kertaa. lapsi nauttii kun on turvalliset rajat.

Ei pyörää aina kannata keksiä uudestaan. Siksi on aikuinen, joka kertoo ja opettaa.

Tiedättekö Summerhillin koulun Englannissa? On klassikko vapaassa kasvatuksessa. Valitettavasti se ei oikein toiminut. Vapaa kasvatus on yhtä hyvä idea kuin kommunismi - se myös toimii yhtä hyvin.

ei tietenkään kaikki lapset ensimmäisellä kerralla kuuntele perusteluita, eikämoni niistäkään ymmärrä jotka kuuntelevat. Nehän ovat pieniä lapsia! Juuri siksi niitä toistetaan ja toistetaan ja toistetaan kunnes ne menevät perille - paitsi jos tosiaan huomataan, etteivät ne olleetkaan oikeasti hyviä. KOSKAAN ei turvauduta siihen että asiat ovat näin KOSKA MINÄ SANON NIIN. (syyhän sekin on, mutta huono.)



Ja tätä minä en ymmärrä ollenkaan, että lasten pitäisi oppia kantapään kautta: ei suinkaan: vanhemmat pitävät huolen ja kulkevat vieressä ja koppaavat kiinni kun lapsi putoaa (vaikka aidalla leikiessään, tai koulussa kokeissa, tms) MUTTA SAMALLA selitetään miksi noin kävi, mitä kannattaa jatkossa tehdä toisin jne. Samahan on selitetty jo etukäteen, mutta tosiaan, jos se ei ekallakertaa mene perille kehottamalla ja neuvomalla, se ei olisi mennyt pakottamallakaan.

Tuossa viestissäsi olen täysiin samaa mieltä sinun kanssasi. Noin minäkin olen toiminut. Vaikka en ole koskaan mieltänyt itseäni vapaaksi kasvattajaksi.



Minulla tosin oli ongelmia esikoiseni kanssa, kun hän oli 4-5 vuoden ikäinen. Poika on tosi, tosi voimakastahtoinen ja kilpailuhenkinen. Hän alkoi tuossa kukkoiluiässä tosiaan pitää itseään pomona ja hyppimään silmille.

Siihen loppui minun " vapaa" kasvatukseni - ja tämän jälkeen olen alkanut käyttää perusteluina " koska minä niin sanon" (vaikka sitä syvästi inhoankin). Poika on pakko ollut pistää ruotuun ja kovalla kädellä.





23

Lasten täytyy saada kiipeillä puissa ja käydä kavereilla yökylässä, oli vapaa kasvatus tai ei. Samoin käytöstavat pitää oppia ja opettaa joka iikalle.



Rajat, joita vapaassa kasvatuksessa ei ole, liittyvät ihan muihin asioihin, esimerkiksi juuri nukkumaanmenoaikoihin tms.

hedelmät=tulevaisuuden nuorisorikolliset, ottivat nokkiinsa, kun kielsin viskomasta lunta tyttäreni niskaan, nämä luovat, täysin ilman valvontaa pihalla olevat herrat, ottivat taloyhtiönharavan ja lasteni lapiot ja paloittelivat ne pihalle. Lisäksi 3-vuotias uhkasi vetävänsä minua " tulpaan" , että näin täällä.

Eli vanhemmat eivät saa koko ajan kieltää ja kieltää ja perusteena on " koska minä sanon niin" . Eli tavallaan olen vapaan kasvatuksen puolesta.



Mutta rajat on silti oltava. Kyllä lapsen on opittava, että kaikkea ei voi itse määrätä. On olemassa sääntöjä, joihin vaan on mukauduttava.



Sopivasti rajoja, sopivasti vastuuta ja päätäntävaltaa lapselle.

Täällä on taas niin puusilmäporukkaa, ettei ne joko ymmärrä lukemaansa tai sitten ne on niin fakkiutuneita siihen omaan näkemykseensä, ettei käsityskyky yllä yläpuolelle sen. Boooriiiing!