Lue keskustelun säännöt.
En voi jättää molempia lapsiani hoitoon kenellekään yhtäaikaa :(
30.12.2006 |
Niin, eli en siis voi jättää kenellekään meidän 6kk ja 2v lapsia siitä syystä, että tiedän että kukaan ei pärjää niiden kanssa! Tai pärjää ehkä, mutta se tarkoittaa sitä, että vauvaa joutuu pitämään melkein koko ajan sylissä kun se ei viihdy itsekseen ja esikoinen haluaisi että tämä hoitaja (esim. mummo) leikkisi koko ajan hänen kanssaan, ja alkaa ihan kamalaksi (karjuu vaan ym) jos vauvaa pitää sylissä. En siis halua että mummo tai muu joutuu kokemaan täällä sitä samaa vaikeaa arkea mitä minä päivästä toiseen.
Ja kyse olisi silti ihan vain 2-3 tunnin hoidosta JOSKUS, että pääsisin itse vaikka kaupoille. Toinen mummo sanoo aina kun joskus on ollut n. 0.5 tuntia molempien lasten kanssa, että meidän esikoinen suuttuu hänelle kun hän pitää vauvaa, joten siitä syystä ei voi hoitaa molempia yhtäaikaa. Eli en kuvittele tätä ongelmaa.
Miestäkään en raaski arkisin pyytää enää töiden jälkeen katsomaan lapsia pariksi tunniksi, koska se on tosiaan ihan täyttä työtä. Viikonloppuisin taas meillä on usein muuta menoa.
Eli tilanne on oikeasti se että olen loppuunpalanut marttyyri, minulla ei ole koskaan aikaa yhtään, kotonakaan ei ole vuorokaudessa hetkeä etten olisi ainakin toisen lapsen kanssa! ei siis ikinä! Syystä etten usko että kukaan muu pärjäisi näiden lasten kanssa :( ja se mummo joka sano ettei voi hoitaa näitä yhtäaikaa, on ainoa jonka saisimme helpolla tänne kun asuu lähellä. Muiden kanssa ensinnäkin hirveät järjestelyt.
No niin, ei kai tässä ollut mitään pointtia, kunhan valitin :(
Kommentit (24)
Meillä on neljä lasta ja vanhin 6,5v.
mulla ei tulis mieleenkään etteikö mies hoitaisi myös lapsia.
tottakai hän jää lasten kanssa kotiin kun lähden omiin harrastuksiin...
Niin ja ollaan myös jätetty koko katras tutulle tytölle/tädille hoitoon kun ollaan viikonlopuksi lähdetty miehen kanssa reissuun.
Kun vauva on sylissä ja 2v huutaa niin anna huutaa ja ohjaa muualle leikkimään. Mä en ainakaan jaksais kuunnella sellasta huutoa.
Enkä anna lasten heiluttaa tahtipuikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin et raaski pyytä miestä hoitamaan lapsiaan? Koko päivänhän se on poissa kotoa, ei se liikaa niitten kanssa ole. Eikö sillä kestä hermot niiden kanssa vai onko isyys muuten hukassa? Tuota menoa tosiaan olet kohta puhki palanut marttyyri, joka aiheuttaa kaikille syyllisyyttä ja pahaa oloa pelkällä olemassa olollaan. Ne lapset on teidän yhdessä tekemiä, joten voit ihan hyvin antaa hoitovastuun sille toiselle vanhemmalle välillä.
Ensinnäkin miten suhtaudut siihen, että se 2-vuotias karjuu koko ajan, jos vauvaa pitää sylissä? Se on meinaan todella huonoa käytöstä, eikä sitä pidä sietää vain siitä syystä, että se " on normaalia" ja " mustasukkaisuus kuuluu asiaan" . Ensinnäkin puhu miehesi kanssa miten saisitte järjestettyä sille pienelle esikoiselle kivaa omaa aikaa jomman kumman vanhemman kanssa, mieluummin tietysti sen, joka merkitsee lapselle enemmän.
Mites olisi jos vauvan laittaisi kantoliinaan? Silloin se olisi koko ajan sylissä lähellä, mutta sulla olisi kädet vapaana sen esikoisen kanssa touhuumiseen?
Ja mitä ihmettä se mummo pelkää 2-vuotiaan SUUTTUMISTA? Eihän sitä pidä todellakaan pelätä, että jos lapsi käyttäytyy huonosti ja suuttuu vielä päälle? Siinä todellakin on 2-vuotiaalla jo ikävällä tavalla ohjat käsissä, eikä todellakaan mitään syytä muuttaa käytöstä, jos aikuiset hyppää 2-vuotiaan huutamisesta. Eli sille 2-vuotiaalle selkeät rangaistukset huonosta käytöksestä mutta myös 10-kertaiset kiitokset hyvästä käytöksestä. Ota sitä pientä mukaan vauvanhoitoon, kerro koko ajan siitä, kuinka vauva tykkää isoveljestä/siskosta, lukekaa yhdessä, tue kaikkea mahdollista positiivista mitä esikoisen ja vauvan välillä tapahtuu.
JA vältä sellaisia kommentteja, kuin että " älä huuda, vauva säikähtää" tms. Älä siis vedä vauvaa mukaan siihen että esikoinen ei saa näyttää tunteitaan tms.
tottakai voit jättää. Jos ne huutaa niin ne huutaa. Mulla on viisi lasta, olen yh eikä mistään tulisi mitään jos alkaisin miettimään kuka milloinkin alkaa huutamaan. Ne huutaa aikansa ja sitten oppivat. Tsemppiä sulle!
Ja panet sen isompasi ojennukseen. Muuten on tupen rapinat, kun vauvasta tosissaan alkaa tulla kilpailija, kun se lähtee liikkeelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtälailla ne muksut ovat miehesi. Ei ole sinun velvollisuus huolehtia lapsista 24/7.
Kandeis ehkä opettaa lapsille, jopa sille pienemmälle, että on muunkinlaista elämää. ÄLÄ anna lasten määrätä koko perheen elämää ja tahtia.
lasteni mummoista myös tuntuu pelkäävään lapsen raivokohtauksia. Lapsen käytöstä voi muuttaa, mutta toivottoman mummon käytöksen muuttaminen on toinen juttu. Lapsi vain hoitoon isälleen ja äiti säännöllisesti liikkumaan kodin ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kehtaa pyytää miestäsi hoitamaan lapsia töiden jälkeen? Onko hän NIIIIIN väsynyt omista töistään, ettei siihen pysty? Entäs sinä, omien töittesi jälkeen? Ilta-ajanhan pitäisi olla tasapuolista lapsista huolehtimista. Sinä olet tehnyt töisä lasten kanssa kotona, mies jotain muuta jossain muualla, mutta molemmat ovat kuitenkin tehneet TÖITÄ. Miksi vain toisella olisi oikeus levätä töidensä jälkeen?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvasta hyvää vauhtia tulossa samanlainen kuin esikoisesta (" pakko pitää koko ajan sylissä" )
Sylissä pitäminen on hyvä juttu, mutta luin juuri asiantuntijoiden mietteitä tästä ylenmääräisestä kanniskelusta: monet eivät koskaan laske lasta käsistää ns. ennaltaehkäisyn takia " se alkaa kuitenkin heti huutamaan" , ja näin lapsi oppii että missään muualla ei ole turvallista kuin (äidin) sylissä. Tietenkään lasta ei jätetä maahan tai sitteriin itkemään, mutta sitä itsekseen oloa harjoitellaan pikku hiljaa: lapsi otetaan tietysti syliin jos/kun itkee, mutta laitetaan rauhallisesti lattialle heti kun on rauhoittunut. Ja tätä toistetaan vaikka sen tuhat kertaa, vannon että jossain vaiheessa se " ainoastaan-sylissä-viihtyvä-vauva" suostuu olemaan joskus itsekseenkin. Jopa vaatii sitä.
" leikkimään" isomman kanssa. Tietty pitää valvoa, mutta muuten kyllä voi jo isompi viihdyttää pienempää. Eihän siitä mitään tule, että molemmat haluavat aina ja vain äidin! On kyllä avuttomuus huipussaan. Ja miten joku voi pelätä tuolla lailla 2-vuotiaan kiukuttelua! Nyt järki käteen perheen aikuisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pienikokoisena ihmisenä sitä pelästyin. Oli aika arvaamaton lapsi kun aikoinaan häntä hoidin, koskaan ei tiennyt mitä on luvassa. Vanhemmat eivät osanneet lainkaan kasvattaa häntä ja elämä oli pienellä ihan sekaisin, kuitenkin ihan terve muksu (ei mitään adhd tms).
Vierailija:
Ja miten joku voi pelätä tuolla lailla 2-vuotiaan kiukuttelua! .
Kaksivuotias on kaksivuotias, sinä lienet aikuinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ja missä asut? tuo tänne minä pärjään niitten kanssa kyllä!!!
- 6xäippä
Meillä lapset 1½v ikäerolla, esikoinen on nyt 2v2kk, kuopus 7kk. Alusta asti olen parhaani mukaan antanut huomiota erityisesti isommalle lapselle: vauvaa ei tarvitse pitää koko ajan sylissä, meidän vauva on totutettu pienestä pitäen myös olemaan lattialla, sitterissä tms. Saa toki syliäkin paljon, ja kantoliinassa keikkuu päivittäin.
Lapset leikkivät jo keskenään: isompi kantaa vauvalle leluja viereen tämän ollessa lattialla tai Bumbossa, ja pienen mielestä on kivaa seurata isoveljen touhuja.
Otin esikoisen alusta asti mukaan vauvan " hoitoon" . Hän kantaa vaippoja minulle kun vaihdan vaipan, valitsee kaapista vauvalle bodyn, vie vauvan likaisia vaatteita pyykkikoriin (menee sinne usein kaikenlaista muutakin, mutta ei se haittaa), vauvan itkiessä hän käy pyynnöstäni hakemassa tälle tutin, hän saa esim. ulos lähtiessämme valita otetaanko vauvalle mukaan Muumi-tutti vai nalletutti, yms. Kun imetän vauvaa, esikoinen hoitaa omaa nukkeaan (hänelle ostettiin nukkevauva vaikka poika onkin, kun vauva syntyi). Ulkona esikoinen usein työntää nukenvaunuja (Biltemasta ostetut tummansiniset, miksi ne olisivat vaan tyttöjen lelu?) kun minä nukutan vauvaa vaunuihin, jne.
Molemmat lapset ovat olleet isovanhemmilla hoidossa jonkin verran, joskus erikseen, joskus yhdessä. Esikoinen totutteli siellä oloon jo minun ollessani raskaana: yökyläilyä harjoiteltiin pari kertaa, sillä sinne hän meni yöksi sitten kun äiti synnytti. Kesällä molemmat lapset olivat kaksi kertaa isovanhempien luona yötä, kun minä ja mies olimme toisella paikkakunnalla häissä. Ihan hyvin oli mennyt. Äitini tosin kasvattaa ammatikseen huostaanotettuja lapsia, eli tietää mistä naruista pitää vetää kun uhmis saa raivokohtauksen. Toisaalta, jokaisen jolla on joskus ollut omia lapsia luulisi osaavan saman.
Meillä lapset 6v, 3v ja ihan pieni vauva. Isä jää mielellään lasten kanssa kun minä lähden kauppaan tai muualle. Ja viikonloppuisin kun vauva nukkuu n 3 tuntia ulkona, edin käydä asioilla ja vaikka missä ja iän ei ole tarvinnut " hoitaa" vauvaa ollenkaan.
Olisiko kannattanut miettiä asiaa ennen kun alkaa pykäämään toista lasta??
KUN:
pienikokoisena ihmisenä sitä pelästyin. Oli aika arvaamaton lapsi kun aikoinaan häntä hoidin, koskaan ei tiennyt mitä on luvassa. Vanhemmat eivät osanneet lainkaan kasvattaa häntä ja elämä oli pienellä ihan sekaisin, kuitenkin ihan terve muksu (ei mitään adhd tms).
Minun kun ei ole kotonani pakko sietää sitä, että minua potkitaan, päälleni syljetään, tavaroitani heitellään jne...ei edes kaksivuotiaalta, koska lapsi ei ole omani. Ja omat lapseni eivät ole onneksi koskaan tuolla lailla käyttäytyneet.
kun toista on tehty, edellinen on ollut vauva, eikä uhmaikäinen...
Oikeesti lapsi on 2-vuotias, alle metrin mittainen, kyllä nyt pitää aikuisen saada ruotuun! Eikä ole missään tapauksessa hyvä, että yksi löysä äiti hoitaa koko ajan. Tiukempaa otetta edes joltakulta muulta!
Lähtivät isänsä kanssa ulos ja minä jäin kotiin, tekemään ruokaa kylläkin, mutta yksinäni =)
VAuvaa en ole ajatellut edes vielä vieväni mummille hoitoon, kunhan 1v tulee täyteen sit, mutta nyt vauvan paikka on vielä kotona.
JA meillä kyllä mies ilman pyytämistä on poikien kans!! JA isomman kans menevät välillä poikien iltaan miehen isälle, saunovat ja ovat yön siellä. Mulla vauvan kans hieman helpompaa