Lue keskustelun säännöt.
Noin 4-vuotias tyttö huusi tänään kaupassa kurkku suorana. Hänen äitinsä toimi näin:
24.10.2023 |
– Tule äitin syliin, halitaan paha olo pois! (Se ei kylläkään toiminut, sillä lapsi huusi entistäkin kovempaa ja uhmakkaammin. Mikä auttaisi tällaisissa tilanteissa?)
Kommentit (121)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miksi tämän pitäisi kiinnostaa minua? Olisiko lapsi pitänyt hakata hiljaiseksi?
Siksi, kun mielestäni ennen ei ollut tällaista läheskään samassa mittakaavassa. (ap)
No minä olen 65v ja muistan kyllä, että kyl ne uhmaikäiset on karjuneet ihmisten ilmoilla männävuosikymmeninäkin!
Ennen oli vain nykyistä yleisempää että alle eskari-ikäiset hoidettiin kotona- kotiäiti kävi lasten kanssa kaupassa esim klo 10-14 välisenä aikana, kun sinunlaisesi ihmiset oli töissä eivätkä todistamassa noita raivareita.
Nykyään muksut aloittaa päiväkodissa viimeistään 1v vanhana, äiti tai isä hakee lapset päikystä klo 17 ja käy sit siellä kaupassa. Väsyneen lapsen kanssa. Ja kauppa täynnä aapeita jotka päivittelee huutavia pikkulapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä noin 7-8 vuotias poika kirkui kaupassa.Sitten huusi kovalla äänellä äidilleen H*ora.!!!
Vierailija wrote:
Minua ärsyttää känniläisten ja kaikenmaailman pilleristien ja nistien huutamiset ja rääkymiset, sen sijaan lasten kovemmatkaan itkut ja huudot ei haittaa tippaakaan. Kyllä tähän maailmaan sentään lasten äänet mahtuu. t. yksi mummi vaan
Lisään vielä, että tarkoitan nimemomaan pikkulapsia enkä mitään isoja kuudesluokkalaisia.
Muutama viikko sitten pikkutyttö n. 5 v tuli bussiin äitinsä kanssa ja huusi ja haukkui koko bussin ja kaikki matkustajat, koska ei saanut mennä mielipaikoilleen, ne olivat varattuja. IHan tyhmä bussi ja tyhmät paikat ja kaikki on tyhmiä. Huusi kovaa ja itkuisesti.
Ei siinä mitään, mutta huuto jatkui 20 min koko bussin matkan päätepysäkille. Äiti oli vain hiljaa.
Voiko olla kirjolla tms.? Tuo sitkeä jatkuminen alkoi kuulostaa melko pahalta.
Jos minä käyttäydyin lapsena sopimattomasti esim. kaupassa, enkä rauhoittunut sanomisesta huolimatta, meillä jätettiin ostokset siihen paikkaan ja käveltiin ulos. Kovin montaa kertaa ei tarvinnut toistaa, kun oppi meni perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenkodissani riitti isän tietynlainen mulkaisu. Sitä tiesi heti, että nyt on tosi kyseessä. Meillä oli tiukka kasvatus, mutta ilman fyysistä päällekäymistä ja huutamista. Asiat hoidettiin keskustelemalla normiäänellä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miksi tämän pitäisi kiinnostaa minua? Olisiko lapsi pitänyt hakata hiljaiseksi?
Siksi, kun mielestäni ennen ei ollut tällaista läheskään samassa mittakaavassa. (ap)
--------------
Ei, koska ei ollut kauppoja, vaan lapset huusivat metsässä ja pellolla.
Ennen myös lapsia hakattiin hiljaiseksi. Nykyään se ei ole ok.
Me emme tiedä tilanteesta tai lapsen taustoista yhtään, eikä ap:kaan, joten kannattaa vaan kiittää luojaansa, jos ei vanhempana ole joutunut vastaavaan tilanteeseen. Lisäksi myötäeläminen ei haittaa ketään. Uskoisin, että äiti (isä joskus) on lapsensa paras asiantuntija ja osaa hoitaa tilanteet parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Täällä noin 7-8 vuotias poika kirkui kaupassa.Sitten huusi kovalla äänellä äidilleen H*ora.!!!
Ja äiti oli hiljaa?
Kun omat olivat pieniä vein ne ulos kaupasta joka ikinen kerta kun alkoivat huutamaan, rääkymään tai muuten vänkäämään. Ei ihmisten tarvitse joutua kuuntelemaan huonoa käytöstä. Kauppaan pääsee kun osaa siellä ihmisten tavoin käyttäytyä. Tämä auttoi meillä, ei mikään lässytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen piteneminen on ihan ok. Fiksu äiti ensin sanoitti että paha mieli, rajoitti lasta ja samalla osoitti halaamalla rakastavansa lasta. Lapsi luultavasti hiljeni aika pian.
Kaupasta poistuminen on palkinto kyllästyneelle lapselle. En tekisi sitå ellei juuto jatku loputtomiin. Yleensä ihmiset ymmärtää että pitkä päivä se onnlapsellakin takana ja itku voi tullaan. Ap on ikävä ihminen.
Lapseni sai kerran kaupparaivarin, heittäytyi kassajonossa maahan rääkymään. Siihen tuli vanhempi rouva joka kysyi että mikäs poikaa nyt noin kovasti harmittaa.
Poika hämmentyi tästä ja lopetti huutamisen siihen paikkaan. Eikä sen jälkeenkään ole huutanut kaupassa.
Lämmöllä muistelen vieläkin tuota rouvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnetteko tai tiedättekö muuten nykyvanhempia, joilla on auktoriteettia? Jos näin on, miten se ilmenee käytännössä?
Vierailija wrote:
Muutama viikko sitten pikkutyttö n. 5 v tuli bussiin äitinsä kanssa ja huusi ja haukkui koko bussin ja kaikki matkustajat, koska ei saanut mennä mielipaikoilleen, ne olivat varattuja. IHan tyhmä bussi ja tyhmät paikat ja kaikki on tyhmiä. Huusi kovaa ja itkuisesti.
Ei siinä mitään, mutta huuto jatkui 20 min koko bussin matkan päätepysäkille. Äiti oli vain hiljaa.
Voiko olla kirjolla tms.? Tuo sitkeä jatkuminen alkoi kuulostaa melko pahalta.
olisit karjunut, että olet ihan tyhmä kakara yhtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miksi tämän pitäisi kiinnostaa minua? Olisiko lapsi pitänyt hakata hiljaiseksi?
Siksi, kun mielestäni ennen ei ollut tällaista läheskään samassa mittakaavassa. (ap)
Ennen et ollut ilkeä vanha kääkkä ja et siksi saanut oireita itkevistä lapsista.
I still want to have a child, I just don't want that child.
Lapsi pitää laittaa biojätteeseen koska ei täytä kurkunkäyryysdirektiiviä.
Vierailija wrote:
Tunnetteko tai tiedättekö muuten nykyvanhempia, joilla on auktoriteettia? Jos näin on, miten se ilmenee käytännössä?
Naapurustossa asuu tämmöinen perhe. 3v ja 1v lapset, äiti kotiäitinä mikä harvinaista nykyään, varsinkin kun nainen on ihan akateemisesti kouluttautunut. Perheen isä noin 40v, äidin ikää en tiedä mutta veikkaan 30-35v. Johdonmukaisia, läsnäolevia, rakastava oloissa vanhempia joilla tarkat päivörutiinit ja rajat lapsille . Mukavaa porukkaa, ja mukavat lapset.
Vierailija wrote:
Täällä noin 7-8 vuotias poika kirkui kaupassa.Sitten huusi kovalla äänellä äidilleen H*ora.!!!
Kultaisella kasarilla tuollaisesta olisi seurannut välitön korvatillikka.
Vierailija wrote:
Lyödäkö olisi pitänyt?
Vähän vanhalta tuntuu huutamassa kurkku suorana, mutta velana et osaa arvioida lapsen ikää.
Kovin on köyhää täällä vaihtoehtojen suhteen, jos haliminen tai lyöminen ovat ainoat vaihtoehdot.
Nelivuotias kyllä pitää päänsä kiinni, jos on opetettu, ettei missään vedetä draamaa. Napakka muistutus riittää tarvittaessa.
Siihen saakka voi treenata ihan sillä, että kivasta kauppareissusta tulee kiva juttu. Tehdään illalla maja olkkariin tyynyistä tai maalataan sormiväreillä. Kun muistaa hehkuttaa, että "olit tänään tosi kiltisti kaupassa, niin sen takia teemmekin nyt majan", niin miten luulette lapsen olevan seuraavaksi kaupassa?
Ja joo, meillä maalattiin muutenkin sormiväreillä, tehtiin majoja, leivottiin ja mentiin eväsretkille, mutta kun niistä teki palkkioita, niin se ruokki hyvää käytöstä.
Neljän vanhana ei olisi käynyt mielessäkään kiukuttelut. Missään.
En tiedä, kun ei meillä koskaan ollut tuollaisia tilanteita. Niiltä vältyttiin jo siksikin, että teimme ostokset mieheni kanssa vuorotellen yksin. Tätä tapahtui siihen asti, kun lapset olivat noin 6-vuotiaita. Heidät otettiin tietysti mukaan silloin, kun olimme koko perhe liikkeellä samanaikaisesti.