Onko lapsilla velvollisuus huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan?

Ei ole.

Se on oikeus ja velvollisuus

Jos lapsilla ja vanhemmilla on hyvä suhde, hoitaminen onnistuu. Jos ei ole, niin ei onnistu. Velvollisuutta ei tietenkään ole. 

 

jos vanhemmat ovat liian vaativia, lapselle käy huonosti. 

Ei ole velvollisuutta.

En ainakaan aio huolehtia. Niin makaa kuin petaa. 

Miten se on edes mahdollista? Meinaan kun nykyään ollaan työelämässä itsekin sinne yli kuuskymppiseksi asti? Silloin kun eläkkeelle päästiin vielä viiskymppisenä, moni hoitikin omia vanhempiaan ja lapsenlapsiaan myös siinä ohessa. Nykyään pitää olla töissä. 

Äitini on hoitanut minut aikuiseksi, ja ollut todella isosti apuna omien lapsiemme kasvatuksessa. Joten kyllä, olen velkaa hänelle huolenpidon nyt hänen vanhuudessaan.

Totta kai on, outo kysymys ja ajatuskin. Kuka heistä sitten huolehtisi?

Virallista velvollisuutta ei kai ole mutta on se jotenkin ihmisyyttä. Vanhemmat ovat huolehtineet lapsesta, kun hän on ollut pieni ja avuton. Kun vanhemmista tulee iäkkäänä heikkoja ja hauraita, on vastavuoroisesti aikuisten lasten vuoro huolehtia heistä. 

Haasteelliseksi tämä tulee, jos on paljon maantieteellistä tai henkistä  välimatkaa. Jos esim. vanhempien vanhemmuus on aikanaan ollut hukassa päihteiden, narsismin tms. takia. 

Mutta jos suhde vanhempiin on ollut kohtalainen, niin heistä huolehtiminen on aika luonnollista.

Heikommista pidetään huolta, jos vain itsellä on siihen voimavaroja. Heitä ei jätetä heitteille. Se on inhimillistä, eettisesti oikein ja myös kunnia-asia.  

Ei tietenkään ole. Vanhemmilla on velvollisuus huolehtia mukuloistaan, kerran niitä tekevät.

Mun mielestä on moraalinen velvollisuus mahdollisuuksien mukaan huolehtia siitä, että vanhemmilla on perusasiat kunnossa. Tämä ei tarkoita sitä, että ne asiat pitäisi hoitaa itse, vaan ulkopuolisten palvelujen järjestäminen paikalle on myös hyvä tapa - ja monesti suositeltava tapa, koska samalla se tukee työllisyyttä vanhempien asuinpaikkakunnalla. Vanhemmista huolehtiminen ei saisi kuitenkaan aiheuttaa kohtuutonta haittaa omalle perheelle, joka on ykkösprioriteetti. Ja jos huolehtiminen ei ole käytännössä mahdollista (esim. rahan tai ajan puute, vanhemmat eivät suostu mihinkään tai mikään ei kelpaa), niin ei sitten.

Vanhempi päättää tehdä lapsia. Hänellä on velvollisuus huolehtia lapsistaan. Lapsi ei päätä syntyä. Hänellä ei ole velvollisuutta huolehtia vanhemmistaan.

Ei tietenkään ole velvollisuus, mutta rakastan vanhempiani joten miksi en huolehtisi että heillä on asiat hyvin? Jos en pysty itse hoitamaan niin järjestän jonkun muun hoitamaan. 

Vierailija wrote:

Virallista velvollisuutta ei kai ole mutta on se jotenkin ihmisyyttä. Vanhemmat ovat huolehtineet lapsesta, kun hän on ollut pieni ja avuton. Kun vanhemmista tulee iäkkäänä heikkoja ja hauraita, on vastavuoroisesti aikuisten lasten vuoro huolehtia heistä. 

Haasteelliseksi tämä tulee, jos on paljon maantieteellistä tai henkistä  välimatkaa. Jos esim. vanhempien vanhemmuus on aikanaan ollut hukassa päihteiden, narsismin tms. takia. 

Mutta jos suhde vanhempiin on ollut kohtalainen, niin heistä huolehtiminen on aika luonnollista.

Heikommista pidetään huolta, jos vain itsellä on siihen voimavaroja. Heitä ei jätetä heitteille. Se on inhimillistä, eettisesti oikein ja myös kunnia-asia.

Lisäys vielä, että tietysti tilanteen ja vanhempien avuntarpeen mukaan myös. Ja juuri tuo yhteiskunnan avun järjestäminen tai neuvottelu, missä asioissa aikuisilla lapsilla on mahdollisuus ja resurssia auttaa, missä asioissa taas yhteiskunnan apu on tarpeen.

Ei ole järkevää, jos aikuiset lapset nääntyvät hoitamisessa omien töidensä ja mahdollisesta  perheestään huolehtimisen lisäksi. 

Moraalinen velvollisuus on.

Juridista velvollisuutta ei ole.

No ei tietenkään ole. Asun noin 400 kilometrin päässä vanhempieni kodissa ja minulla on oma elämä ja perhe huolehdittavana. Toki hoidan edunvalvojana elossa olevan isäni asiat hänen ollessaan hoivakodissa.

Vierailija wrote:

Moraalinen velvollisuus on.

Juridista velvollisuutta ei ole.

 

Ei edes moraalista velvollisuutta. Esimerkiksi minulla isä ei ole ikinä huolehtinut minusta, joten en ole hänelle velkaa huolehtimista. Huolehtikoon itse itsestään. Niin minäkin pikkutyttönä jouduin tekemään, kun isää kiinnosti enemmän Kossupullo kuin minä. Äitini kuoli kun olin 3v. 

Mikäli vanhemmat eivät ole loukanneet lastaan syvästi tai muutoin toimineet kohtuuttomasti, niin moraalinen velvollisuus mielestäni on. Ei nyt ehkä konkreettinen siinä mielessä, että ainoa kunniallinen tapa olisi itse omaishoitaa vanhukset, mutta moraalinen velvollisuus järjestellä asioita tai auttaa järjestelemään niitä, pitää vanhuksen tilannetta silmällä ja valvoa vanhuksen etua. Esim. arvioida, kuinka pitkälle kotihoito riittää. Olla kärryillä muistisairaan fyysisestä terveydentilasta. Yleistä kärryillä oloa ja edun puolustamista tarvittaessa. "Järjestelmässä" voi aina sattua inhimillisiä virheitä mitä erilaisimmissa asioissa. Järjestää 90-vuotissynttärit, jos päivänsankari itse ei kykene. 

Ei ole. Mutta mielelläni autan äitiäni, joka on ollut apuna mulle ja lapsilleni elämän käänteissä. Hän tekee auttamisesta helppoa, sillä muutti sopivaan asuntoon (ei siis oleta, että hoidan kahta omakotitaloa) riittävän lähelle ja suhtautuu avoimesti ostopalveluihin. 

Itsekkäille vänkyrävanhuksille en ole mitään velkaa.

Autan äitiäni, koska äiti oli hyvä minulle lapsena. Joskus en vaan jaksaisi, koska itselläkin on ongelmia. Onneksi veljeni asuu äitin lähellä. Minä en vaan jaksaisi. Veljeni käyttää äitiä lääkärissä, kaupassa ja hoitaa laskut.