Ketään, joka valinnut jäädä arkisen sujuvaan liittoon ilman syvempiä tunteita?
Siis vaikka olisi törmännyt toisen, joka tuntunut sielunkumppanilta (anteeksi kliseisyys)?
Itsellä nyt pohdinnassa mitä teen. Valitako pitkä, sinänsä arjen tasolla hyvin toimiva, riidaton avioliitto, vai lähteäkö ihmisen matkaan, johon koen erittäin vahvaa henkistä yhteyttä ja jos uskaltaisin käyttää lausetta "olen rakastunut" jo näin muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen, käyttäisin sitä.
Jos olet valinnut jäädä arkiseen suhteeseen esim. lasten ja taloudellisen tilanteen vuoksi, miten on mennyt, kaduttaako? Kuinka pitkään meni että unohdit sen toisen ihmisen ja lakkasit miettimästä mitä elämä hänen kanssaan olisi tuonut?
Kommentit (36)
Vierailija wrote:
Ap, millainen se teidän suhteenne on ollut? Fyysinen? Itse en lähtisi tuohon, olen nimittäin kerran ollut vastaavassa tilanteessa. Se ei päättynyt hyvin. Perhe hajosi, lapset suuttuivat minulle, koska rikoin perheen eivätkä ole vieläkään antaneet anteeksi, vaikka tästä on jo kymmenen vuotta ja he ovat aikuisia. Uusi suhde oli alkuun hyvä, muuttui sitten äkkiä todella huonoksi.
Emme ole harrastaneet vielä seksiä, koska en ole vielä eronnut miehestäni. Miksi kysyt?
Ap
Sitten voit vielä peruuttaa kaiken, et ole syyllistynyt vielä siihen pahimpaan. Keskity perheeseesi.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ap, millainen se teidän suhteenne on ollut? Fyysinen? Itse en lähtisi tuohon, olen nimittäin kerran ollut vastaavassa tilanteessa. Se ei päättynyt hyvin. Perhe hajosi, lapset suuttuivat minulle, koska rikoin perheen eivätkä ole vieläkään antaneet anteeksi, vaikka tästä on jo kymmenen vuotta ja he ovat aikuisia. Uusi suhde oli alkuun hyvä, muuttui sitten äkkiä todella huonoksi.
Emme ole harrastaneet vielä seksiä, koska en ole vielä eronnut miehestäni. Miksi kysyt?
Ap
Kokemastasi kemiasta huolimatta seksi ei välttämättä toimi. Onneksi itse vastaavassa tilanteessa kokeilin, ennen kuin tuhosin liittoni ja perheeni.
Jos taloudellisesti pärjäät omillasi, niin lähde ihmeessä. Lopulta sinulla ei ole muuta kuin sinä itse. Jos siis olet valmis siihen, että 6 kk kuluttua olet menettänyt kaiken, niin hyppää ihmeessä tuntemattomaan. Tuo kun on yhtä todennäköistä kuin onnellinen loppu.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ap, millainen se teidän suhteenne on ollut? Fyysinen? Itse en lähtisi tuohon, olen nimittäin kerran ollut vastaavassa tilanteessa. Se ei päättynyt hyvin. Perhe hajosi, lapset suuttuivat minulle, koska rikoin perheen eivätkä ole vieläkään antaneet anteeksi, vaikka tästä on jo kymmenen vuotta ja he ovat aikuisia. Uusi suhde oli alkuun hyvä, muuttui sitten äkkiä todella huonoksi.
Emme ole harrastaneet vielä seksiä, koska en ole vielä eronnut miehestäni. Miksi kysyt?
Ap
Kokemastasi kemiasta huolimatta seksi ei välttämättä toimi. Onneksi itse vastaavassa tilanteessa kokeilin, ennen kuin tuhosin liittoni ja perheeni.
Tietääkö puolisosi mitä kokeilit?
Pysy siinä liitossa missä nyt olet. Tuollaiset haihattelut päättyy aina onnettomasti ja tulet turhaan rikkoneeksi ehjän perheen. Vaikka miehesi ei kärsisi, lapset pettyvät ja kärsivät.
Jos voisit kuvitella eroavasi liitostasi ilman tuota ihastustasi - eroa. Jos taas pohdit mahdollista eroa ainoastaan vaihtaaksesi parisuhteen kohdetta - mieti vielä.
Vierailija wrote:
Jos voisit kuvitella eroavasi liitostasi ilman tuota ihastustasi - eroa. Jos taas pohdit mahdollista eroa ainoastaan vaihtaaksesi parisuhteen kohdetta - mieti vielä.
Halleluja
Läheltä seurannut useita uuden rakkauden ja intohimon perässä tehtyjä vastaavia eroja. Valehtelematta kaikki ovat katuneet jossain vaiheessa. Ydinperhe-elämä on helppoa verrattuna uusperhekuvioihin. Lapset kärsii yleensä eniten. Jos ei ole lapsia kuviossa tai he ovat aikuisia, niin silloin on helpompaa, mutta löytyy ne viat uudessakin suhteesta jossain vaiheessa. Eri asia, jos lähtee oikeasti todella huonosta liitosta, jossa perhe kärsii jo valmiiksi niin paljon että elämä on suorastaan sietämätöntä.
Bonusperheen elämä on useimmiten melko perseestä. Joka muuta väittää, valehtelee itselleen. Poikkeus vahvistaa säännön.
Itse olin vastaavassa tilanteessa noin 3v sitten. Lähdin seuraamaan sydäntä ja edelleen ollaan yhdessä "uuden" miehen kanssa. Kummallakin oli lapsia entuudestaan eikä asuta yhdessä. On tämäkin suhde 3 vuodessa jo "arkistunut", mutta tunteet ovat edelleen vahvoina. Kyllä muakin aikoinani pelotti todella paljon ja pitkään puntaroin mitä tehdä.
Ketään, joka valita opetella Suomen kieli oppia?
Itsellä taas päin vastainen ongelma: rakkautta on kuten ennen vanhaan, mutta arki ei suju enää laisinkaan emmekä oikeastaan edes siedä toisiamme enää. Kumpikaan ei haluaisi erota, suhteen tilanteesta ja asioista puhutaan monesti viikossa ihan hyvässäkin hengessä, mutta ei vaan enää toimi suhde tai edes se arkikaan.
Vierailija wrote:
Seuraa sun sydäntäs, meillä on ihan liikaa onnettomia ihmisiä ketkä elävät parisuhteissa perustuen pelkästään siihen että siinä on "turvallinen" olla. Nää ihmiset on jopa sekottanut kokonaan rakkauden siihen turvalliseen oloon, vaikka se on vaan suurimmaks osaks sitä että ei uskalleta seurata oikeasti omaa sydäntä.
Sehän on ihan ihmisestä kiinni. Jotkut haluavat sen turvallisen avioliiton.
Vierailija wrote:
Itsellä taas päin vastainen ongelma: rakkautta on kuten ennen vanhaan, mutta arki ei suju enää laisinkaan emmekä oikeastaan edes siedä toisiamme enää.
Millaista on rakastaa ihmistä, jota ei siedä laisinkaan?
Ap, millainen se teidän suhteenne on ollut? Fyysinen? Itse en lähtisi tuohon, olen nimittäin kerran ollut vastaavassa tilanteessa. Se ei päättynyt hyvin. Perhe hajosi, lapset suuttuivat minulle, koska rikoin perheen eivätkä ole vieläkään antaneet anteeksi, vaikka tästä on jo kymmenen vuotta ja he ovat aikuisia. Uusi suhde oli alkuun hyvä, muuttui sitten äkkiä todella huonoksi.