Muita korkeastikouluttautuneita, joiden ura ei etene, koska esimiestehtävät ei kiinnosta?

En missään nimessä halua esimieheksi koska siinä olisi tulosvastuu ja oma alani on muutenkin erittäin hankalassa tilassa tällä hetkellä.

Jos kuvittelet, että tulen Issille takaisi niin EN TULE TAKAISIN KOSKAAN!!!!!!!! Enkä mihinköön heidän yhteistyöyritykseen!!!!! 

Miksi pitäisi olla poliitikan alalla töissä? Lukemattomat ihmiset valitsevat aivan eri alan! Maailmassa on paljon muitakin aloja kuin politiikka! Ei politiikan ala ole mikään maailman napa!

En missään nimessä halua siivousalalle enkä politiikan alalle! Maailmassa on miljardeja muitakin aloja!

Joskus asiantuntija tehtävissä, ei haluta päästää henkilöä etenemäään, kun on niin tuottoisa toimessan. Otetaan vaikka hölmömpi esimieheksi, jos ei muuta tarjolla.

Ex. Johtaja

Mihin pitäisi edetä? Kauhee pakkomielle "etenemisestä" kaikesta. Suorittakaa ittenne hautaan.

Niin, sepäs se. Itse opiskelen duunarityön ohessa insinööritutkintoa ja kaikki olettavat että haluan "pomoksi", en todellakaan. En opiskele siksi, enkä siksi että olisin kovemman palkan perään. Nykyisessä duunarityössä on sen verran kova liksa että aloittavat insinöörit eivät pääasiassa pääse lähellekään samaan. Opiskelen ns. tulevaisuuden varalle sekä siksi että ala on sama kuin nykyinenkin työni, haluan vain oppia enemmän, lisäksi vapaa-ajalla olin välillä todella tylsistynyt kun ei ollut mitään järkevää tekemistä tai aivotyöskentelyä, nyt on ja se on saanut minut voimaan paremmin henkisesti. 

Esimiestyötä en voisi tehdä juurikaan kiltteyden vuoksi, en halua sanoa negatiivisia asioita alaisille, ottaa epäkohtia esiin, mikä johtaisi väistämättä siihen että osa ei pidä minusta. Sitä taas en kestä, jos olen jollaintapaa ei pidetty. Toki ei mikään takaa sitä että olisi pidetty. En vain halua itseäni arvosteltavaan asemaan.

Ryhdyin yksinyrittäjäksi 10 vuotta sitten, teen asiantuntijatyötä useille asiakkaille. Hyvä siirto, sillä esihenkilötyö ei kiinnostanut eivätkä muutenkaan organisaatioiden vaihtelevat kriisit ja skismat. Näistä kaikista pääsin sivuun ja tulotaso kolminkertaistui. 

Nykyään jo välillä kaipaisin lisähaasteita, sillä hommat menevät nopeasti + helposti. Laskutuksen kannalta hyvä, mutta oman kehittymisen kannalta suurempi vaihtelu olisi parempi. Takaisin "palkkatöihin" en silti kaipaa.

Vierailija wrote:

Täällä! Tein oman alani hommia, kunnes tuntui, että ne on nähty (joskus vielä teen kevytyrittäjänä, jos oikein kauniisti pyydetään), esimieheksi en tahtonut. Jäin pois töistä ja yritän nyt kirjoittaa kirjoja, joiden kirjoittamiselle ei aiemmin ollut riittävästi aikaa (olen kirjoittanut kuusi kirjaa aiemmin töiden ohessa). Taloudellisessa mielessä älytöntä, mutta muuten palkitsevaa.

En koskaan ole ollut uraorientoitunut ihminen. Nyt lähellä eläkeikää huomaa, että ne jotka ovat isoissa positioissa eivät välttämättä ole yhtä hyvävointisia kuin itse olen. Suorastaan tunnen säteileväni, kun on aikaa liikkua ja nukkua kunnolla. Ja avioliittokin kukoistaa.

Miinuspuolena se, että eläke jää pieneksi. Mutta minulla on omaa varallisuutta enkä ole hulppean elämäntavan perään, joten kestäisin ilman miehen tarjoamaa elintasoa.

Tämä olisi unelmani. 

 

Kouluttauduin ihan ok alalle, mutta se on nyt nähty. Olen tehnyt oman alani hommia noin 10 vuotta parissa erilaisessa tehtävässä eri organisaatioissa, ja todennut etten oikein ole ns peruspuurtaja enkä toisaalta myöskään johtaja. Nykyinen tehtäväni on tällä hetkellä ihan hyvä, mutta luultavasti jossain vaiheessa tulee joku muutos (aina tulee) jonka jälkeen päivittäinen työelämä ei enää ole plussan puolella. Toivon että siihen mennessä olen onnistunut tekemään kirjoittamisesta uskottavan seuraavan askeleen itselleni.