Miksi se tuntuu niin pahalta, kun joku sanoo, ettet kelpaa hänelle jonkun ominaisuutesi takia?
Siis kyllä sen järjellä tietysti tajuaa, että kaikilla on omat kriteerinsä sen suhteen, että millainen mies tai nainen kiinnostaa ja mitkä piirteet ovat ns. turn-offeja; Niin on minulla itsellänikin.
Mutta mikä siinä oikein on, että vaikka asian ymmärtää ja hyväksyy, niin se silti tuntuu itsestä pahalta, kun joku ilmoittaa, että ei voisi kiinnostua minusta jonkun piirteeni takia.
Ilmeisesti tunteeni ovat jotenkin tekopyhiä...
Kommentit (8)
Itselläni ainakin joskus sellainen seikka, joka toine non kyllä tiennyt, enkä ole salannut sitä mutta en voi sille itse mitään, - Toisaalta en tiedä haluaisinko itsekään kumppaniskeni sellaista, joka selittää, että kun ei sul (siis minuua) oo pituutakaan edes yhtä paljoa kuin kuin keskiverto miehellä tai joka huokaa, että kun kaljuuntuvat ei oo niinku mun juttu,,. No kiva kuitenkin kun halusit treffata. - Niin ja onhan tällaine palaute kai avoimempaa kuin sanoa joku tavanomaisempi fraasi kipinästä ja toiveesta olla vaan kavereita.
Ei se minusta tunnu pahalta. Paitsi että pidän sellaista sanojaa epäkohteliaana, toisen voi kyllä torjua menemättä henkilökohtaisuuksiin. Minäkin teen valintoja henkilökohtaisten mieltymysten takia, mutta en niitä katso tarpeelliseksi ruotia vastapuolelle.
Vierailija wrote:
Ei se minusta tunnu pahalta. Paitsi että pidän sellaista sanojaa epäkohteliaana, toisen voi kyllä torjua menemättä henkilökohtaisuuksiin. Minäkin teen valintoja henkilökohtaisten mieltymysten takia, mutta en niitä katso tarpeelliseksi ruotia vastapuolelle.
Näin juuri.
En minä ainakaan odota, että joku vielä kertoisi miksei pidä minusta. Riittää kyllä ihan vaan se tieto ettei pitänyt.
Vierailija wrote:
Ei se minusta tunnu pahalta. Paitsi että pidän sellaista sanojaa epäkohteliaana, toisen voi kyllä torjua menemättä henkilökohtaisuuksiin. Minäkin teen valintoja henkilökohtaisten mieltymysten takia, mutta en niitä katso tarpeelliseksi ruotia vastapuolelle.
Niinhän me toivon mukaan kaikki tehdään harkitumpia valintoja silloin kun olemme aikeissa mahd. asettua aprisuhteeseen.. Tarkoitan, että en tahdä ymmärtää heitä, jotka sanovat, ettei heillä ole yhtään mitään vaatimuksia ta odotuksia mahdollselle kumppanilleen koska kertomansa mukaan heille kelpaisi kuka vaan, kunhan ei yksin tarvitisis olla. - Luulen, rttä huonosssa parisuhteessa sitä saattaa kokea olonsa vielä yksinäisemmäksi kuin silloin kun voi olelää ja olla itsekseen. Sinäsnä ymmärrän, että jos joku on ollut hyvin pitkäänsinkkuna, niin läheisyyden kaipuu voi tuntua ajoittain opa fyysiseen kipuun tai jonain sellaisena joka saa päänsekaisin rinnastuvina tunteina tai tunteena.
Uskovainen mies
"Olet liian sitä ja tätä" on kyllä tosiaan todella epäkohteliasta ruotimista. Sen sijaan asian voi esittää esim. olen liian kiireinen parisuhteeseen, en ole vielä valmis, edellisestä erosta liian lyhyt aika, pelkäänpä, että välimatkastamme tulee ongelma jne...
Ehkä, painosanalla ehkä se tuntuu pahalat siksi, että sen on kuullut niin monta kerrtaa, ettei toinen haluaisikaan jatkaan kanssani parisuhteeseen. - Olen päässyt iloseni ja onneksien niin sanotusti frendzonelle. Paljon sekin ja enemmänkin.Mutta en saa kiinni siitä, miksi parisuteeseen halutaan ja ollaan valmiita etenemään aina jonkun tosien kuin minun kanssni,
No mutta eihän tuollainen kumppani ole minkään arvoinen, joka ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet. Ei ole iso menetys. Huomaat sen viimeistään silloin, kun kohdalle osuu se sinua varten tarkoitettu ihminen (pahoittelen kulunutta ilmaisua).